Hevoskaupoille Unkariin?

Dáriusz pari kuukautta ennen Suomeen lähtöä. Näistä kuvista valmentajan luota tulee mieleen parhaimmat muistot Unkarista.

Dáriusz pari kuukautta ennen Suomeen lähtöä. Näistä kuvista valmentajan luota tulee mieleen parhaimmat muistot Unkarista.

Kannattaisiko Unkarista lähteä ostamaan hevosta? Tähän kysymykseen on helppo vastata: älä herran tähden ryhdy siihen. Älä ainakaan missään tapauksessa ilman unkarin kielen taitoa ja/tai luotettavaa asianhoitajaa, jolla on kontakteja maassa sekä riittävästi ammattitaitoa.

Minulle esimies sanoi läksiäisiksi, että ”tulet sieltä hevosen kanssa takaisin”, mihin totesin, että ”en todellakaan tule”. Kuinkas kävikään. Hän taisi tuntea minut paremmin kuin minä itse. Minun hevoskauppani Unkarissa tapahtui kuitenkin jonkinlaisen ruumiista irtautumisen kautta – kuin olisin katsellut omaa toimintaani katossa leijuen, ilman mahdollisuutta muuttaa tapahtumien kulkua.

Vaikka minulla kävi satumainen tuuri Dáriuksen kanssa, en tästäkään huolimatta kannustaisi ketään hevoskaupoille Unkariin. Sellaista tuuria ei minullekaan käy enää tässä elämässä, ja samasta syystä minun ei kannata lototakaan, sillä olen lottovoittoni jo saanut.

Ostin hevosen oleskeltuani maassa alle 5 kk – unkarin taitoni ei vielä tuolloin ollut kummoinen, ja saksanikin oli pahasti ruosteessa. Minulla ei myöskään ollut mitään kontakteja – diilerille minut vei parikymppinen ratsastuksenohjaajatyttö, jonka tapasin eräässä hevoslomahotellissa, kun pääsin ensimmäisen kerran Unkarissa satulaan. Silloin en vielä edes tajunnut, ettei hän hyvän hyvyyttään toiminut välittäjänä, vaan sai diileistä omat provikkansa. En tosin ostanut hevosta, jonka hän ensisijaisesti oli minulle katsastanut.

Suurin ongelma unkarilaisissa hevosissa on, että jos niillä on kisattu ja niillä on hyviä tuloksia, ne ovat rikki. Huonot tulokset taas eivät välttämättä kerro koko totuutta: ratsastajien taso on niin kirjava, no sanottakoon suoraan että heikko, että hyväkään hevonen ei menesty kehnojen kuskien kanssa. Hevosten peruskoulutus on myös niin puutteellista, että valmiiksi koulutettua on vaiketa löytää – projektin tai täysin ratsuttamattoman nuoren kyllä.

Hevosten hoitoon ei myöskään satsata, vaan kasvattajat pyrkivät maksimoimaan voitot, ja yrittävät saada hevoset kasvamaan pyhällä hengellä. Kavioiden hoitovälit venähtävät, ja jos ruoho ei kasva kuivuuden takia, laitetaan kädet ristiin ja toivotaan sadetta sen sijaan, että korvattaisiin heikkoa laidunta esimerkiksi kuivaheinällä. Vaikka hevosia tyypillisesti pidetään ulkona laumoissa yötä päivää (mikä on hyvä), laidunten laatu ei välttämättä ole ravinteikas. Laidunkausi on pitkä, ruoho vihertää hennosti maaliskuun puolella, mutta elokuuhun mennessä monet ovat loppuun kaluttuja, eivätkä kaikki hevosten pitäjät osaa tai ymmärrä siirrellä hevosia lohkoilta toiselle. Myös laidunten hoito ja puhtaanapito oli vähän niin ja näin: en nähnyt ainoallakaan tallilla lantoja kerättävän laitumilta.

