Muutama sana hevosenlihasta

findus”Finduksen lasagnesta löytyi hevosenlihaa!” Otsikot ovat pauhanneet jo viikkoja, kun milloin missäkin päin Eurooppaa pollea on myyty mansikkina. Aihe on synnyttänyt kiivaan keskustelun ja sosiaalinen media herkuttelee, suorastaan mässäilee hevosenlihalla.

Keskustelu on polarisoitunut tavalliseen tapaan kahteen leiriin. On normikauhistelijat, jotka kauhistelevat kaikkea, mitä sillä hetkellä kuuluu kauhistella. Oli kyse sitten tv-väkivallasta, pakkolaskusta Venäjälle, linnanjuhlijan nänneistä tai ihan nyt mistä tahansa. Onhan se ihan nyt ihan kauheata syödä hevosta!

Kehän vastapäisessä nurkassa ovat ne, jotka ihmettelevät mistä lähtien on ollut eettisesti arveluttavaa syödä hevosta, eivätkä (muka) ymmärrä kohun laajuutta.

Minua ärsyttää molemmat. Yleensäkin ärsyynnyn kollektiivisesta kauhistelusta, jonka taustalla usein on tarkistamattomia faktoja, huolimatonta journalismia tai kansainvälisestä mediasta kopioituja lähestymistapoja. Niin kuin nyt tämä hevosenlihan kauhistelu, joka on adoptoitu Iso-Britanniasta, jossa hevosen syöminen on enemmän tai vähemmän tabu.

Jopa tällaiselle ponitytölle hevosenlihan käyttäminen makkaraan on aina ollut luonnollinen asia. Lapsuuteni hevostalli oli vain muutaman kilometrin päässä Tapolan makkaratehtaasta, ja me tallitytökin puhuimme kainostelematta, jos joku poni oli ”viety makkaraksi”. Olihan se aina kauheaa sinänsä, jos joku poni tai hevonen piti lopettaa, mutta en suinkaan pannut metwurstia boikottiin silloinkaan, kun ihana connemara-poni Ashly oli päätynyt Tapolaan. Väitän, että ainakaan minun sukupolvelleni, saati vanhemmille polville, hevosen syöminen ei ole tabu.

Hevosenlihaskandaalinhan ydinhän ei suinkaan ole se, että hevosta myydään ja käytetään ravinnoksi, vaan se, että sitä on kaupattu nautana. Mitäpä ei olisi yritetty myydä nautana, onhan se arvostetuinta lihaa länsimaissa? Viime syksynä kohistiin värjätystä porsaanlihasta, jota markkinoitiin naudanlihana. Kyseistä lihaa oli muuten tuotu Pohjoismaihin ainakin Unkarista…

Nyt painopiste onkin siirtynyt hevosenlihan syöntiin an sich, enkä pidä siitä, miten media nyt opettaa uusille sukupolville, että hevosenlihan syömisessä on jotain kamalaa.

En väitä, että pystyisin syömään omaa hevostani, jos tietäisin lautasella lepäävän fileen olevan peräisin juuri omasta rakkaasta pollesta. Mutta jos (kun) se jouduttaisiin lopettamaan, minusta olisi ihan kunniakasta hevoselle palvella vielä pihvinäkin.

Dáriusz ei kuitenkaan koskaan tule päätymään minun, sen paremmin kuin sinunkaan lautasellesi. Sillä on elinikäinen teurastuskielto, joka on periytynyt myös Suomen Hippoksen rekisteritietoihin sen Unkarissa kirjoitetusta passista. Teuraskielto ei johdu lääkityksistä. Nyt tullaan niihin minua ärsyttäviin, hevosenlihan käyttöä puoltaviin argumentteihin, jotka on muodostettu pohjoismaisen lintukodon näkökulmasta. Meillä Pohjoismaissa kun luojan kiitos teuraseläimet kuljetetaan ja lahdataan inhimillisesti (vaikka koko sanan käyttö on tässä yhteydessä paradoksaalista.)

