Kevätpörriäinen

Kevätpörriäinen ja valkovuokot

Kevätpörriäinen ja valkovuokot

Ensin ei kevät meinannut tulla ollenkaan, mutta kun se tuli, se vyöryi voimallisesti, ainakin Etelä-Suomeen. Vuodenajan vaihtuminen on myös saanut hevoseen virettä. Dáriusz on taas niin oria, niin oria…

Vähän aikaa sitten tarhoja järjesteltiin vähän uudelleen, ja Dáriusz suomenhevoskavereineen sai kolmannen ruunan kimppaan. Heillä on nyt kansainvälinen äijäporukka kasassa. Aluksi Dáriusz ei antanut näiden kahden muun tutustua toisiinsa ollenkaan, vaikka molemmat olivat vain ystävällisen uteliaita toisiaan kohtaan. Dáriusz otti suojelevan asenteen vanhaa kaveriaan kohtaan ja syöksyi väliin aina jos toiset kaksi menivät liian lähelle toisiaan. Kun ensimmäisen kerran vein Dáriuksen tarhasta niin, että kaksi muuta jäivät, se oli suorastaan hysteerinen. Karsinassa minun oli pakko laittaa se riimusta kalteriin kiinni, kun se huusi ja steppasi hermostuneena.

Johtuneeko tästä vai yleisistä kevätfiiliksistä, mutta Dáriusz on ratsastaessa ollut melko haastava. Niin kauan kuin teen keskittymistä vaativia tehtäviä, epäsäännöllisiä kiemurauria, kahdeksikkoja, hevonen on jotenkin kuulolla. Mutta noin muutoin – kaikki muu kentällä ja etenkin sen ympärillä oleva kiinnostaa enemmän. Vasemmassa kierroksessa ei sujunut tallin puoleinen pitkä sivu eikä oikeassa pellon puoleinen. Vasemmalle se ei suostunut väistämään pellolle päin, tallille päin kyllä.

Jokaisen ratsastuksen olen jo pitkään lopettanut siihen, että hevonen seisoo tasajaloin paikallaan, myötää, eikä kurki mihinkään eikä hinkkaa otsaa etujalkoihin tms. Viisi sekuntia. Viime lauantaina tähän meni 30 minuuttia, sunnuntaina 20, ja maanantaina enää 10 min. Edistystä!

Jopa maasta käsitellessä hevonen vie minua ihan sata – nolla. Talutellessani sitä yhtenä päivänä maistelemassa ruohoa, se aivan yllättäen pomppasi laukkaan, mutta ehdin onneksi saada otteen riimusta, ja roikuin mukana, kun hevonen hönksötti jonkun aistihavaintonsa perässä. Eilen tein yksinkertaisinta mahdollista kuuliaisuusharjoitusta maasta käsin, eli hevosen piti pysähtyä kun minäkin pysähdyn ja lähteä liikkeelle vasta kun minä lähden. Kentän siinä kulmassa, jonka takana on varsatarha, sain yrittää aika monta kertaa, ennen kuin onnistui. Mutta onnistuipa kuitenkin. Tämän vuoden varsoista kaksi on syntynyt, ja ne ovat Dáriuksen mielestä niiiin kiinnostavia! Tuoreimman tulokkaan emällä on muuten oma blogi.

Vaikka Dáriusz on päällisin puolin ”kiltti”, nämä säännöllisesti, vaikkakin harvoin, iskevät johtajuuskohtaukset ovat varmasti se syy, miksi entinenkin omistaja totesi, ettei se ole pikkutytön hevonen.

Todisteaineistoa pesupaikalta.

Todisteaineistoa pesupaikalta.

Maastossa se sen sijaan on yllättänyt positiivisesti. Olen ollut nyt ekoja kertoja Suomessa yksin maastossa, ja kaikki on sujunut hienosti. Pientä puhinaa on ollut tukkipinoja ohittaessa tai lutakkoa ylitettäessä, mutta pienintäkään vaaratilannetta ei ole ollut. Autojen kanssa ei ole ongelmia ollut ennenkään, mutta todella rauhallisesti Dáriusz ottaa, vaikka meidät ohittaisi auto molemmista suunnista samaan aikaan. Maastossa se on myös ollut ihana ratsastaa, rento, pyöreä, eteenpäinpyrkivä, mutta kuitenkin täysin kontrollissa ja avuilla.

Myös pesupaikkaongelma on taakse jäänyttä elämää🙂

This entry was posted in hevoset and tagged , . Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Kevätpörriäinen

  1. tarukuu sanoo:

    Kevät saa kaikenlaiset hormonit hyrräämään🙂 Sävyn kevätrutiineihin kuuluu harjatessa sitominen, koska kiima-aikaan mahaan koskeminen saa muuten aikaan lohikäärmetransformaation. Taluttaessa taas on helpointa käyttää väliaikaisesti ketjua, koska muuten tamma vie tädin ulos syömään. Tänä keväänä tiineys ja varsa on aiheuttanut poikkeuksen molempiin, mutta aika pian alkaa yh-äidin lempi taas roihuta. Katsotaan, mitä tuleman pitää…

    • ferrugo sanoo:

      Hormonit ne taitaa olla ruunallakin sitten😉 Ja aika monella hevosella taitaa kevät sekoittaa pään, tosin viime vuonna vastaavaa ei tapahtunut, mutta toisaalta silloin D ei saanut tarhata kavereiden kanssa, eli sen elämä oli muutoinkin luonnotonta😦

      Se voi olla, että D muistaa taas suomalaisen ensirakkautensa, jahka varsa kasvaa ja yhärin lempi alkaa taas roihuta. Saksattaret ovat käyneet kuumana ja pääsivät väliin, kun Sävyllä alkoi maha kasvaa, mutta D ei koskaan oikein syttynyt niin tyrkyille naisille😉

      • Maija sanoo:

        Ahahah, Voi Papu raukkaa.. toivottavasti se nyt pitää sen yrtin kanssa kiimat kurissa eikä olisi enää niin tyrkky😉

        • ferrugo sanoo:

          Ehkä ne yrtit jo vaikuttaa, vaikka Papu estetunnilla roiski pitkin seiniä, niin nythän se ei yhtään hakeutunut Dáriuksen lähelle tyrkkyilemään😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s