Unkarilaisella hevosella myös saattaa olla yllättäviä käsittelyongelmia, eihän minunkaan hevoseni 1) mennyt veteen, edes kuralätäkköön, 2) mennyt pesupaikalle, 3) kestänyt seistä kiinnisidottuna avoimella paikalla/ulkona. Nämä kuitenkin olivat pienehköjä ongelmia, kun se sentään on aina käyttäytynyt moitteettomasti kengitettäessä, eläinlääkärin kanssa ja lastauksissa/kuljetuksissa. Läheskään kaikilla unkarilaisilla talleilla ei ole mitään pesukarsinoita, eikä välttämättä edes juoksevaa vettä, eikä jokaista hevosta välttämättä ole aikaa viedä lähimmälle purolle harjoittelemaan vesistöylitystä.

Hevosvarkaudet ja -huijaukset ovat myös valitettavasti arkipäivää. Hevosella saattaa olla joko paperit ”hukassa”, ”käsiteltävänä Budapestissa” (tämä voi olla tottakin) tai paperit ovat ihan jonkun toisen hevosen paperit. Ja vaikka Unkarin hevospassi (”lóútlevél”) on unkarin lisäksi englanniksi ja ranskaksi, se on usein täytetty pelkästään unkariksi. Esimerkiksi Dáriuksen passissa luki sukupuolen (”nem/sex/sexe”) kohdalla vain unkariksi ”mén” eli ori. Väriksi oli merkitty niin ikään vain unkariksi ”pej” eli ruunikko. Otapa niistä papereista sitten jotain selvää, jos et edes väriä pysty papereista katsomaan. Suomi – unkari -perushevossanastoa löytyy esimerkiksi täältä. Samalta sivustolta löytyy myös värisanasto. Unkarilainen hevospassi muuten näyttää tältä.

Vieläkö haluat lähteä hakemaan hevosta Unkarista? Selvä – vaikka huipun löytäminen halvalla ei kovin todennäköistä olekaan, ei se suinkaan mahdotonta ole. Ja kuten sanottu, jos olet valmis tekemään kovan työn itse, ja sinulla on siihen taitoa ja hevoskokemusta (tai sinulla on varaa pistää ratsutus- ja valmennusapuun pieni omaisuus), ja nautit myös matkasta etkä vain lopputuloksesta, unkarilainen hevonen saattaa odottaa juuri sinua 😉

Ilman kielitaitoa ostosten teko kyllä vaikeutuu – auttavastakin unkarin taidosta on hyötyä, ja erittäin todennnäköisesti myös saksasta. Englantia ei osata laajasti, varsinkaan maaseudulla.

Unkarissa on useita hevosmyyntisivustoja, niistä suurin ja tunnetuin on lovasok.hu -portaalin ”eladó lovak” (”hevosia myytävänä”). Toinen isompi sivusto on yllättäen myös nimeltään ”eladó lovak”. Sivustoja selaamalla on helppo huomata, että myytävien hevosten kirjo on huikea, samoin hinnat. Välillä sivustolla on törmännyt niin karmeisiin kuviin, että on tullut paha mieli, ja on mietityttänyt, miten joku ilkeää laittaa näytille kuvia niin laihoista hevosista. Tällaiset hevoset ovat sivustolla valitettavan yleisiä. Erään ilmoituksen kuvissa hevosta irtohypytettiin metallisten putkiaitojen yli. Äly hoi 😦

Värifriikeille Unkari on aarreaitta: erisävyiset kimot ovat yleisiä, samoin ruunivoikot (hiirakot), voikot, ja erilaiset isabella/creme(llo)/palomino -sävyt. Ruunivoikkoväriä on periyttänyt muun muassa täysveriori Marlon poikansa Martalócin kautta (Martalóc oli Saksassa syntynyt holsteiner-ori). Akhal-tek -hevoset ovat jättäneet isabellaa ja tiettyä sampanjan sävyä. Täysveristen värikirjossa on myös enemmän voikkoja ja kimoja, kuin olen tottunut näkemään. Unkarilaisissa poneissa on paljon lehmänkirjavia Welsh-poni -tyyppisiä söpöläisiä.