Mutta Unkari on köyhä, monet sen naapuri- ja lähimaista vielä verrattomasti köyhempiä: Romania, Bulgaria, Ukraina, Serbia. Tuossa Euroopan kolkassa moni facebookissa etsintäkuulutetuista, laitumelta varastetuista ratsuista on päätynyt köyhien suihin. Tuossa Euroopan kolkassa teuraseläimiä kuljetetaan hirvittävissä oloissa, nälässä, janossa, loukkaantuneena, päiväkausia. Hevosia myydään pilkkahintaan teuraaksi esimerkiksi Italian markkinoille, ja niistä saatava muutama tuhat forinttia on tyhjää parempi. Nälkä tuo ahneuden ja vie armeliaisuuden.

Unkarilaisissa hevospasseissa onkin sivu (Annex I, Section IX, Part II), johon kuka tahansa kyseisen hevosen omistajista voi rekisteröidä hevostalousvirastossa tahtonsa, ettei hevosta saa koskaan käyttää ihmisravinnoksi. Mikäli hevosta on lääkitty niin, ettei se sovellu enää ravinnoksi, on eläinlääkärin vastuulla kirjata teuraskielto tälle sivulle. (Oletan, että suomalaisissa passeissa on sama sivu, Unkarin passi on kuitenkin EU-mallin mukainen, mutten tiedä ovatko ne kaikissa maissa täsmälleen samansisältöiset.) En tiedä, miten tämä käytännössä toimii – ainakaan lihan ostajat eivät periaatteessa saisi huolia paperitonta lihaa, koska silloin ei voida varmistua eläimen lääkityshistoriasta. Eli paperittoman hevosen varastaminen ei mahdollista sen myyntiä teuraaksi (jos joku onnistuu varastamaan hevosen papereineen, kyseinen hevonen yritetään ensisijaisesti myydä ulkomaille).

Kaksi Dáriuksen aiempaa omistajaa on leimauttanut passin kyseisen sivun. Yksikin riittäisi – jos hevosen ensimmäinen omistaja on leimalla tahtonsa ilmaissut, lopuilla ei ole merkitystä. Kaikki tuttavani olivat leimauttaneet kyseisen sivun hevostensa passeista. En usko, että he vastustivat hevosensa päätymistä lautaselle – vaan pyrkivät varmistamaan, ettei hevonen päädy kärsimään elämänsä viimeisinä päivinä kaakkois-eurooppalaiseen teuraskuljetukseen.

Jos luit tämän tekstin ajatuksella, ymmärrät varmaan, miksi haluan tietää mitä raaka-aineita ateriassani on, ja mistä maailman kolkasta ne ovat tulleet.

This entry was posted in hevoset, Suomi, Unkari, yhteiskunta. Bookmark the permalink.

8 vastausta artikkeliin: Muutama sana hevosenlihasta

  1. Enni sanoo:

    Olen pohtinut tässä ihan tismalleen samaa. Pakkanen on täynnä suomalaista elävänä ostettua ja teurastajalla/lihanleikkaajalla teurastettua hevosenlihaa enkä näe siinä mitään pahaa,
    Pahuus piilee siinä että ostaessani elintarvikkeen haluaisin pääsääntöisesti olla tietoinen mitä se pitää sisällään. Jos paketin kyljessä lukee ”lihaa” on jokaisen ihmisen oma asia ostaako tuotteen jonka sisältö ja tuottamistapa voi olla mikä hyvänsä. Jos ostaa tuotteen jossa lukee ”naudanlihaa” ottaa sen riskin että se voi olla epäekologisesti brasiliassa tuotettua ja sieltä kuljetettua, mutta ei sen pitäisi hevosta sisältää…

    • ferrugo sanoo:

      No niinpä juuri. En ole niin naiivi, että kuvittelisin, että kaikki mitä suuhuni panen on taatusti eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotettua, mutta ainakin pyrin siihen.

