Tyttövauvan korvarenkaat

Unkarilainen tuttava sai perheenlisäystä. Tapasin tuoreen tulokkaan sattumalta tyttösen ollessa noin 6-viikkoinen. Katsahdin uinujaa vaunujen kopassa – ja häkellyin. Vauvalla oli korvarenkaat. Eivätkä siis mitkään pikkuiset napit, vaan ihan kirjaimellisesti renkaat, ihan sellaiset läpikorvikset. Ja ne oli laitettu jo viikkoja aiemmin, pari – kolmeviikkoiselle.

Koskaan ns osaan käyttäytyä, kehuin vain vauvan söpöyttä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta ilmeeni oli kuulemma paljastanut jotain. Kun sitten jälkeenpäin tentattiin, miksi näytin jotenkin sanattomalta ja oliko vauvassa jokin vikana, niin totesin että ”nyt kun kerran kysyit, niin tuntui vain kummalliselta nähdä niin pienellä korvarenkaat”. Taisin mainita jotain tapauksesta Suomessa, jossa erään turhajulkkiksen vauvan korvakorut nousivat iltapäivälehtien lööppeihin asti. Niin isosta, meikäläisittäin poikkeavasta asiasta oli kyse.

Toinen vauvan vanhemmista on Dr – parempaa väkeä siis, korkeakoulutettu, toinen käsittääkseni vähän vähemmän kouluja käynyt. He ovat aivan tavallisia Unkarin unkarilaisia, eivät romaneita tai muihin värikkäämpiin vähemmistöihin kuuluvia. Tuttavani perusteli vauvan korvien lävistämistä muun muassa sillä, että näin nuorelle se oli ”helpompi” tehdä. Helpompi miten? Kivuttomampi? Ainakaan lapsi ei voi vastustaa toimenpidettä, ehkä sikäli helpompi. Korut olivat myös kuulemma kummisedän lahja, joten pakkohan ne oli laittaa. Ja ne olisi laitettu jo sairaalassa, mutta lääkäri ei suostunut tekemään toimenpidettä, koska se on nykyään kiellettyä. Ennen lääkärit tikkasivat vauvan korvat siinä sivussa, kuulemma.

Minua järkyttää vauvan korvien rei’ittäminen monestakin syystä. Ensinnäkin, miksi kukaan haluaa tuottaa yhtään ylimääräistä kipua pienelle lapselleen, joka ei edes ymmärrä miksi sattuu? (Minulla on korvissa reiät, ja reikien kaivaminen kuumalla neulalla ei toden totta kuulu miellyttävimpiin muistoihini.) Renkaat tuntuvat myös äärettömän epäkäytännölliseltä, kun vauvan motoriikka on muutenkin haparoiva – itse ainakin pelkäisin, että pieni sormi takertuu renkaaseen ja korvalehti repeää. Oudolta tuntui myös, että renkaat oli laitettu keskellä kesäkuun yli 3 viikkoa jatkuneiden yli + 35 C helteiden aikana.

Feministinä tuntuu myös suoraan sanottuna irvokkaalta, miten nuorena kouluttaminen naisen rooliin alkaa. Miten kovin pieni lapsi pitää ”merkitä” tytöksi, jotta häntä varmasti tyttönä kohdeltaisiin ja hän siten osaisi tytöksi tulla. Monesta vauvastahan ei osaisi millään sanoa ilman vaatteiden värikoodia tai tällaisia ulkoisia merkkejä, kumpaa sukupuolta hän edustaa. Unkarissa sukupuoliroolit ovat huomattavasti perinteisemmät kuin Pohjolassa, ja naisen arvo mitataan viehättävyydessä ja kyvyssä esittää naista.

Olen vaivihkaa kysellyt ilmiön taustoja, ja moni on sanonut perinteen olevan todella ”maalainen” ja vanhanaikainen, ja että modernit, nuoret kaupunkilaissukupolvet eivät moista silpomista enää harrastaisi. Syystäkin siis tämän kolmekymppisen pariskunnan valinta tuntui kummalliselta.

