Unkarilaisessa yhteiskunnassa ja elinkeinoelämässä leijuu edelleen kommunismin haamu. Palvelukulttuuri on nuorta, hymy ei ole oletusarvo, ja valitettavan usein asiakaspalvelijoiden asenne on ”please, mene pois hankala, vieraita kieliä puhuva ulkomaalainen, saan joka tapauksessa saman palkan”. Toki tämä on yleistys: olen saanut täällä myös todella hyvää palvelua, ja etenkin pienyrittäjät ovat oivaltaneet pelin hengen erinomaisesti. Nyt kun tunnen paikkakuntaa paremmin, käytän mielelläni ketjuihin kuulumattomien, pienten paikallisten yritysten palveluita.
Aivan oma lukunsa on valitettavan tavallinen elektronisten maksuvälineiden toimimattomuus. Suomessa minulla ei ollut koskaan lantin lanttia käteistä mukana, maksoin esimerkiksi pysäköintimaksutkin luottokortilla. En tarvinnut käteistä yhtään mihinkään, kun ostoskärryihinkin alkoi saada muovipoletteja. Olen käyttänyt korttia pääasiallisena maksuvälineenäni koko aikuisikäni, enkä muista sen koskaan menneen lakkoon.
Kuluneen puolen vuoden aikana täällä Unkarissa olen sen sijaan joutunut lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa luottokorttini ei pelitä. En ole edes laskenut kuinka monta kertaa. Taannoin asioin eräässä budapestiläisessä kauppakeskuksessa ns ankarasti shoppaillen. Ensin lakkasi toimimasta shoppaustoverin suomalainen kortti – tällöin minun unkarilainen korttini sen sijaan toimi moitteettomasti. Luulimmekin, että vika on ehkä suomalaisissa korteissa. Kunnes myös minun paikallinen korttini lakkasi toimimasta. Hetkittäin ostosten teko onnistui, kunnes tökkäsi taas.
Huvittavinta – ja samalla myös ihan äärimmäisen ärsyttävää – oli se, että vika oli joka kerta asiakkaan kortissa, ei koskaan liikkeen laitteessa, terminaaliyhteyksissä tms. Myyjättäret levittelivät käsiään ja sanoivat jotta sori vaan mutta sun kortissa on vikaa. Tehdessäni minuuttia ennen sulkemisaikaa ostoksia eräässä isossa ruotsalaisketjussa, (unkarilainen) korttini ei taaskaan toiminut. Jälleen sama laulu, vika on asiakkaan kortissa. Eipä hätää, vanha kunnon kotimainen Master esiin, ja uusi yritys. Ei toiminut sekään. No, juuri tämän takia hankin sen kotimaisen pankin Visankin, kokeillaanpa sitäkin. Myyjä oli kuin sitruunan niellyt kaivaessani aina vain uuden kortin lompakostani, ja kolmannen kohdella en tiedä viitsikö hän enää edes kokeilla toimiiko se.
Homman juju oli siinä, että jokainen myyjä todennäköisesti tiesi, että vika oli terminaaliyhteyksissä (oma pankkikonttorini vahvisti tämän minulle myöhemmin), mutta mitään sellaista ei tunnusteta, mistä ei voi jäädä kiinni. Siispä vika on epärehellisen asiakkaan, joka yrittää k – – – ttaa liikettä katteettomalla kortilla. Hemppamaukan kasöörin ilme kertoi, miten harmistunut hän oli kaivaessani uusia kortteja esiin: ”vaikka sulla olisi sata korttia, yksikään niistä ei tule toimimaan, kun meillä on ollut jotain ongelmia tänään”. Mutta ääneen hän ei sitä sanonut. Kun vihdoin suostuin maksamaan ostokseni käteisellä, myyjä kaivoi minulle vaihtorahan mahdollisimman pieninä kolikoina ja paiskasi ne tiskiin (vaihtorahoja harvemmin saa täällä käteen, se ei ole tapana Itä-Euroopassa). Kieltämättä halusin ihan piruuttani kokeiluttaa kaikkia kortteja päätelaitteessa, itsekin arvasin, että mikään niistä ei tule toimimaan.
Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta en koskaan maksa ostoksiani käteisellä, jos kortti ei toimi. Ihan periaatteesta. En tarvitse mitään niin kipeästi. Jätän vaikka sadan euron ruuat tiskiin, jos kortti ei pelitä. Ainoa, mihin varmaan olisi syytä varata käteistä esimerkiksi auton hansikaslokeroon, olisi bensatankilliseen tarvittava rahasumma. Aika ankeaa olisi olla keskellä ei mitään ilman rahaa ja bensaa. Vaikka eihän sekään ole sanottu, että bensa-asemalla olisi polttoainetta myytävänä…
Madjaarien mailta 
Vikahan ei yleensa ole kaupan vaan sen etta vasta viimeisen n. 15 ajan on investoitu telekommunikaatioon ja monessa paikoin viela on kaytossa vanhat, joskus lahes satavuotta vanhat puhelinkaapelit jotka voivat olla korroosiotuneita jne. Varsinkin keskustan alueella niita vaihdetaan aika paljon optisiin kaapeleihin mutta kuten arvata saattaa se vaatii varsin mittavia investointeja ja – aikaa. Monissa paikoissa nama maksuterminaalit toimivat langattomasti mutta niissa saattaa olla muita ongelmia. Pienissa kaupoissa muuten siru-kortit eivat valttamatta toimi koska ne vaativat uudet lukulaitteet ja – se taas rahaa…. Kommunistisena aikana puhelin penetraation oli alle 20 % joten ei niita linjoja kauheasti ollut tapana vedella…
Ei se bensan loppuminen ole mahdollista ainoastaan taalla, pari vuotta sitten Helsingin ja Kotkan valilla oli diesel loppu 🙂
PS. Palvelukulttuurista samaa mielta, erityisesti etta kauheasti ei panosteta asiakkaan ongelmien ratkaisemiseen – mutta toisaalta henk kohtaisesti olen kohdannut sita aika harvoin, toki silloin talloin (mutta ei huono palvelu ole unkarin yksinoikeus, vrt stockmann helsingissa…) Hymyileminen on aika kulttuurisidonnainen juttu – edes amerikassa se ei ollut tavallista ennen kuin 30-luvulla jolloin se syntyi lahinna elokuvien seurauksena. Siita on jossain mielenkiintoinen kulttuurin tutkijan kirjoitus, yritan loytaa. Monissa maissa kuten Ranskassa tai jopa italiassa hymyileminen saatetaan jopa tulkita toisen aliarvioimiseksi… http://www.frenchfriends.info/culture/french-stereotype. Henkilokohtaisesti muuten olen sita mielta, etta kylla meidan euroopassa pitaa olla ylpeasti kulttuurimme edustajia, esim. amerikkalaista tyylia ei tanne tarvitse tuoda – toisaalta erityisesti latinalaisissa maissa nain onkin, siella amerikkalaiset tavat ovat paljon vahemman kopioituja kuin monissa muissa maissa.
Hymyilystä olen kirjoittanut tännekin, suomalainen ei huomaa mitään erikoista, sillä suomalaisten ja unkarilaisten hymyilyaste on sama. Minustakin on aivan ihanaa, että täällä(kin) voi mököttää ihan normityyliin, ilman että se tulkitaan vihamielisyydeksi ympäristöä kohtaan 😉 Mutta nimenomaan amerikkalaiset pitävät unkarilaisia hymyttöminä.
Pankkikortti-insidenteissä kurjinta on se tapa, millä asiakas leimataan kelvottomaksi huijariksi, oli vika sitten kaupan laitteessa tai edellisen tai sitä edellisen järjestelmän aikaisessa homehtuneessa piuhassa. Juttelin erään paljon Japania tuntevan kaverin kanssa, joka oli sitä mieltä, että esim Japanissa toimitaan täsmälleen päinvastoin, koska siellä vältetään viimeiseen asti kasvojen menettämistä. Silloinkin, kun laite indikoi kortin olevan katteeton, asia ilmaistaan asiakkaalle jotenkin hellästi ”tässä on nyt joku häiriö” -tyyliin, jottei asiakas menetä kasvojaan. Luonnollisesti se, etten suostu maksamaan ostoksiani käteisellä vielä todistaa, että olen maksukyvytön 😉 Minusta olisi ihan ok, jos minulle sanottaisiin, että ”voivoi ja anteeksi nyt kun meillä on systeemeissä jotain häikkää tänään”. Tällöin varmaan maksaisinkin ostokseni käteisellä, mutta kun itsepintaisesti väitetään vian olevan vain ja ainoastaan minun kort(e)issani, niin se ei varsinaisesti pisnestä edistä.
