Kingsland-misu

Uhrin henkilöyden suojaamiseksi kuvassa esiintyy erivärinen pipo, joka ei liity tapaukseen.

Uhrin henkilöyden suojaamiseksi kuvassa esiintyy erivärinen pipo, joka ei liity tapaukseen.

Meillä asuu Kingsland-misu. Jotkut väittävät, ettei keski-ikäinen ratsutäti saisi käyttää teinien suosimaa kooällää, mutta joulun jälkeinen ale tyrkytti pipon mukaani huokeaan 35 euron hintaan (ovh taisi olla n 60 EUR… piposta!) Pipon tarve oli kuitenkin aito, sillä herkkä otsanahkani ei enää kestänyt villapipon kutitusta. KL:n pipoissa on ihana fleece-kaistale, joten se ei kutita, mutta on merino-villaisena silti mukavan lämmin.

Pelkkä teinipipo ei toki tee tädistä misua – talouteni Kingsland-misu on nimittäin Roope-kissa. Roope on toimelias nuorukainen, ja kastroinnista huolimatta sillä on tyttöystävän kaipuu. Vanha Minni lämpenee Roopen hellyydenosoituksille harvakseltaan, joten hännällisestä turkislakistani on tullut Roopen hellien tunteiden kohde. Ihmettelin aikani miksi lakki alkaa olla jotenkin nuhjaisen näköinen, kunnes sain Roopen rysän, tai siis lakin päältä kiinni hattuhyllyltä. Jouduin siis siirtämään turkislakin kaappiin sen siveyden varjelemiseksi.

Arvasit oikein – seuraavaksi uhriksi valikoitui uusi muhkeatupsuinen piponi. Kerran töistä tullessani se nökötti lattialla teurastettuna ja häväistynä, ja tupsun lankoja oli ympäri huushollia enemmän kuin enää pipossa kiinni. Lainasin työkaverilta virkkuukoukkua – en ollut moista välinettä noin 30 vuoteen käyttänyt – ja pujottelin langat takaisin. Pipo pääsi kaappiin turkislakin seuraksi.

Viikko sitten sama näky odotti minua taas – sillä erotuksella, että nyt pipoon ei ollut jäänyt juuri yhtään tupsulankoja. Roope oli siis kiivennyt hattuhyllyn kautta kaappiin, ja noutanut rakkaansa. Nyt oli jo aika ostaa oma virkkuukoukku – olen nykyään aika näppärä käyttämään sitä. Pipoa säilytän kaapissa nurinpäin käännettynä, ihana tupsu pipon sisällä suojassa.

Ostin Roopelle tyttöystäväksi pienen pehmolelupossun ja piilotin sen hattuhyllylle. Yhtenä yönä Roope oli ilmaissut mielipiteensä siitä pudottamalla sen lattialle. Muuten possu on saanut olla rauhassa.

Advertisements
Kategoria(t): arki, hevoset, kissat Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Kingsland-misu

  1. heidi sanoo:

    Tuosta ”Jotkut väittävät, ettei keski-ikäinen ratsutäti saisi käyttää teinien suosimaa kooällää”. Hyvä havainto, oikeasti tuo on aivan surkuhupaisaa kun esimerkiksi ht-netissä välillä väitellään ihan tosissaan siitä mitä ratsastusvarustemerkkejä kukakin saa käyttää…ja välillä tuntuu että keski-ikäinen täti ei saisi ratsastaa ollenkaan, ei ainakaan itseään tosi kilparatsastajina pitävien nuorten mielestä eikä myöskään muutamien hevosmiesten mielestä….

  2. heidi sanoo:

    Tuossahan on taustalla se mikä näkyy muuallakin yhteiskunnassa:siinä vaiheessa kun nainen ei ole enää miesten näkökulmasta viehättävä (eli nuori) niin hänen haluttaisiin melkeimpä häviävän näkyvistä. Ja aikuiset naiset edustanevat hevossedille myös uhkaa:itsevarma aikuinen nainen voi kyseenalaistaa miesten auktoriteetin kun ei ole enää epävarma niinkuin nuorena ja pystyy muutenkin kyseenalaistamaan tiettyjä asioita.