Suomalaisessa kulttuurissa korvarenkaat olivat etenkin ennen vanhaan huonon naisen – lumpun – tunnus, ja harva äiti haluaa tyttärensä näyttävän halvalta, ”pimatsulta” (kuten meillä kotona sanottiin), vaan lapselta. Minun lapsuudessani rippikoulun käyminen oli rajapyykki korvakoruille, ja ala-asteella korvakorut saaneet tytöt olivat poikkeus. Pikkutytön itsensä oli vielä vaikeata ymmärtää, mikä on ”pimatsu” ja miksei niitä korviksia saanut aikaisemmin, mutta jälkeenpäin on ollut helppo oivaltaa, miten voimakas viesti pikkulapsen korvakorut ovat. Ilmapiiri Suomessa ei ole kovin paljon 80-luvulta tainnut muuttua, kun tuon turhajulkkiksen vauvan korvakoruista nousi niin kova haloo, samoin kuin säännöllisesti kauhistellaan pikkutytöille markkinoitavia push up -rintaliivejä.

Kulttuuriero, mikäpä muukaan, mutta silti se vaikuttaa käsitykseeni kyseisistä ihmisistä ja heidän sivistystasostaan. Eli teen tahtomattani tulkintoja toiseen kulttuuriin kuuluvasta ilmiöstä täysin oman kulttuuritaustani viitekehyksessä. Vaikka periaatteessa pyrin aina hyväksymään kulttuurierot, niin kauan kuin lakia ei rikota eikä ketään vahingoiteta, silti niitä on toisinaan täysin mahdotonta ymmärtää.

Mainokset
Kategoria(t): Unkari, yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

24 vastausta artikkeliin: Tyttövauvan korvarenkaat

  1. Toden totta. Itse laitatin läpikorvikset opiskeluaikoinani Unkarissa (ei kuumalla neulalla vaan hyvin siististi ja salamannopeasti rei’ityspistoolilla ”ampumalla”), ja muistan miten sikäläiset naistuttavat naureskelivat, monelle heistä oli kuulemma korvakorut laitettu jo synnytyslaitoksella… Lapsimissikilpailuja, jotka tässä äskettäin tulivat Viroon ja yrittivät Suomeen, ei Unkarissa sentään vielä taideta järjestää?
    Ne kulttuurierot. Ja se naisen asema Unkarissa, huoh. (Seuraatko muuten nokert.hu-sivua? Siellä on hyviä feministisiä kritiikkejä ja pysäyttäviä juttuja tosielämästä. Kuten tuorein kommentti parisuhdeväkivallasta: kirjoittaja oli miestuttavineen seurannut sivusta, miten roteva häiskä tuuppi ja haukkui naisseuralaistaan, ja kun hän kysyi näiltä miestuttaviltaan, miten tämmöinen käytös voi nykyään olla mahdollista, nämä tuumivat, että ehkä se nainen ansaitsi sen…)

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos linkistä, ei ollut tuttu, mutta mukava nähdä, että tällainenkin sivusto on täällä olemassa! Kiinnostavan oloinen sivusto!

      Osittain tuo naisten ”laittautumispakko” taitaa olla yleis-itäeurooppalainen, ”itä-roomalainen” perinne. Silmiinpistävää on sekin, että unkarilaiset naissotilaat käyttävät univormun – jopa maastopuvun kanssa – huomattavan paljon meikkiä, isoja korvarenkaita, geeli-kynsiä, tupeerattuja kiharakampauksia. Kun olen kysellyt, onko se sallitua, ei, se ei suinkaan sitä ole, vaan aivan kuten meilläkin: ehostuksen tulisi olla hyvin huomaamaton, eikä muita koruja kuin vihki/kihlasormusta ole sallittu, hiukset pitäisi olla lyhyet tai kiinni. Mutta: joukko-osastojen komentajat, joiden vastuulla on valvoa, kuinka särmästi ulkoasumääräyksiä noudatetaan, ovat tietenkin miehiä, ja he kuulemma katselevat mielummin laitettuja naisia eivätkä haluakaan puuttua asiaan. Niin naurettavalta kuin ne geelikynnet maastopuvun kanssa näyttävätkin. Naisia koskevat ulkoasusäännöstöt ovat siis täysin kuollut kirjain.

      Eikä naisten asema viimeaikaisten poliittisten värinöiden valossa ole Unkarissa ainakaan paranemassa…

      • Heidi sanoo:

        Aiheeseen muuten puuttumatta on pakko kommentoida tuota naiset+maastopuku-aihetta! Omien huomioideni perusteella kun (varusmies)naisten ns. tälläytyminen on suhteellisen yleistä myös Suomessa. En nyt tietenkään puhu mistään geelikynsistä (niitä en ole osannut edes katsoa…), mutta suhteellisen reippaasta meikkikerroksesta.