Myös rotukirjo on laaja. Rotupuhtaat, perinteisten unkarilaisten rotujen edustajat ovat käymässä harvinaisiksi, lukuunottamatta shagyaa, joka ei loppujen lopuksi ole kovinkaan vanha rotu. Shagya on unkarilaisten arabi, josta arabina puhutaan, vaikka virallisesti shagyat eivät ole ox-arabeja. Shagyalla kuitenkin on tarkka rotukriteeristö, jossa määritellään muun muassa paljonko siinä pitää olla arabi-verta, jotta sen voisi rekisteröidä shagyaksi. Se on muutenkin oivallinen rotu, joka on erityisen suosittu matkaratsastuksessa ja soveltuu siihen loistavasti. Se on normi-arabia hieman isompi ja luonteeltaan hieman tasaisempi. Jos olisin matkaratsastuksen harrastaja, hakisin itselleni oitis oman shagyan Bábolnan siittolasta (sikäläinen Ypäjä).

Gidran on jalo rotu – ja puhtaana harvinainen. Niitäkin kuitenkin muutama vielä kasvattaa, ja myös gidraneita suositaan matkaratsastuksessa. Niitä sanotaan Unkarin angloarabeiksi, mutta nekään eivät ole oikeutettuja x-tunnukseen, vaikka niiden jalostuksessa on käytetty lähes pelkästään täysveristä ja arabia.

Kisbér lähes katosi sotien aikana, mutta rotua on herätetty henkiin, ja kisbér soveltuukin lähes kaikkiin ratsastuksen lajeihin harrastetasolla. Se on rohkea ja tervejärkinen hevonen, joka hyppää hyvin ja on keskikokoisena ratsuna monelle sopiva.

Puhdas nonius on myös harvinaistumassa. Siitä on ison, yleensä mustan tai kulomustan vaunuhevostyypin lisäksi paljon matalampi, yleensä ruunikko ”ratsu-nonius”. Se on rakenteeltaan erittäin sopiva kouluratsastukseen, tosin jotkut yksilöt ovat siihen liiankin matalia, kun kouluratsuilta yleensä haetaan näyttävyyttä ja suositaan kookkaampia hevosia. Yhteen tällaiseen tutustuinkin, kun valmentajani oli ostanut sellaisen, täysin kouluttamattoman tamman. Muutaman kerran sillä ratsastinkin, ja se oli kyllä todella herkkä ja energinen tapaus!

Unkarissa hevoset myydään joko ”puhdasverisinä” tai ”ei-puhdasverisinä” – unkarilaisilla on jännä tapa puhua hevosestaan vaikkapa ”noniuksena” – ja lähempi keskustelu osoittaa, ettei se sellainen olekaan, mutta sen isä oli, tai suvussa on niitä paljon. Ystäväni puhui hevosestaan täysverisenä, ja näin oletin pitkään, kunnes selvisi, että sen isä oli täysverinen ja emä muistaakseni kisbér. Täysveristä kyseisessä hevosessa oli lähinnä jatkuvat hengitystiehytongelmat ja ohkainen häntä. Ja kuten jo totesinkin, jos hevosta markkinoidaan arabina, se on taatusti shagya, ei ”oikea” arabi.

Moni luulee unkarilaisen urheiluhevosen (magyar sportló) olevan sama asia kuin unkarilainen puoliverinen (magyar félvér). Eivät ne ole. Magyar sportló on rekisteröity kyseiseen rotuun, unkarilainen puoliverinen taas on yleisnimitys roduttomalle (ja yleensä rekisteröimättömälle) hevoselle. Ei magyar sportló silti ole mikään laadun tae – sitä ei jalosteta (etenkään enää) kovinkaan järjestelmällisesti, vaan lähes mikä tahansa eurooppalaisten puoliverirotujen jälkeläinen voidaan rekisteröidä Unkarin urheiluhevoseksi, maksua vastaan toki. Kuulin eräältä Unkarin hevoshistoriaa pitkään seuranneelta henkilöltä näkemyksen, että jossain mielessä hevosjalostuksen taso romahti kommunismin jälkeen. Valtionsiittoloissa ja maatalouskombinaattien hevosjaostoissa jalostus oli järjestelmällistä ja ammattitaitoista, 90-luvun alusta lähtien hevosia on kasvatettu ”villisti” ja vähän siellä sun täällä. Yleisesti luullaan, että kun naapurin Csinos tai Kedves astutetaan Hollannista tuodulla KWPN-orilla, saadaan takuuvarmasti huippuhevonen.

