Välitilassa, osa 2

Alan olla jo niin sanotusti toinen jalka ovesta ulkona (pahoittelen anglismia). Hotellihuone viimeisiksi kahdeksi viikoksi on varattu. To do -listoja on kirjoiteltu. Täällä hankitulle kotitaloustavaralle on löytynyt koteja. Kaupassa käydessä alkaa jo miettiä kannattaako sittenkään ostaa jotain tuotetta kaappiin, vai riittäisikö avattu pakkaus loppuun asti? Tuhoan unkarilaisesta puhelimesta viestejä ja tallennan ystävien puhelinnumeroita suomi-kännykkään.

Eniten mietityttää matkasuunnitelman teko kohti Suomea. Puolan ja Baltian kautta ajaminen ei houkuttele. Toisaalta sitä kautta matkustaessa ei tarvitsisi matkustaa pitkää pätkää meritse (minulla on laivakammo). Suomesta lähtiessä oli helppoa, tarvitsi vain natsata itsensä Vuosaareen oikealla hetkellä, ja Saksaan saapumisen jälkeen matkaa saattoi taittaa ilman kiirettä jonkin lautta-aikataulun mukaan.

Ruotsalainen kollega käytti vastikään autojunaa, eli ajoi Wieniin ja hyppäsi junaan autoineen, kävi nukkumaan ja heräsi puolen vuorokauden kuluttua aamulla Hampurissa. Houkutteleva vaihtoehto muuten, mutta jättäisi yli puoli vuorokautta luppoaikaa ehtiä Travemündesta lähtevään lauttaan. Kissojen kanssa odottelu ei ole kovinkaan kätevää. Siispä matkannen tänne samaa reittiä kuin tulinkin, Slovakian ja Tsekin kautta Saksaan, ja lautalla Travemündesta Helsinkiin. Tsekin betonitie on kamalaa ajettavaa, mutta tiedänpähän mitä odottaa.

Oma rumbansa on hevosen muutto. Nyt kun hevonen asuu M:lla, minun ei tosin tarvitse murehtia, etteivätkö asiat hoituisi. Toissapäivänä Dáriusz sai matokuurin ja sekä influenssa- ja tetanusrokotukset, kuukauden päästä vielä herpes-rokotuksen. Lähiaikoina se saa vielä yhdet unkarilaiset kengät, ja aikaisintaan 48 tuntia ennen lähtöä sen pitää läpäistä virkaeläinlääkärin suorittama lääkärintarkastus. Kuljetusta varten sillä on jo edellisiin muuttoihin hankitut kuljetussuojat sekä nahkariimu. Kissojen rokotukset ovat kunnossa, ja ne ovat jo jonkin aikaa joutuneet totuttelemaan sisäkissan elämään, eivätkä enää juuri pyydä päästä ulos. Roopellekin on hankittu hieno, vaaleanpunainen kuljetushäkki.

Tunti jos toinenkin tulee vierähtämään asunnon eri mittarien luennassa sekä sopimusten päättämisessä (sähkö, kaasu, vesi, jäte, internet, kännykkä, vakuutus, pankkitilit jne.) Onneksi saan apua näitä asioita aivan viran puolesta hoitavilta unkarilaisilta yhteyshenkilöiltä. Olen hyvin yllättynyt, jos kaikki sopimukset ja loppulaskut todellakin saadaan nollatuksi, eikä mitään tasauslaskuja tai lippulappuja ilmesty muiden, tänne jäävien suomalaisten hoidettavaksi.

Itse muutto ja tavaroiden pakkaaminen sujunee mallikkaasti, sillä muutin kalustettuun asuntoon, eikä minulla ole täällä paljon tavaroita. Tosin asunnolla joutuu nyt ramppaamaan harva se päivä kesken työpäivän, kun peräti kuusi eri firmaa käy tekemässä katsastuksen ja työnantaja valitsee näistä muuton suorittajan. En itseasiassa edes saa itse pakata tavaroitani, sillä muuttotavaroiden vakuutus edellyttää, että ne ovat ammattilaisten pakkaamia. Onneksi minulla myös on kotona virkeät eläkeläisvanhemmat, jotka ottavat muuttokuorman vastaan Suomessa.

Aivan samoin kuin tänne lähtiessä, fiilikset ovat samat – haluaisi, että välitila olisi mahdollisimman nopeasti ohi, että voisi luikahtaa jostakin teleportista ja herätä yhtenä aamuna Suomessa, tavarat paikoillaan. Mieli askartelee jatkuvasti hoidettavien asioiden parissa – joita ei kuitenkaan ihan vielä voi edes alkaa hoitaa. Viimeisille viikoille jätän myös esimerkiksi auton maalauksen, kahdessa vuodessa on tullut niin paljon pientä, mutta (minua) häiritsevää kiveniskemää ja parkkipaikkaviirua, että auto on syytä laittaa kuntoon täällä, jossa maalauksen hinta on noin 10 % siitä, mitä se olisi Suomessa. Kovan onnen talvirenkaat päätin kuitenkin korjauttaa, ja ne pitää vaihdattaa alle hyvissä ajoin, sillä kesärenkaat pitää saada muuttokuorman matkaan.