        Viitisen vuotta sitten omaa varusmiespalvelusta suorittaessani naistentuvassa kyllä katsottiin pitkään, jos joku iv:lle tai lomille lähtiessä laittoi vaikka ripsiväriä, peiteaineista/vast. kuittailtiin surutta jo viikollakin. Mutta jo meidän alokkailla oli kestovärjättyjä ripsiä, ja nyt kadulla tulee vastaan naisvarusmiehiä, joilla on sellaiset ”sotamaalaukset” naamassa, että itse en osaisi edes arkena olla sen näköinen!

        Itsehän tosin (vailla mitään faktatietoa, tietenkin!) kuvittelen, että tämä laittautuminen johtuu siitä, että tämän suuren tasa-arvokysymyksen takia pv:ssä suhtaudutaan naisiin nyt jostain syystä todella varovasti. Kaveri, joka oli myös muutamia vuosia sitten suorittamassa vm-palvelusta, kirosi sitä, että johtajana on pirun vaikea suunnitella koulutuksia muiden johtajien kanssa, kun kukaan nainen ei saa mennä miesten tupaan, eikä luonnollisesti miehet naisten tupaan, eikä (miespuolinen) henkilökunta esim. saanut myöskään mennä lainkaan naistentupaan! Ehkä meikkaamiseen ei siis ”uskalleta” puuttua, kun nykyään kaikki on vähintäänkin seksuaalista häirintää…

        Tosin, itsehän värjäsin myös johtajakaudella hiuksen (tykistön!)punaiseksi, enkä saanut pahaa kommenttia… 😉

        • ferrugo sanoo:

          Eiköhän tässä tämän saman aiheen ympärillä pyöritä kuitenkin: eli millaisia odotuksia ja vaatimuksia naisten ulkonäölle on.

          Tuo oli minulle uusi tieto, että nykypäivän varusnaiset tälläytyvät niin paljon – en ole kahteen vuoteen ollut Suomessa, joten eipä ole hetkeen tullut vastaan. Ikävä juttu – vaikka toisaalta on juuri noin kuin kuvailit, että naisiin suhtaudutaan ylivarovaisesti, niin toisaalta tuollaisella tälläytymisellä naiset itse todistavat oikeiksi ennakkoluulot siitä, miten naiset voivat pärjätä intissä, jos siellä ei ehdi/saa meikata. Pitääpä tarkkailla tilannetta, jahka olen taas Suomessa, kiitos huomiostasi!

  2. Nämä ovat aina kinkkisiä juttuja. Vierestä seuranneena olen huomannut, että joillekin ns. sukupuoleton kasvattaminen on niin tärkeä asia, että sen sivutuotteena kasvatetaan lapsi ajattelemaan, että tyttöydessä tai poikaleikeissä on jotain pahaa tai väärää vain, koska vanhemmat tuntuvat ajattelevan niin.

    Barbie-nukesta salaa haaveileva tyttö on aika surkea näky varsinkin, jos hänellä ei ole mitään hajua siitä viestistä, minkä barbinukke hänen vanhemmilleen lähettää. Nukke vain sattuu olemaan kaunis ja vaalenpunaiset prinsessajutut ihania.

    Vanhemmat siirtävät lapseen aina omat asenteensa, vaikka miten väittäisivät muuta. Lapsi ei kasva tyhjiössä. Korvien lävistäminen on toki toinen juttu, en ymmärrä sitä samaisista syisyä, mitä mainitset.

    Mielestäni lapsella pitää kuitenkin olla myös oikeus olla tyttö tai poika juuri siten, kuin lapsi sen parhaaksi kokee. Jotenkin suhtaudun todella karsaasti siihen feminismin muotoon, jossa jotkut asiat luokitellaan naismaisiksi ja ne halutaan hylätä. Todellinen tasa-arvo on mahdollista vasta sitten, kun naiset lakkaavat pönkittämästä miehisiksi määrittelemiään puolia itsessään menestyksen toivossa vaan keskittyvät oleman ylväästi oman sukupuolensa edustajia, pyytelemättä sitä hetkeäkään anteeksi.