Dáriuksella on tyypillinen Unkarin urheiluhevosen perimä – se edustaa oikeastaan vanhemman sukupolven sportlóta, jossa on paljon saksalaisia rotuja. Sen isä oli 3/4 holsteiner, emän puolella holsteinerin (Ramzes-linjasta) lisäksi hannover tulee vastaan useammassa linjassa 4. polvessa. Seuraavaksi eniten on täysveristä, kisbériä (jonka jalostuksessa täysiveristä on käytetty runsaasti, Dáriuksen emänisä on kisbériksi rekisteröity) sekä trakehneria – Tempelhüter tulee vastaan neljästi sen kolmen eri pojan kautta.

Nykyään sportló saa uutta verta ylivoimaisesti eniten Hollanista. 1990-luvun alun jälkeen Unkariin on ostettu tai liisattu useita KWPN-oreja, joista viisi eniten käytettyä ovat Doliart, Goliath, Koppány (ex Kafka), Justboy ja Damhus Hoek’s Ginus. Viimeksi mainittu palasi Hollantiin 2004, mutta jätti Unkariin hyvää geeni-perimää: Ginuksen hyvää jälkeläistä etsivälle Unkarista sellainen löytyy taatusti huokeammalla kuin Hollannista.

Myös Selle Francaisia suositaan nykyään: Unkarissa on käytetty ainakin Timorrak des Isles’ia, Fantasme de Courcellea sekä Quito du Baussya. Yhtä Quito du Baussyn jälkeläistä menin kokeilemaan, en pitänyt siitä ollenkaan – seuraavaksi minulle tuotiinkin kokeiltavaksi Dáriusz 😉

Kouluratsastus ei ole Unkarissa suosittua, ja merkittäviä maahan tuotuja selkeitä kouluoreja taitavatkin olla vain Aktion (KWPN) ja Hohenstein II (trakehner).

Roturasisteille tiedoksi: Unkarilaisten ratsuhevosten sukutauluista löytyy myös lämminverisiä ravihevosia. Joillakin niin kaukaa (10+ sukupolven takaa), ettei sillä liene merkitystä, mutta olenpa törmännyt sellaisinkiin Unkarin urheiluhevosiksi rekisteröityihin, joilla ravuri löytyy parin kolmen sukupolven takaa. Unkarilaisten hevosten sukuja löytyy aika hyvin kotimaisesta sukupostista sekä esimerkiksi sporthorse databasesta. Unkarissa ei varsinaista sukupostia ole, mutta jonkinlainen orikatalogi löytyy, tällä sivustolla on siis Unkarissa käytettyjä oreja maailmansodista nykypäivään asti.

Paperit siis kannattaa syynätä tarkkaan, ja kartoittaa hevosen esi-isiä internetin tietokannoista (joissa tosin on paljon virheitä).

Jos unkarilaisella hevosella on kisatuloksia, ne löytyvät nykyään helposti. Sekä este-, koulu- että kenttäratsastuksella on oma kilpailupalvelunsa:

Esteratsastus: http://equestrian.topsoft.hu
– entinen dijugratas.hu
– sivustoa on helppo käyttää, sillä vastikään uusittu versio siitä toimii englanniksi! Sivustolta voi tarkastaa helposti sekä hevosten että ratsastajien tuloksia. Jos jollain hevosella on huonoja tuloksia tietyn ratsastajan kanssa, kannattaa tarkistaa onko kyseisellä ratsastajalla yhtään sen parempaa menestystä muidenkaan hevosten kanssa.

Kouluratsastus: http://www.nevezesdijlovas.hu/
– kisoja on harvakseltaan, maan länsi- ja pohjoisosan ratsastajat käyvät paljon kisoissa Slovakiassa tai Itävallassa, jossa parempi taso.