This entry was posted in arki, to do. Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Välitilassa, osa 2

  1. Marietta sanoo:

    Meillä vielä yli puolitoista vuotta Belgiasta muuttamisen jälkeen sähköyhtiö lähettelee joitain käsittämättömiä laskuja, joissa maksettavaa on muutama kymmenen senttiä. Välillä taas lähettelevät kirjeitä, joissa kertovat olevansa velkaa meille. Olemme lakanneet välittämästä heidän viesteistä. Tulkoot tänne Georgiaan selittämään asian, kun heille ei kansainvälinen pankkisiirtokaan kelpaa.

    Toivottavasti saat kaikki asiat fiksusti hoidettua. Kun kerran jättää toisen maan elämän taakseen, tekisi kerralla mieli lopettaa siitä murehtiminen.

    • ferrugo sanoo:

      Ah – juuri tuon haluaisin välttää😉 Suomalainen kollega, joka lähti täältä heinäkuussa, kävi kaikki mittarinluennat ja laskut läpi paikallisen energiayhtiön kanssa ja siitä huolimatta seuraavalle asukkaalle tuli juuri näitä lippulappuja ja tasauslaskuja. Aivan käsittämätöntä touhua. Täällä myös on varmaan tosi vaikeata harrastaa arviolaskutusta, koska sääolosuhteet ovat niin vaihtelevat. Ensimmäinen vuosi täällä tuli todella halvaksi, koska talvi oli hyvin leuto (ei tarvittu juuri kaasua lämmittämiseen) ja kesä viileä (ei tarvittu sähköä ilmastointilaitteeseen) ja vuonna 2012 oli tasan päinvastoin. Lopputalvi, etenkin helmikuu oli todella kipakka, ja kesä taas aivan järkyttävän kuuma… Keväällä minulle tuli ilmoitus, että energiayhtiö on minulle yli 300 000 HUF ”velkaa”, ja sain sen sovittua, ettei minulle tule lainkaan sähkölaskua ennen syksyä, mutta saapa nähdä miten tämä kokonaisuus nyt saadaan setvittyä😉

  2. Vulqan sanoo:

    Reitistä sen verran, että olen mennyt useaan otteeseen Baltian läpi ja pidän tästä väylästä. Ensinnäkin se on halpa. Baltiassa saa ehkä EU:n halvinta bensaa. Siksi toisekseen se on lyhin reitti ja kolmas syy on se että se ei ole tylsä, toisin kuin Skandinaviavaihtoehto, puhumattakaan lautasta.

    Matka kannattaa suunnitella siten että ajaa Puolan läpi sunnuntaina. Maan itäosassa kun ei ole moottoriteitä, parhaimmillaan vain kaksikaistaisia maanteitä, ja raskaan liikenteen määrä on huomattava. Sunnuntaina kuorma-autoilu on kielletty, ja tämä vaikuttaa useita tunteja maan läpiajoaikaan.

    Itse olen kulkenut reittiä Budapest – Miskolc – Košice (SK) – Prešov (SK) – Rzeszów (PL), josta onkin sitten helppo ajaa pohjoiseen tietä numero 19 pitkin: Lublin – Białystok – Augustów. Noin 8 km Augustówin jälkeen on hyvä Abro-niminen majapaikka Szczebra-nimisessä kylässä. Sieltä kun lähtee aikaisin aamulla ja jatkaa E67-tietä pitkin, ehtii hyvin illaksi lautalle Tallinnaan. Liettuaan siirryttäessä kannattaa muistaa aikavyöhykeraja, ettei myöhästy haluamastaan lautasta. Kokemukseni mukaan Szczebrasta ajaa Tallinnaan noin 8 tunnissa. 250 € riitti vielä kaksi vuotta sitten (henkilöauton) bensaan, moottoritiemaksuun (Slovakia), majoitukseen aamiaisineen sekä etukäteen varattuun lauttamatkaan.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos reittivinkistä! Itse lähden matkaan Unkarin länsireunalta, joten taidan päätyä Tsekin läpi ajamiseen. Maailman raadollisuus myös kannattaa muistaa: yksin ulkomaan kilvillä ajava nainen on todennäköisempi uhri maantierosvoille… Unkarissa olen joutunut kahdesti yrityksen kohteeksi, eli kerta per vuosi.

      Tuota en tiennytkään, että raskas liikenne on kielletty sunnuntaisin, hyvä tietää!

  3. Vulqan sanoo:

    Itselläni ei ole ikinä kokenut maantierosvousyritystä, joten olisi mukava jos kertoisit tästä kokemuksesta enemmän.

    Tšekissä ja Slovakiassa liikkuessa kannattaa olla navigaattori matkassa, teiden opastus on huono. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvon välttämään Varsovaa kuin myrkkyä. Jos olen sitä kautta mennyt, olen kiertänyt sen itäpuolelta reittiä Grójec – Mińsk Mazowiecki – Ostrów Mazowiecka.