Jotenkin käsittämätöntä, et siellä ei kortit toimi, kun jossain Puolassakin Visat ja Masterit kelpas vähäsen turhankin hyvin. (Jotain ois voinu ihan hyvin jäädä vaikka kassallekin..,.)
Heh 😉 Juu, täällä tulee yllättäen säästettyä ihan vahingossa. Karkkiostoksiinkaan ei mee rahaa kun ei oo salmiakkia. Mutta kaikille vieraille olen kyllä sanonut, että pikkuisen forintteja kannattaa olla mukana ettei ihan pulassa ole.
Joo, ma en tieda mita se laite sanoo virheilmoitukseksi, kun ei saa yhteytta, voi olla etta siita ei pysty paattelemaan mika on vika. En muuten tarkoittanut etta tietoliikenneongelmat oikeuttaisivat huonon palvelun, tarkoitin vain etta on se kumma kun kauppassa ei sita myonneta kun ei se vika yleensa ole kaupan ja viela vahemman myyjan! Eiko sita voisi ystavallisesti ehdotaa, etta loytyisiko esimerkiksi kateista jotta paastaisiin kaupanteossa eteenpain sen sijaan etta syyllistetaan asiakas 🙂
Joskus ne ovat sitten kaivaneet nama vanhat hoylakoneet esiin, ja jos lukulaitteessa on vika niin teipin laittaminen sen magneettinauhan paalle auttaa – joskus. Joo, eihan sita kaytosta ja huokailua oikein voi hyvaksya, ja on se aika hammastyttavaa, etta asiakas on se joka aiheuttaa ongelmia ja se tuodaan oiken selvasti esille….
Minua ei tuo hymyilyttamyys hairitse mutta se huokailu, puuhkutus, silmien pyoritys ja selkeasti ilkeamieliset kommentit kollegoille, kun ei viitsi selvitella asiaa sen kummemmin…. Ne on kylla aina yhta hammentavia.
Tuli mieleen etta siella maalla voi hyvinkin olla etta jos sulla on sirukortti niin sen kanssa voi olla vaikeuksia, koska niita ei kaikki laitteet osaa lukea.
Yllattavan paljon sulla on noita ongelmia ollut kuitenkin, olisikohan sulla vahan huono onni naitten pankkikorttien kanssa, itselle nain kuitenkin kaynyt ehka vain kerran pari vuodessa… Toivotaan parempaa onnea jatkossa….
Tuota kaytosta kylla tapaa yllattavan usein etela-euroopassakin, espanjassa ja italiassa…. Osittain se voi tietysti olla sitakin etta siella ei niita tunteita niin hirveasti peitella… en tieda. Olen huomannut etta paikalliset sitten huokailevat ja tiuskivat takaisin etta toimisikohan se…. jotenkin se ei suomalaisen pirtaan sovi…
Unkarilaiset kyllä näyttävät tunteensa helpommin niin hyvässä kuin pahassa, ja minä vielä olen länsisuomalainen ylikorrekti jäykistelijä 😉 Muutaman kerran olen itsekin tajunnut, että olisi varmaan ihan soveliasta kilahtaa, muttei se vaan multa luonnistu. Kerran olen noussut autosta möykkäämään suomeksi, kun takanaolija ei tajunnut peruuttaa sen vertaa, että itse olisin saanut peruutettua puoltoista metriä, jotta olisin saanut ajoportin kaukosäätimellä kiinni. Siitä tuli kyllä ihan hyvä fiilis, eikä takanaolija ollut moksiskaan, kun tajusi mitä yritin tehdä.