Kenttäratsastus: http://nevezes.eventing.hu/

Tulokset on siis helppo tarkistaa, jos niitä on. Kyseisille sivustoille tulee myös kansainvälisten, ulkomailla pidettyjen kilpailujen unkarilaisosallistujien tuloksia. Jos tuloksia sen sijaan ei ole, mutta hevosen väitetään hyppäävän 130 cm radan, se todennäköisesti saisi 120 cm:sta hyväksytyn radan ja 110 cm:sta puhtaan radan. Hevosten kykyjä siis totta kai liiotellaan, muttei törkeästi.

Hintataso on edullinen – ns hyvän harrastehevosen tai pikkuluokkien kilpurin saa pikkurahalla. GP-hevosta – jos sellaista edes Unkarissa tulisi vastaan – ei saa sen halvemmalla kuin muualtakaan, tai ne on myyty jo varhain muualle, esimerkiksi Saksaan tai Iso-Britanniaan. Tinkiminen kuuluu asiaan. Vallitsevassa taloustilanteessa alalla on ostajan markkinat.

Kuten missä tahansa, ostotarkastus kannattaa teettää. Jos et tunne alueelta eläinlääkäriä, etsi sellainen vaikka googlesta hakusanoilla állatorvos (=eläinlääkäri), lovak (=hevoset). Eläinlääkärit yleensä puhuvat saksaa, muutama jopa englantiakin. Voit vaikka pyytää myyjää suosittelemaan jotakuta eläinlääkäriä, ja sen jälkeen valitse kuka tahansa muu paitsi myyjän suosittelema henkilö. Eläinlääkäri kannattaa tilata kauempaakin Unkarista, sillä ostotarkastus on halpa, kuten eläinlääkäripalvelut muutenkin. Itse maksoin noin 90 EUR, mikä sisälsi bensakulut (75 km ja takaisin). Pankkisiirtoja ei Unkarissa juuri jaella, joten ostotarkastukseenkin kannattaa varata raha käteisenä paikan päällä maksettavaksi.

Itse rekisteröin hevoseni jonkinnäköisen keskusmaatalousviraston hevostoimistoon (”Mezőgazdasági Szakigazgatási Hivatal”), jonne hevosen passi lähetettiin luovutuskirjan kanssa. Minut merkittiin omistajaksi Suomen osoitteellani, sillä minulla ei ollut osoitetta Unkarissa. Koska minua ei virallisesti ollut olemassa maassa, en tarkalleen ottaen kai olisi voinut ostaa hevostakaan, mutta onneksi virastossa ilmeisesti ymmärrettiin kiertää pykäliä ja omistajan osoite kirjattiin Suomen Turkuun.

Hevosen eläinlääkäritarkastus sujui taiteen sääntöjen eli EU-protokollan mukaan eli hevosen mukaan tehtiin TRACES-paperit suomeksi ja unkariksi. Se, mikä ei mennyt ihan EU-protokollan mukaan, oli Unkarin kansalliset määräykset verikokeista, joita ilman hevonen ei voinut poistua maasta. Näillä labroilla testaiin räkätauti ja näivetystauti, ja testeihin upposi yli 100 EUR, itse eläinlääkärintarkastukseen muutama kymppi.

Hevonen matkusti Suomeen ammattilaisten kyydissa Horse Trans Cargolla. Kuljetuksessa ei ollut moittimista, rekka oli komea ja hevonen oli päässyt lepäämään kahdesti kuljetuksen aikana, Varsovan lähellä ja vielä Virossa ennen lauttamatkaa Tallinnasta Helsinkiin. Valmentajalle oli soiteltu vielä Unkarin puolelta, ja itse sain varmistussoiton, kun hevonen oli laivassa kohti Suomea. Tiesin siis etukäteen minä päivänä hevonen saapuu. Hinta oli noin 1 500 EUR – ei halpa, muttei nyt ihan hurjakaan. Hevonen tuli ehjänä perille. Tosin se oli 4 päivän matkustamisen aikana laihtunut ja kuivunut käsittämättömän paljon – se ei stressatessaan oikein syö eikä juo. Muistan ikuisesti sen pimeän marraskuisen yön, kun näin Dáriuksen kävelevän autosta ulos. Olin onnellinen, että se oli perillä, ehjä eikä ontunut tms ja samalla teki mieli purskahtaa itkuun, kun se oli niin lommoposkinen 😦