    Tein ensimmäisen matkani Unkariin Baltian läpi takamoottorisella Škodalla vuonna 2004. Silloin tiet olivat paljon huonommat kuin nykyisin. Ihmettelin paikallisten tapaa kiinnittää pölykapselit nippusitein. No, syy selvisi lopulta, kun hukkasin pelkästään Puolan läpi ajaessani neljästä pölykapselista kolme. Kone keitti vähän väliä, koska vesipumppu vuosi nestettä ulos. Kytkimen pääsylinteri alkoi vuotaa ja ruikkasi jarrunestettä vasemmalle jalalle joka polkaisulla. Kaasuttimen ruuvit löystyivät ja niitä piti kiristellä. Mutta muuten auto toimi ihan hyvin.😉

    Opin ensi reissulla myös sen että Puolassa kannattaa isot kaupungit kiertää kaukaa. Moottoritietä ei ole edes Varsovan ja Krakovan välillä.

    Ensimmäisen reissun jälkeen Škoda vaihtui tuhannen euron Toyota Corollaan, jolla kävin Unkarissa yhteensä kolme kertaa. Kerran menomatkalla katkesi pakoputki etupäästään juuri ennen Ylä-Tatran vuoristoa. Seurauksena meteli oli tietysti hirveä mutta sen lisäksi moottorista lähti vääntö. Joitain mäkiä auto ei mainannut jaksaa mennä kakkosvaihteellakaan. Itä-Slovakiassa erään kylän läpi ajaessani mustalaislapset vilkuttelivat ja osoittivat suosiotaan. Perille päästyäni eräs korjaamo kokosi hitsaamalla mädän etuputken tilalle uuden sekalaisista pätkistä. Se oli oikea unkarilaisen käsityötaidon mestarinäyte. Osia vanhaan Cortsuun kun ei Unkarissa hevin löydä.

    Kerran paluumatkalla laturi lakkasi pelaamasta keskellä Puolaa ja sunnuntaita. Sain sen hetkeksi toimimaan naputtelemalla sen pintaa. Vika huononi asteittain siten että lopulta auton oli seistävä tyhjäkäynnillä jotta laturi lataisi hieman. Jouduin ajamaan kovalla kiireellä, jotta ehtisin Pohjois-Puolan majapaikkaan ennen pimeää, koska ajoin ilman valoja ja muita sähkölaitteita virran säästämiseksi. Sain yön ajaksi lainaksi neuvostoliittolaisen bakeliittisen akkulaturin ja kytkin akun siihen. No mitään suojarelettä siinä ei ollut, ja kun menin seuraavana aamuna katsomaan, akku oli latautunut niin täyteen että siitä roiskui happoa. Onneksi olin avannut korkit, muuten olisi voinut koko akku jysähtää seinille. Asennettuani akun takaisin se toimi kuitenkin, ja ostin varmuuden vuoksi vara-akun Kaunaksessa Liettuan puolella. Se olikin tarpeen, sillä Tallinnan satamassa auton laturi meni kokonaan mykäksi. Mutta eipähän voi sanoa että tielle olisin jäänyt koskaan.🙂

    • ferrugo sanoo:

      Minua on yritetty rosvota ihan klassisella metodilla, jota kuulemma on nyt tapahtunut Suomessakin. Ensimmäisessä tapauksessa edessäni hidasteli auto, joka vilkutteli hätävilkkuja ja repsikka huitoi ikkunasta ja yritti osoittaa autossani olevan jotakin vikaa ja viittilöi pysähtymään. No, en pysähtynyt, vaan ajoin ohi, vaikka auto yritti tukkia tieni. Seuraavan kylän jälkeen k o auto ohitti minut keltainen paku peesissään ja kaksikko eteni huomattavaa ylinopeutta etiäpäin. Toinen tapaus oli pari viikkoa sitten 8-tien alittavassa ”silmukassa” (täysin keskellä ei mitään, pimeällä), jonne oli pysähtynyt auto tien poskeen, hätävilkut päällä, ja kuski heilutteli keskellä tietä. Tässäkin tapauksessa kävi niin, että kyseinen auto ajoi ohitseni hirveätä vauhtia n 10 km jälkeen paku/tila-auto peesissään. Minulle jää tosi helposti rekisterinumerot mieleen, joten tunnistin ajoneuvot heti.

      Kysehän on klassisesta huijausyrityksestä, jossa tämän avun tarvitsija/tarjoaja vie huomiosi ja samaan aikaan toinen vie autostasi kaiken varastamisen arvoisen tai peräti koko auton, etenkin jos jätät avaimen virtalukkoon. Ei tulisi mieleenkään pysähtyä yksin pimeässä illassa auttamaan ketään ja ajelen muutenkin aina keskuslukitus päällä (Budapestissa kerran liikennevaloissa kerjäläinen/kaupustelija yritti avata auton ovea kun en noteerannut). Sikäli kauheaa tietysti, jos joskus joku aidosti apua tarvitseva jää näin vaille apua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s