    • ferrugo sanoo:

      Tämä ilmiö näkyi erityisen selvästi Unkarissa, jossa kulttuuri on muutenkin paljon sovinistisempi, eikä ns aikuisten, lajin pariin paluuseen tehnyttä ratsastajasukupolvea vielä ole.Etenkin ensimmäisellä tallilla isä & poika -pari olivat selvästi järkyttyneitä, kun halusin ja tein kaikki hevostani koskeneet päätökset itse, heitä kuuntelematta (mm kengityksen ja kengittäjän vaihtaminen ensimmäisen katastrofi-kengittäjän jälkeen). Ulkomaalainen, aikuinen, itse harrastuksensa rahoittava nainen tuntui olevan hirveä uhka. Yritin myös auttaa yhtä tuttavaa hänen lähes kouluttamattoman hevosensa kanssa, mutta apua ei juurikaan arvostettu. Muistan kun menin ensimmäisen kerran hänen hevosensa selkään: yleisöä kertyi nopeasti koulukentän ympärille katsomaan kuinka monta sekuntia pysyn selässä. Suurin osa – itse asiassa nimenomaan miehet – häipyivät nopeasti kun tajusivat pettymyksekseen, että pysyn selässä ja pärjään. Pari pikkutyttöä jäi katselemaan ja jälkeenpäin kehuuivat miten ”ügyes” olin 😉

  3. heidi sanoo:

    En tiedä millaista keskustelua Unkarissa käydään, mutta ainakin meillä Suomessahan on viime vuosina ollut julkisuudessa hevosmiesten harrastama tätien vastainen kampanjointi. Eräs erittäin tunnettu ja arvostettu ratsastajamieskin tuli keksineeksi ”tätihevostaidon” käsitteen jota hän käytti kuvaamaan kaikenlaista huonoa hevostaitoa. Hänen mielestään nimenomaan tädit, siis aikuiset naiset, ovat niitä jotka eivät osaa huolehtia hevosesta oikein, eivät osaa ratsastaa, eivät osaa oikeastaan mitään, ja että nimenomaan tädit pilaavat hevoset. Ja mikä oikeastaan hämmästyttävintä,lajissa jossa suurin osa sen harrastajista on naispuolisia, ei tätä seksismin julistusta juurikaan julkisesti kritisoitu. Ilmeisesti setien auktoriteetti on tässä lajissa niin kyseenalaistamaton että edes ”tädit” itse eivät uskalla nousta vastustamaan edellä kuvattua vähättelyä ja vihamielisyyttä silloin kun sellaista ilmaisee tarpeeksi korkeassa asemassa oleva mies.

    Kuitenkin hevosharrastuksen naisistuminen on tuonut lajiin pyrkimystä väkivallattomuuteen ja halua ymmärtää hevosta syvällisemmälläkin tasolla. Juuri aikuisissa, naispuolisissa hevosihmisissä on eniten niitä jotka uskaltavat kyseenalaistaa tiettyjä vanhoina hyväksihavaittuina keinoja pidettyjä, mutta todellisuudessa väkivaltaan perustuvia hevosenkäsittelytapoja.

    • ferrugo sanoo:

      Minulta on tainnut mennä ohi tämä suomalainen keskustelu. Samaan asenteeseen kuitenkin törmää joka paikassa. Olenkin tosi tyytyväinen, että sain hevosen talliin, jossa suurin osa on tavoitteellisesti harrastavia aikuisia, vaikkakaan ei niin kilpailu-orientoituneita.

  4. heidi sanoo:

    Paasaan tästä vieläkin (pitäisi varmaan perustaa oma blogi jossa voisin avautua näistä oiekin kunnolla….): Minusta on ollut erittäin ikävää huomata että tämä muuten monin tavoin antoisa laji on näin seksistinen. Minulla ei ole omaa hevosta enkä muutenkaan ole ”sisäpiirissä” joten seksismi ei ole varsinaisesti kohdistunut minuun henkilökohtaisella tasolla. Mutta se suututtaa silti kun näkee esimerkiksi sen millaista keskustelua tietyistä asioista käydään. Ja onhan se toki sillä tavoin henkilökohtaista että ei ole kovin kivaa huomata esimerkiksi netissä yleisesti esitettyjen mielipiteiden mukaan kuuluvansa ”ei-toivottuun” hevosihmisten ryhmään siksi että olen tavallinen harrastelijanainen.

    Samalla kun aikuiset naiset haluttaisiin häätää hevosten parista niin aikuisia miehiä suorastaan kerjätään mukaan hevosharrastukseen. Harrastelijalla ja harrastelijalla on siis tässä lajissa eroa, ja se ero löytyy harrastelijan sukupuolesta. Kun puhutaan hevoset pilaavista harrastelijoista niin sillä tarkoitetaan juuri naisia, toisaalla taas pidetään ihan hyväksyttävänä sitä että lajin pariin tulevat miehet eivät jaksaisi opetella perusasioita vaan heidän pitäisi heti päästä hyppimään esteitä ja maastoon. Miehille ja pojille suunnitellaan ihan omanlaista ratsastuksenopetusta koska he eivät kuulemma jaksa mitään kouluratsastusta nysvätä vaan pitää olla vauhtia ja jännitystä. Ilmeisesti tästä hevoset eivät pilaannu. Jos olisin vasta nyt aikuisena aloittamassa ratsastusta ja saisin tutustua niihin mielipiteisiin joita ”tädeistä” esitetään niin voisi jäädä aloittamatta vaikka hevosista kovasti tykkäänkin. Olenkin ajatellut että huomattavasti harvempi nainen tulisi tämän lajin pariin jos tietäisi etukäteen olevansa itseasiassa ei-toivottu henkilö….