Minun ja Dáriuksen tarinalla on siis ollut onnellinen loppu. Tosin eihän meidän tarinamme ole vielä loppunut – se on vasta alkanut.

(En aio alkaa välittää hevosia Unkarista, mutta jos haluat kysyä jotain aiheesta, niin laita sähköpostia: madjaarienmailla@gmail.com).

Mainokset
Kategoria(t): hevoset, Unkari Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

9 vastausta artikkeliin: Hevoskaupoille Unkariin?

  1. heidi sanoo:

    Todella mielenkiintoinen juttu, vaikka omaan hevoseen ei minulla mahdollisuutta olekaan. Suvuista kiinnostuneena luin tätä mielelläni.

    Gidran, ihana ihana ihana rotu, harmi että on niin harvinainen. Zalaszentlászlón tutulla tallilla noita on ihan asiakkaidenkin käytössä ja ainakin osan tiedän puhdasrotuisiksi. Samalla paikkakunnalla on myös rodun kasvattaja jolta tuon tallin hevoset on hankittu.

    Olen joskus ihmetellyt minäkin noita lovasok-sivujen myynti-ilmoituksia, osa hevosista myydään aivan uskomattoman halvalla. Olen miettinyt että mikä noiden hevosten kohtalo tulee olemaankaan kun niitä kaupitellaan melkein ilmaiseksi. Tätähän on meilläkin entisten ravurien kohdalla mutta tuolla se vain on isommassa mittakaavassa. Se on todella surullista.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos, arvasinkin kuka vakiolukija ainakin kiinnostuu tästä 😉 Tajusin jossain vaiheessa, että minullahan on loppujen lopuksi todella paljon sellaista tietoa, mitä kovin monella Suomessa ei ole, joten ehkä tästä paketista on jollekin jopa jotain hyötyä.

      Nuo hinnat ovat kyllä käsittämättömiä, samoin se, että noista laihoista reppanoista saatetaan pyytää aika kovaa hintaa, hinnat eivät siis ole missään suhteessa toisiinsa. Unkarissahan myös on paljon kaupan entisiä radalla pärjäämättömiä laukkahevosia samaan tapaan kuin meillä ravureita.

  2. Miina Hakala sanoo:

    Eksyin blogiisi, kun etsiskelin jälleen kerran ”jotakin” Unkarilaisista hevosista. Itse ostin 2008 tälläisen ( ), tosin suomalaiselta välittäjältä maahantuotuna ja itseasiassa suomalaisnaisen omistuksestakin (joka siis asui tuolloin Unkarissa). Oma tammani on ilmeisesti kisber – ”neukkutäykkäri” risteytys. Poikkeuksellisesti tällä oli passin tiedot myös englanniksi, lieneekö syynä suomalaisomistaja sitten vaiko mikä.
    Tulleessaan minulle 7-vuotiaana oli aivan tynnyrissä kasvanut ja moni kirjoituksesi kohdista täsmää tammaani… Mutta nyt 12-vuotiaana se on todella kiva kaveri lajiin kuin lajiin 🙂 Mutkaton, järkevä ja eritoten terve hevonen.
    Liityin blogisi seuraajaksi, on huippuhauska seurata toisen ”unkarilaisen pystykorvan”, kuten omaani kutsun, kuulumisia.

    • ferrugo sanoo:

      Hauska, että meitä on muitakin! Voi olla joo, että ulkomaalaisen omistajan (etenkin jos ollut ensimmäinen joka rekisteröinyt hevosen ja hankkinut sille passin) ansiosta teksti on ollut englanniksi.