    • Timo sanoo:

      Samoin olen sitä mieltä, että kuluttajan tulee tietää mitä hän ostaa, eli tuoteselosteessa on kerrottava mitä ainesosia ja raaka-aineita tuote sisältää. Salaaminen johtunee ahneudesta ja maksimaalisen voiton tavoittelusta, joka suurilla monikansallisilla tuotantolaitoksilla yleistä.

      • ferrugo sanoo:

        Aika monta porrasta on raaka-aineen kiivettävä, ennen kuin se päätyy kuluttajan ostoskoriin. Ja tässä portaikossa on monta mahdollisuutta huiputukselle, ikävä kyllä. Veikkaisin, että siellä, missä tuotto on pieni, huijaus on todennäköisintä, eli lähellä alkutuotantoa. Köyhässä maassa asuneena näin, mitä se ihmisten todellisuus on. Siinä ei moraali eikä rehellisyys paljon paina, jos on mahdollisuus tienata ylimääräinen tuhatforinttinen.

  2. heidi sanoo:

    Minua on suututtanut tässä hevosenlihakeskustelussa se että siinä on melkein kokonaan unohdettu juuri se eläinsuojelullinen puoli:että esimerkiksi romanialainen hevosenliha on mitä todennäköisimmin äärimmäisen huonosti kohdeltua hevosta. On puhuttu vain siitä onko liha mahdollisesti ihmisen terveydelle haitallista. Mutta eipä tuo vaikuta ihmisiä hirveästi kiinnostavan. Ei se kiinnosta päättäjätasollakaan:kammottavista teuraskuljetuksista on puhuttu kauan, niitä vastaan on kampanjoitu näyttävästi, mutta silti mikään ei tunnu muuttuvan. Hevosenlihabisnekseen liittyy myös järjestäytynyt rikollisuus ja tämäkin lienee ihan yleisesti päättäjien tiedossa.

    • ferrugo sanoo:

      Juuri tuosta syystä tämän jutun alun perin kirjoitinkin, kun koko kohussa tuntuu nousevan esille epäolennaisuudet ja mietitään onko hevosen lihan syönti an sich epäeettistä tai arveluttavaa. Minua taas ei vähääkään kiinnosta miettiä sitä, ja olen tosiaan suomalaista Tapolan metukkaa hyvällä halulla syönyt, tietäen että siinä on hevosta. Minulta moni kyselee, että mitä mieltä olen nyt tästä hevosenlihakohusta, ja odottaa varmaankin jotain emotionaalista negatiivista reaktiota hevosen syönnin kauheudesta. Sen sijaan pidän aina luennon mm Kaakkois-Euroopan teuraskuljetuksista ja mainitsen tuon tyypillisen, omankin hevosen passista löytyvän elinikäinen teuraskielto -merkinnän ja sen taustan. Mutta siinä vaiheessa suurta osaa ei enää kiinnosta, kun ei saanutkaan provosoitua minua tuomitsemaan itse hevosen syöntiä…

  3. heidi sanoo:

    En itse syö mitään lihaa ja minusta tuntuu käsittämättömältä että niin monelle ihmiselle on loppujen lopuksi sama millä tavoin kohdeltua eläintä he oikein syövät. Että ei tosiaan pysähdytä miettimään sitä että se mitä omalta lautaselta löytyy on joskus ollut elävä ja tunteva olento joka mahdollisesti on ennen kuolemaansa joutunut kärsimään hirvittävästi. Vielä käsittämättömämpää on se että näin asennoituvissa ihmisissä on niitäkin joilla on itsellään esimerkiksi hevosia. Kuinka joku jolla on oma hevonen voi hyvällä omallatunnolla syödä ties millaisista olosuhteista peräisin olevaa hevosenlihaa? Nimittäin kun noista teuraskuljetuksista on puhuttu niin joidenkin hevosihmistenkin asennoituminen on ollut että who cares.

    • ferrugo sanoo:

      Olen huomannut saman – se mikä on kaukana, ei kosketa. Siksi kerronkin aina Dáriuksen elinikäisestä teuraskiellosta ja mikä sen tausta on. Yhtäkkiä asia ei enää olekaan niin kaukana.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s