Me tehtiin se!

Kumman ilme on helpottuneempi?

Huh huh, nyt on ohi ensimmäinen koulustartti! Ensimmäinen yhteinen, Dáriuksen ensimmäinen, ja myös minun ensimmäinen, ellei lapsuuden rataharjoituksia ponilla lasketa. Joista niistäkin on liki 30 vuotta aikaa.

Eikä tullut 43 % kuten painajaisessa – vaan 53,2%, eli tavoite täyttyi, kun tuli hyväksytty suoritus ja ihan rennolla hevosella. Rehellisesti sanottuna hevonen oli tänään mielettömän paljon parempi kuin minä – en vain uskaltanut ottaa siitä irti sitä, mitä se tarjosi.

Askellaji tunnistettavissa raviksi.

Prosentit eivät kerro koko totuutta, nimittäin se etukäteen hermoilemani laukka-käynti -siirtyminen meni kuin menikin alta arvostelun, ja tuotti sarakkeeseen puhtaan NOLLAN. Diagonaalille lähtiessä kaikki oli vielä hyvin, taisin jo vapautuneesti vähän hymyilläkin, mutta en sitten keskittynyt laukkaan loppuun asti. Vähän ennen uraa Dáriusz vaihtoi laukan (kääk), uralle päästyä siirtyi raviin (tuplakääk) ja sain sen käyntiin vasta kulman jälkeen. Tuomarin arvio k o liikkeestä oli ”pahasti myöhässä” (ilmaisu on tässä tapauksessa todellinen understatement).

Eli muuten tuli ihan tyydyttävä rivi, vain yksi 4,5, 4 viitosta, 5 viispuolta, 5 kutosta ja peräti yksi 6,5. Numerot paranivat loppua kohden (tuota nollaa lukuunottamatta), kun pahin jännitys laukesi, ja toki Dáriuksen vahvuus estehevosena on laukassa, josta tulikin hyvät numerot.

Laukat sujuivat.

Tuo laukka – käynti -siirtyminen ei oikeastaan harmita, sillä tiesin kyllä, että emme osaa sitä. Eilisessä kenraaliharjoitukssani se onnistui kerran aika mallikkaasti, mutta jos treenikerroista tehtävä onnistuu 1/10, se ei taatusti onnistu kisoissa.

Muutenhan rata oli ihan korrekti ja siisti, vaikka siihen mahtui paljon pieniä virheitä, jotka on helpohko korjata (esim tehtävinen suorittaminen pisteessä, eikä vähän sinne päin, volttien ja pääty-ympyröiden koon fiksaaminen, nyt tuli pari kertaa ”isohko”).

Upeinta tässä päivässä, jota jännitin etukäteen älyttömästi, oli hevonen. Dáriusz ❤ Ensimmäisissä koulukisoissaan se yllätti minut täydellisesti olemalla virtaisa, helppo ratsastaa, ei jännittänyt yhtään, vaikka oli aivan uudessa tilanteessa. Kisapaikan monet reittien varrella olevat maastoesteet puhisuttivat, samoin maneesin ovesta maahan piirtyvät valonsäteet, mutta se selvästi tajusi olevansa kisoissa, joissa pitää mennä hienosti. Kun siirryimme areenalle, käytin hevosta tuomariauton vieressä, jossa se ensin vähän niiasi, puhisi ja pakitti, mutta toisella yrityksellä ei enää pelännyt, mistä kiitin heti. Radan aikana se ei säpsynyt yhtikäs mitään, vaan oli ihan lunkisti.

Kokosin itseni vielä ihan kauniiseen käyntiin katastroofaalisen laukka – käynti -siirtymisen jälkeen.

Otin raipan verryttelyyn, mutta se oli tänään täysin tarpeeton. Itse asiassa sain pidätellä hevosta enemmän kuin treeneissä, mutta yleisölle se ei välittynyt, oltiin kuulemma alitempoisia. Tässä kohtaa taisin ottaa varman päälle, Dáriusz oli sen verran meneväinen, että jäin jarruttelemaan sitä liikaakin, kun lyhyen radan tiet tuntuivat niin pelottavan lyhyiltä. Eli hevonen tarjosi energiaa ja hienoa liikettä, jotka minä varmuuden vuoksi tapoin, että saadaan varmasti oikeat tiet ratsastettua…

Alakerran numerot ilahduttivat: 6 – 5 – 5 – 6 – 6. Etenkin tuo ratsastajan asennon, istunnan ja apujenkäytön kuutonen 🙂 Ehkä noista alakerran numeroista voi päätellä, ettei lajia tarvitse välttämättä kuitenkaan vaihtaa takaisin esteratsastukseen.

Vaikka kisojen status oli seurakisat, seura oli kovaa. Upeat kilpailupuitteet lienevät houkutelleet starttaamaan kisaajia, joita ei enää puskapihattojen karkeloissa näy 😉 Tällä alueella ei ole myöskään kolmeen viikkoon ollut aluekisoja.

Päivän vaativin osuus ja hikisimmät hetket vietin kuitenkin tallissa ennen lähtöä – ensi kerralla joko ulkoistan letityksen teon tai varaan siihen kaksinkertaisen ajan. Tämä koskee myös omien jouhieni letitystä…

Köszönöm! Kiitos!

Tästä on hyvä jatkaa! Ensi kerralla ei enää tarvitse jännittää kaikkia niitä radan ratsastukseen liittymättömiä asioita: lastautuuko hevonen nätisti (se lastautui erinomaisesti), antaako se tehdä itselleen letitykset (no jaa, pakko sen oli tähystää oikealle ja vasemmalle, tästä selvitään yllä mainituin konstein), miten hevonen käyttäytyy kisapaikalla (ei moittimista), huuteleeko ja lähteekö se ns soiro suorana vieraiden tammojen perään (ei edes katsellut ujosti, kun oli reissussa oman tyttöystävän kanssa), pysähtyykö se kakkaamaan kesken radan (se oli niin innostunut suorittamaan radan ja kuulolla, että tämä pelko oli turha), törttöilemmeko muiden tielle verkassa (normaaleilla liikennesäännöillä pärjäsi), näytänkö kamalan lihavalta valkoisissa housuissa (huoh – miten voi näyttää lihavalta, jos ei ole lihava), kuulenko kun pilliin vihelletään (kiitos kysymästä, en kuullut), tuleeko pissahätä juuri ennen rataa, ratsastajalle siis (ei tullut, ja vaikka tulisi, 4,5 min kyllä kestää).

Kuvista iso kiitos Tarulle!