Uusi suu, uusi hevonen

Minulla on uusi hevonen. Tosin tämänkin nimi on Dáriusz ja se on kirahvin mallinen ruunikko. Mutta se toimii etenkin ratsastaessa ihan eri lailla kuin ennen.

Meillä kävi nimittäin eilen hammashoitaja. Ei siis eläinlääkäri, vaan hevosten hammashoitaja (kyllä, sellainenkin ammatti on). Päästiin asiakasrinkiin, kun hän käy hoitamassa käsittääkseni kaikki tallimme hevoset. Dáriusz oli raspattu Unkarissa toukokuussa, siitä voi lukea postauksen. Tuolloin tapahtui pieni positiivinen muutos ratsastettavuudessa, muttei mitään mullistavaa. Olen pannut kaikki Dáriuksen ”toimimattomuudet” puutteellisen koulutuksen piikkiin. Että se vain ei osaa. Tai että en vain itse osaa vielä ratsastaa tarpeeksi hyvin.

Ärsyttävin ”vika” on ollut se, että sitä ei ole saanut kuolaimelle pysähdyksessä, vaan se on aina lähtenyt peruuttamaan. Tätä on ollut tuskaisen vaikeata korjata, eikä ihme, jos vika on ollut suussa. Tänään hevonen oli nyökyssä pysähdyksessä samantien kun pyysin eikä ottanut askeltakaan taaksepäin.

Hevonen toimi kaikin puolin niin paljon paremmin, että en osaa sanoa mitään asiaa, mikä ei olisi parantunut. Se oli ensinnäkin paljon eteenpäinpyrkivämpi. Dáriuszhan ei ole persoonallisuudeltaan mikään herkkä kuuraketti, vaan vaatii aika urheilullisen ratsastajan. Se on ollut helposti vähän tahmea, mikä kyllä on korjaantunut pienellä muistutuksella raipalla. Tänään en käyttänyt raippaa kertaakaan. Ei tarvinnut.

Vaikka Dáriuksen on kyllä saanut ratsastettua kuolaimelle ja pyöreäksi, siihen on aina mennyt (minulta) aika paljon aikaa ja venkslausta. Tänään tuntuma oli herkässä, ja esimerkiksi siirtymiset askellajien välillä sujuivat paremmin kuin ikinä. Aiemmin etenkin laukasta raviin siirtymisessä paketti on purkautunut melkein aina. Vaan ei tänään! Kaarevilla urilla tuntuma ja muoto on ennenkin pysynyt, nyt se säilyi hyvin myös suoralla uralla.

Kun hevonen oli rento, se myös työskenteli vähällä vaivalla selvästi paremmin – takapää oli alla. Minusta se tuntuu siltä, kuin satulaan nousisi selkänoja. Tiedä häntä mistä johtui, mutta Dáriusz oli tänään myös varsinainen kakkakone ratsastuksen aikana, ehkä suoli toimi poikkeuksellisen vilkkaasti, kun hevonen työskenteli rentona ja oikeinpäin.

Toki myös oma olemiseni tuntui satulassa helpommalta. Pystyin olemaan rennompi, etenkin jalkojen rentouttaminen on ollut minulle ongelmallista. Tuntui, että Dáriusz oli myös herkempi pohkeelle, joten nyt kun pohkeen puristaminen ja paukuttaminen ei jäykistänyt jalkaa ja sitä myöten koko ratsastajaa, pystyin istumaan keskellä satulaa rentona.

Kaikin puolin Dáriusz on jotenkin yleistyytyväisemmän oloinen. Tallinomistaja kertoi, että se koko eilisen päivän tarhassa ”mäyssytti” suutaan, tunnusteli varmaan ihan uutta turpavärkkiä! Kun laitoin sille suitset, se ei ”haukotellut” lainkaan. (Teki sitä aikaisemmin aina, edellisen raspauksen jälkeen vähemmän, mutta kuitenkin.)

Hammashoitajan työnnettyä kätensä Dáriuksen suuhun, hän totesi välittömästi, että toukokuinen raspaus on ollut huonoa työtä, piikkejä ja koukkuja oli paljon, etenkin vasemmalla puolella. Ei siis ollut kyse pelkästään raspausvälin venymisestä liian pitkäksi, vaan että edellisenkään jäljiltä hevonen ei ole voinut toimia niin hyvin kuin se muuten voisi. Kuolaimelle ei edes ollut kunnolla tilaa piikkien takia. Onneksi siis päätin tarkistuttaa hevosen suun nyt. Dáriusz ei edes tarvinut rauhoitusta, vaan käyttäytyi tilanteen huomioiden yllättävän levollisesti. Vähän korvat räpsyivät, mutta olin todella tyytyväinen, ettei rauhoitukselle ollut tarvetta. Unkarissa ei lääkäri edes harkinnut muuta vaihtoehtoa.

Sääli kyllä, että Unkarissa hyvin harva hevonen saa säädyllistä hammashoitoa. Alle 6-vuotiaiden suihin ei edes katsota. Toki pitkä laidunkausi vaikuttaa, sillä ruohon nyhtäminen on parasta hammashoitoa. Mutta silti, osa hevosenomistajista ei edes tiedä, että hevosen hampaitakin tulee hoitaa. Toukokuista raspausta muutama tallilainen kävi oikein vieressä ihmettelemässä, että mitä hevoselleni oikein ollaan tekemässä. Tämäkin eläinlääkäri oli ihan hyvämainen hevoseläinlääkäri, joka kuulemma oli nähnyt moninverroin pahempaakin, Dáriuksella oli kuulemma vain vähän piikkejä. Tämä(kin) osaaminen on Unkarissa lapsenkengissä, joten ei ihme, että maa ei ole millään mittarilla menestynyt ratsastusurheilun lajeissa.

Olen kyllä todella iloinen, kun tämäkin asia hevosellani on nyt kunnossa. Kuinka ns pienet asiat voivat vaikuttaa niin paljon! Hevonen voi olla jännittynyt, ja sitä aletaan hoitaa hevoshierojalla, vaikka syy jännitykseen voi olla kivuliaassa suussa.

PS Tarkkasilmäisimmät lukijat ovat ehkä huomanneet, että blogin nimi on muuttunut, osoite sen sijaan ei.

Mainokset
Kategoria(t): hevoset Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s