Isyyshaaveita

Sydäntenmurskaaja

Sydäntenmurskaaja

Tallillemme on syntynyt tänä vuonna jo kolme varsaa. Kevään kaksi ensimmäistä ovat suomenhevosvarsoja, ja Dáriusz kyllä huomioi, että ”jahas, tuollaisia”, muttei ollut niistä sen kummemmin kiinnostunut.

Juhannuksensa tallin omistajan puoliverinen varsoi kuvankauniin ruunikon orivarsan, jolla on sydämen mallinen merkki päässä. Ja voi hyvä ihme – Dáriusz ei meinaa päästä tämän ihmeen ohi sitten millään, kun kuljemme tamman ja varsan tarhan ohi kentälle.

Ihania naisiahan Dáriusz on tuijottanut aina, mutta tällä kertaa katse ei kohdistu ollenkaan (sinänsä kauniiseen mustaan) tammaan, vaan nimenomaan varsaan. Kun talutan Dáriuszta kentälle (tai sieltä pois), se pysähtyy ihailemaan ja katsomaan hellästi varsaa ja lähtee liikkeelle vasta kun komennan tai heilautan vähän raippaa ilmassa sen takana.

Koska Dáriuksella todennäköisesti on jälkeläisiä, se taitaa ymmärtää jotain varsoista ja siitä, miten ne maailmaan tulevat. Tämä varsa vielä on samanrotuinenkin, joten kai Dáriusz kuvittelee, että koska se on ”meikäläisiä” ja samanvärinenkin, niin se on varmasti sen oma varsa 😉

Pienen Darianon (samanlainen nimikin!) emä ei ole yhtään lämmennyt adoptioisyydestä haaveilevan herrasmiehen kiinnostukselle, vaan on kuin lohikäärme, kun kuka tahansa hevonen lähestyy sen varsaa. Se on päättänyt olla itsenäinen yh-äiti.

Advertisements
Kategoria(t): hevoset Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Isyyshaaveita

  1. ferrugo sanoo:

    Eilen Dáriusz oikein hörisi varsalle ohi mennessään, ja oli kovin tarkkana, kun isäntä kävi säätämässä varsan tarhan vesiautomaattia. Ei tuo käytös voi olla mitään muuta kuin isällisyyttä 😉

  2. Anu sanoo:

    Vooi kun ihanaa! Heppamiehet ymmärtää kyllä selvästi varsojen päälle. Meidän kuohilas kans omii omikseen ainakin ruunikot epäkylmäveriset varsat. Muistan, kun Tähtipää (lv-varsa) tuli ensimmäisen kerran ulos äitinsä kanssa, mikä oli muutenkin Hapiksen tärkeä ja superrakas tamma, niin setä ei joutanut syömään, vaan vahti varsaa ja tammaa omasta tarhastaan koko ulkoilun ajan tiukasti. Sitten, kun tamma ja varsa pääsi laitumelle ja menivät liian kauas, niin ruuna oli kuulemma saanut kauheat raivarit ja meinannut lanata tarhansa aidat kumoon. x) Myöhemminkin Tähtipää on saanut Hapikselta aivan erityistä kohtelua. Ne asuivat yhdessä pihatossa viime talvena hetken aikaa, ja hupakko sai syödä vaikka setämiehen ruuat, kun toinen vaan katselee vierestä naama pitkänä ja rakastava ilme kasvoillaan, että ”se on vaan niin ihana tyttö!” Ja normaalisti Hapis ei siis luovu ruuistaan kuin verisenä.

    Tänä kesänä meillä on rautias varsa, joka ei ole herättänyt yhtä suurta isävaistoa. Meillä on myös oikea orikin (ei tosin ole astunut koskaan), joka sen sijaan ei pysty keskittymään kentällä mihinkään, kun ”toi on mun lapsi ja sitä ei kukaan suojele!”

    • ferrugo sanoo:

      Kyllä nuo ruunat osaa olla varsin hellänhempeitä 😉 Tänään olikin tapahtunut kamalia – varsa oli kadonnut, sitä piti oikein huudella! (Varsa on emänsä mukana oriasemalla…)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s