      Aivan samat kokemukset minullakin – moni perusasia piti opettaa Dáriukselle aivan alusta, mutta se on tottunut kaikkeen ja on todella hyväpäinen, nöyrä tekemään töitä ja etten sanoisi älykäs. Todella terve se on myös ollut, kaikki alun ongelmat johtuivat olosuhteista (tallihygienia, liian pitkä kavioidenhoito väli jossain aiemmassa elämänvaiheessa jne.) Suomessa ollaan nyt oltu 9 kk ilman mitään ongelmia. Olen joskus miettinytkin, että tuo minun pustan putteni on tallin terveimpiä hevosia, ja monella ”hienommalla” Saksan yms tuonnilla on koko ajan jos vaikka mitä. Ehkä Unkarissa vaatimattomammissa olosuhteissa kasvaminen jotenkin karaisee tai jalostaa sikäläisiä hevosrotuja?

    • ferrugo sanoo:

      Tammasi on muuten hyvää vuosikertaa, ilmeisesti myös 2001 syntynyt? Kisbér-jalostuksessa on tosiaan käytetty paljon venäläisiä täykkäreitä, omani emänisä oli kisbér ja sen isänisä täykkäri ”Okos II xx” (nimi tarkoittaa ”fiksu”). Okoksen kisbér-poika Okulj oli Rooman olympialaisissakin, kisbéreissä on todella huippuja suoritushevosia, erityisesti este- ja kenttäratsastuksessa.

      • Miina Hakala sanoo:

        Juu, 2001 on tammahummani syntymävuosi 🙂 Tammani on kyllä terve, mutta on sen tyyppinen otus jolle aina sattuu ja tapahtuu; haavoja (itse aiheutettuja ja muiden tekemiä, nytkin parannellaan valtaisaa potkujälkeä kyynärässä…), kolhuja, kadonneita riimuja, irronneita kenkiä ja kaikenlaisia kiipeleitä, jotka näin jälkeenpäin ovat onneksi enemmän hauskoja kuin traagisia 😀 Mutta aina se on parantunut vihaisemmankin näköisistä kolhuista. Ostaessani sen kiinnitin kyllä huomiota tamman aika mittavaan arpikokoelmaan, mutta nyt viiden vuoden jälkeen en hirveästi ihmettele sitä…

        Osaatko sanoa mitään tuosta hummani sukutaulusta? Kaikki tieto nimittäin on unkarinkielisillä sivuilla ja googlen kääntäjän tuottama teksti ei juuri auta asiaa? 🙂

        • ferrugo sanoo:

          Se on tosiaan hyvä vuosikerta 😉 Todennäköisesti osaan ainakin jotakin sanoa sukutaulusta, mistäs mä löydän sen?

          Mun Dáriusz on kyllä taas tosi varovainen eikä sille satu kommelluksiakaan. Vaikka se on laumoissa pomoportaassa, se myös väistää tarpeen tulleen eikä ota osumaa. Yksi hampaiden jälki sillä kyllä näkyy vieläkin pyllyssä, kun johtajatamma oli sitä mieltä, että maasta löytyneet kauranjyvät ovat hänen 😉

  3. Miina Hakala sanoo:

    http://www.sporthorse-data.com/d?i=10939188

    Tuommoisen löysin, muualta kuin sukupostista. Unkari on kyllä niin merkillistä ”siansaksaa”, että siitä ei osaa edes tulkita mitään, vaikka jonkun sanan erottaisikin… 😀

    • ferrugo sanoo:

      Sinun hevosesi on kyllä huomattavasti ”unkarilaisempi” kuin omani 😉 Saksalaista/hollantilaista ym tuontiverta edustaa oikeastaan vain Gruss, joka oli kuuluisa Itä-Saksasta tuotu hannover-ori. Unkariinhan tuotiin siitoshevosia sekä länsimaista että muualta itäblokista, erityisesti Neuvostoliitosta ja Itä-Saksasta.

      Täyttä vertahan tuossa unkarilaisessasi on enemmän kuin kylliksi – ottaako kierroksia ja onko nopea liikkeissään kun esim. pelästyy?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s