    • ferrugo sanoo:

      Paasaa vaan, olen itsekin sen verran telaketju, että tähän blogiin sopii paasaaminen tästä aihepiiristä paremmin kuin hyvin 😉

      Ärsyttävä ilmiö yhtä kaikki tuo aikuisten naisharrastajien dissaaminen – etenkin kun he taitavat aika pitkälti pyörittää hevostaloutta eli tuovat siihen paljon rahaa. Myönnän, että itseänikin ärsyttää epäjohdomukainen ja löperö hevostenkäsittely, mutta kyllä siihen syyllistyvät aivan kaikenlaiset aloittelevat harrastajat, siitä on vain tehty ”tätien” ominaisuus. Unkarissahan oikeastaan vähän kaikki ”täteilevät”, eli humputtelevat ilman suurempia tavoitteita. Siellä kulttuuri taas oli sikäli kummallinen, että tavoitteellisesti harrastavaa kouluratsastajaa katsottiin kieroon…

  5. heidi sanoo:

    Erikoista tuo että Unkarissa katsottiin kieroon sitä että haluaa oppiakin jotain. Sillä tallilla jossa itse olen käynyt näin ei ole ollut mutta johtunee siitä että tallin ratsastuksenopettajat ovat itse kilpailleet aika korkeallakin tasolla. Samalla tallillla on muuten suurin osa ulkomaisista
    hevosenomistajista juuri keski-ikäisiä naisia ja siellä en ole havainnut tuota kuvaamaasi ulkomaalaisiin aikuisiin naisiin vihamielisesti suhtautumista miespuolisilta työntekijöiltäkään, en ainakaan avoimesti (sitä en sitten toki tiedä mitä pohjimmiltaan miettivät). Mutta keski-ikäiset naiset ovat siellä sen verran iso ja tuottava asiakasryhmä että tuskin näihin halveksivasti suhtautuvia työntekijöitä tallin omistajat kauan katselisivat. Talleilla joissa valtaosa asiakkaista on paikallisia on varmaan vähän toinen meno.

    Minusta on ollut hienoa löytää tämä blogi, sekä Unkarin kiinnostukseni vuoksi että siksi että sinulla on hyviä mielipiteitä ja havaintoja, ja samantyyppisiä näkemyksiä kuin itselläni. Sitten taas kun menee jotakin netin keskustelupalstaa lukemaan niin välilllä tekisi mieli aivan itkeä..

    • ferrugo sanoo:

      Unkari antaa turistille täysin erilaisen kuvan, kuin arkea maassa elävälle, aivan kaikissa asioissa. Esim se ulkomaalaisille ja hotellituristeille suunnattu hevostelupaikka, jossa itse kävin, oli aivan moitteeton, ml turvallisuus.

      Sillä maneesitallilla, jossa me oltiin yli vuoden, ei yllättäen katsottu mitenkään hyvällä, että joku treenasi koulua tavoitteellisesti ja ratsasti hevosen muotoon. Muun muassa kun itse aloin kehittyä niin, että sain hevosen ratsastettua rehelliseen peräänantoon, tallin omistaja alkoi jakaa omalla facebook-seinällään pahimpia mahdollisia rollkur-kuvia ja kouluratsastuksen kauhistelua. Toki kyseessä oli myös hänen henkilökohtainen ongelmansa – se että joku muu osasikin jotain, sai hänen oman humputtelunsa näyttämään amatöörimäiseltä (mitä se olikin) 😉

      Sulla on käynyt satumainen tuuri, kun olet löytänyt Unkarista niin hyvän tallin! Toki varmaan tuo ulkomaisten harrastajien suuri osuus vaikuttaa. Toisaalta myös se paikka, jossa hevosta pidin ensimmäiset 3 kuukautta, oli ehkä ääritapaus. Köyhälle, takapajuiselle paikkakunnalle (Pápa) oli pelmahtanut 1 000 ulkomaalaista vain pari vuotta aikaisemmin, joiden keskiansio oli 5 – 10 -kertainen unkarilaiseen keskipalkkaan verrattuna, joten ilmapiiri meitä ulkomaalaisia kohtaan ei ollut kokonaisuudessaan kovin lämmin. Ja tallinpitäjä oli tosiaan vanhan ajan svaabilais-patriarkka, jolle kukaan ei saanut sanoa vastaan. Paikallisia, aikuisia naisia ei juuri hevosen selässä näkynyt, harrastajat olivat joko aikuisia miehiä tai pikku/teinityttöjä.

      Vaikka tämä blogi oli alunperin expat-blogi ja sitten hevosblogi, tuon mielelläni esiin omia elämään ja yhteiskuntaan yleisesti liittyviä näkökulmia ja näkemyksiäni. Kiva, että olet viihtynyt!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s