”Mamma, toi kiusaa!”

Dáriusz on mennyt valovuoden eteenpäin kaikilla osa-alueilla – se on ollut helppo, kevyt, nöyrä, oppivainen ja kertakaikkisen mahtava ratsastaa, ainakin enimmäkseen. Viime aikoina se on kuitenkin ollut toisinaan kummallisen yhteistyöhaluton ja stressaantuneen oloinen. Olen joutunut ratsastamaan pitkiä rupeamia, ennen kuin olen saanut sen edes suurin piirtein rennoksi ja oikein päin.

Mietin pääni puhki, missä vika on, kunnes keksin: kaveri kiusaa ja Dáriusz on stressaantunut. Dáriuksen ensimmäinen suomalainen tarhakaveri siirtyi vihreimmille niityille viime kesänä, ja se on nyt ollut toisen puoliveriruunan kanssa. Tämä ei ole ollut ollenkaan niin mieluinen kaveri. Mitään isoa konfliktia ei ole syntynyt, mutta kaveri on alkanut häiriköidä Dáriuszta etenkin silloin, jos se itse on ollut kevyellä. Näykkii, jahtaa, roikkuu loimessa, ja jatkaa sitä, vaikka Dáriusz kertoo takajaloillaan, että ”lopeta!” Lisäksi se on tarhassa väistättänyt Dáriuszta vaihtamalla jatkuvasti sille heinäkasalle, mistä Dárius on syömässä. Dáriuszhan ei ole lainkaan ruualle ahne (ihme kyllä, tällaisiakin hevosia on), joten se on aina rauhallinen ja väistää ruokailutilanteissa. Mutta onhan se varmasti stressaavaa olla koko ajan valmiustilassa kun haluaisi syödä rauhassa.  Jatkuvaa pikku kähinää on ollut vähän väliä, yhtenä päivänä Dáriuksesta löytyi hampaanjäljet ja kaverista potkujälki.

Koska Dáriusz on viisas hevonen, tajusin, että jotain se nyt yrittää minulle kertoa kiukuttelullaan, ja minun pitäisi vain tajuta mitä. Ja onneksi tajusin ajoissa – pahimmillaan Dáriusz olisi saattanut lopulta saada tarpeekseen, pimahtaa ja potkaista kaveria hokkikengällä.

Nyt Dáriusz on ollut muutaman päivän yksin eri tarhassa, ja on taas normaali oma itsensä (paitsi silloin kun se on maneesissa liian lähellä tätä entistä tarhakaveria – silloin se luimii ja menee yhtäkkiä tyhjäksi edestä). Ylihuomenna kokeillaan tulisivatko D ja eräs suomenhevonen toimeen samassa tarhassa – olen kaikesta huolimatta edelleen kimppatarhauksen puolestapuhuja.

Hammashoitaja-setäkin kävi tänään – piikkejä oli jonkin verran (edellisestä raspauksesta 12 kk), mutta muuten hampaat saivat kehut, että oikein hyvät ovat muuten, vuoden päästä uudestaan.

Advertisements
Kategoria(t): hevoset Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: ”Mamma, toi kiusaa!”

  1. Maija sanoo:

    Voi ei, paha tarhakaveri ollut 😦 Toiv. Dáriusz tulee toimeen suokkipojan kanssa 🙂 Olihan edesmennytkin bestis suokkimiehiä 😉

    • ferrugo sanoo:

      Joo, huomenna kokeillaan sujuisiko heillä, toivottavasti! D tosiaan tykkäs niin älyttömästi P:sta, että sikäli.

      Pitää kyllä tajuta ajoissa tehdä asioille jotain, talliporukassa muutama sanoikin että kiusaaminen on alkanut näyttää tosi ikävältä ja käynyt D:ta sääliksi. Se kun kuitenkin on niin kiltti, että pitkäpinnaisesti sietää häiriköintiä. Mutta mistään hevosesta ei voi varmaksi tietää, etteikö se sitten joku päivä saisi tarpeekseen, ja sitten voikin tulla iso vahinko 😦

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s