Empiiriset kokeilut ovat osoittaneet, että henkilökohtaiseksi pakkasrajakseni ratsastukseen on muodostumassa – 15 C. Dáriusz asuu tallissa, joka on melkein meren rannassa, joten pienemmätkin pakkaslukemat tuntuvat tuulen ja kosteuden takia paljon purevammilta. Hevonen ei kylläkään ole ollut moksiskaan pakkasesta, pakkasraja on asettunut tuohon pelkästään ratsastajan mukavuudenhalun takia.
Kun on liian kylmä, oma kroppa jäykistyy, jolloin hevonenkin jäykistyy, jolloin on enää ihan turha ratsastaa ”kunnolla”. Arin kohtani on sormet – kaikki muu pysyy siedettävän lämpimänä kovassakin pakkasessa, mutta käsille en ole löytänyt tyydyttävää ratkaisua. Eli hanskoja, joissa pysyisi lämpimänä, ja joista ohjat ei luisuisi. Toistaiseksi paras ratkaisu on ollut RSL:n toppahanskat ja niiden päällä villatumput alkuverkan ajan. Hallussani on Roecklin nahkaiset ratsastuskintaat 30 vuoden takaa – mutta niiden karvasisus on littaantunut niin, etteivät ne enää lämmitä.
Dáriusz on sen verran vanhaksi päässyt humputtelemaan pää taivaissa, että se ei juuri koskaan ala itse hakea kuolaintuntumalle. Se on alussa melko tyhjä edestä, eli kun sormet eivät saa ohjien toisesta päästä mitään ”vastusta”, ne tönkköytyvät pakkasessa nopeasti, vaikka kuinka yrittäisi tehdä tiheään puolipidätteitä. Alkuverkassa olen muutenkin pitänyt tärkeimpänä saada hevonen liikkumaan reippaasti eteen, viis pään asennosta tai tuntumasta.
Joskus kirjoitin siitä, kuinka Unkarin kiduttava viikkokausia jatkunut helle opetti minulle rentoutta (kun ei jaksanut jännittää yhtään ylimääräistä). Nyt taas tuntuu, että pakkanen on opettanut minulle puolipidätteiden tärkeyden. Ratsastajana kädet on muutenkin heikoin osa-alueeni, joten olen nyt oikein keskittynyt siihen, että sormet liikkuvat, ohjasote on napakka, kyynärkulma joustava. Kun jännityn, käteni helposti sojottavat suorana ja liian alhaalla (saksalaisen remonttiratsastuskoulukunnan peruja). Ohjasote taas on ollut aina löperö: muutamia sormiani on aikoinaan murtunut, joten joku kipumuisto aiheuttaa sen, etten purista kaikkia sormia kunnolla nyrkkiin. Vasen pikkurilli on niin heikko, että hanskojen kulumista näkee, että se todellakaan ei puristu nyrkkiin kunnolla.
Tänään pakkasta oli meillä ”vain” -11 C, ja ihme ja kumma, sormeni eivät palelleet ollenkaan: Dáriusz hakeutui poikkeuksellisen hyvin kuolaimelle, joten ehkäpä pakkasen pakottama aktivoitumiseni puolipidätteiden tekemiseen on tepsinyt 😉
PS Otan vastaan vinkkejä oikeasti lämpimistä talviratsastushanskoista.
Madjaarien mailta 
Kiva lukea teidän kuulumisia!
Mulla on kanssa sormien kanssa eniten vaikeuksia kylmällä kelillä. Ja jos ne pääsevät liiaksi jäähtymään, jää niihin kipu pitkäksi aikaa – ja siis todellakin kipu 😦 Mä investoin (todellakin) kaverin suosituksesta Roecklin Primaloft-hanskoihin ja ne ovat kyllä osoittautuneet melko hyviksi. Ei niilläkään nyt enää mitään mielettömiä hienomotorisia liikkeitä tehdä, mutta ainakin mun ratsastukseen riittävät ja ohjat pysyy kuitenkin kädessä yhtä hyvin tai huonosti kuin muillakin hanskoilla.
Kiitos hanskavinskistä! Lankomieheltä tuli suositus SSG:n hanskoille, joita ei taida saada Suomessa kuin netistä, jos jostain saa, niin saapi vinkata. Mulla tosiaan ei mikään muu paikka palele kuin sormet 😦
Viime syksy oli todella kiireinen niin ammatillisesti kuin yksityiselämän puolella, tosin pelkästään positiivisessa mielessä, mutta se mikä kärsi, oli blogi. Ehkäpä aktivoidun jälleen etenkin kun kisakausikin kohta kolkuttaa ja tavoitteet siihen alkavat konkretisoitua.
Minulta vinkki tuohon käsien jäätymiseen – pue niin paljon lämmintä ylle, että tulee hiki. Silloin myös kädet pysyvät lämpiminä 🙂
Kuulostaa kyllä varsin loogiselta, tuota täytyy kokeilla ja lisätä joku välikerros nyt optimaaliseen ratsastusasuun jossa ei tule sen paremmin kylmä kuin hikikään 😉
Kiva taas päästä lukemaan teiän ”touhuja”.
Sormet on ne pahimmat 🙂 Sama mitä on kädessä, niin aina pitää laittaa käsiä nyrkkiin ja auki niin kauan et lämpee, siis siitä, kun alkaa yhtään palella. Ja kivun kauttahan se melkein menee 😦 mut mun kädet on sen jälkeen lämpimät 🙂
Tää tätiratsastaja jättää kans suosiolla väliin noi kovemmat pakkaset 🙂 Onneks on iso tarha ja kaveri, niin pollet kyllä liikkuu 🙂
Olen aika vakuuttunut, että ensisijainen vika on ihan oikeasti sormissani ja ratsastuksessani. Nyt kun pakkaset on vaan jatkuneet, niin sormet palelee aina vaan vähemmän. Ehkä käteni toimivat paremmin ja hevonen alkaa nopeammin hakeutua kuolaimelle – mutta ennen kuin näin tapahtuu, kädet täytyy extrasuojata alkuverkan ajaksi.
D liikkuu jonkin verran tarhassa kaverin kanssa, mutta silti pyrin liikuttamaan sen päivittäin jotenkin näin talvella, eli totaalilepopäivät on harvassa. Kävelytän paljon maasta, se on todella hyödyllistä, ja onneksi meidän maneesissa sallittua (kuulemma kaikkialla ei saa taluttaa maneesissa).
Hei! Olen blogisi tuore lukija, löysin sen vasta eilen 🙂 Perheeseemme kuuluu Unkarista Suomeen (v. 2004, mikäli luen unkarinkielistä passia oikein) tuotu hevonen. Olisi hauskaa selvittää tilastotammamme menneisyyttä Unkarissa tarkemmin, tosin en usko sen olevan mikään helppo nakki. Mukavia treenausilmoja teille ja koittakaa pitää sormet lämpimänä!
Kiitos kommentista ja tervetuloa harvakseltaan päivittyvän blogini lukijaksi! Jos hevosta ei ole rekisteröity Unkarissa, on taustat tosi vaikeita selvittää, mutta jos tiedät kasvattajan/paikkakunnan, siitä voisi saada jotain osviittaa. Unkarilaiset on yleensä aika viisaita ja tervejärkisiä, vaikka niissä on reilummin reaktiivista täyttä verta kuin monissa muissa eurooppalaisissa puoliveriroduissa.