    • ferrugo sanoo:

      Olen aivan samaa mieltä 😉 Itse olen ollut se perinteinen poikatyttö, jolle hameen pakottaminen päälle koulun kevätjuhliin oli pahin mahdollinen rangaistus ja pikkuautot ja minirautatie mieluisampia leluja kuin nuket. Toisaalta – myös barbit olivat ihania, ja olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni, että sain toteuttaa molempia puoliani täysin vapaasti, puissa kiipeilevää ja pyörällä kaatuilevaa ”poikaa” ja barbia kampaavaa ja kiiltokuvia keräilevää ”tyttöä”.

      Kasvattaminen on varmasti tarpeeksi vaikeaa muutenkin, että jaksaisi aina ajatella vielä sitäkin, ettei kasvata liian roolien mukaisesti tai toisaalta väenväkisin sukupuolineutraalisti. Hyvä esimerkki lapsen oman persoonan esiintulon ”odottamisesta” on se, ettei nimi välttämättä ole valmiina lapsen syntyessä. ”Me haluttiin ensin nähdä millainen se on!”

      • Samaa mieltä täälläkin. Tärkeintähän olisi saada olla ihminen ja toteuttaa kaikkia persoonallisuutensa puolia. Ja kasvattajana muistaa, miten helppoa on pettää itseään ja kuvitella antavansa kasvavalle lapselleen aivan toisenlaisia viestejä kuin antaa. Nekin vanhemmat, jotka sauhuavat siitä, miten meidän lapsi saa vapaasti valita sitä ja tätä, saattavat käytöksellään ja sanattomilla piiloviesteillään hyvinkin selvästi ohjata lasta johonkin haluamaansa suuntaan. Itse aina hermostun näistä ”meidän poika/tyttö on aina itse saanut päättää ja aina halunnut xxxx” -jutuista, ihan varmasti ne kasvattajien omat preferenssit tavalla tai toisella aina lyövät läpi, joten parempi vain yrittää olla niiden kanssa rehellinen.
        Ei naisellisuudessa mitään pahaa ole. Mutta valitettavasti, sanoo vanha tosikko feministitäti, tämä maailma ei vieläkään ole valmis eikä tasa-arvo toteutunut. Ja siksi vaarana on se, että pelkästään, siis pelkästään, ihaniin barbeihin, korkokenkiin, hoivaamiseen ja tälläämiseen suuntautunut lapsi on tuomittu jäämään jonnekin matalapalkkanurkkaan äijien pompoteltavaksi. Naisvaltaisella alalla olen liian usein nähnyt, miten helposti täysi-ikäiset ja täysijärkiset naiset muuttuvat kikattaviksi, itseään tyhmempää esittäviksi kanoiksi heti kun se yksi itseään täynnä oleva kukko astuu huoneeseen, ja siksi minua myös teini-ikäisen tyttären äitinä vähän pelottaa tyttöjen maailma ja ”naissosiaalistuminen”.

        • ferrugo sanoo:

          Niin, juuri tuota minä ehkä tämän(kin) tytön kohdalla harmittelen, että lahjoja ja älliä saattaisi olla vaikka mihin, mutta jos syntymästä asti ohjataan vain tälläämään ja hoivaamaan, voi käydä juuri niin kuin kuvailit. Ohjaaminen on useimmiten niin pientä, niin viatonta: tyttövauvoja kehutaan suloisiksi ja poikavauvoja tomeriksi. Sen näki tämänkin vauvan facebook-kuvien saamista kommenteista, se oli sitä pikkuprinsessa-osastoa järjestään (no jaa, joku suomalainen taisi kommentoida, että siinä taitaa olla teitin uusi leader of the pack.)

        • Toisaalta, käykääpä katsomassa ala-asteen opettajainhuoneessa, miten huvittavalta jokapoikapaita päällä elvistelevä miesopettaja näyttää; se kun on kirjaimellisesti siellä kukkona tunkiolla. 🙂

  3. heidi sanoo:

    Naisten oikeuksiin liittyvät asiat ovat minullekin tärkeitä ja tämä blogiteksti kertoo jotain hyvin olennaista siitä miten edelleenkin suuressa osassa maailmaa jo pienistä tytöistä koulitaan miesten miellyttämistä tärkeimpänä ominaisuutenaan pitäviä. Ja vauvan korvakorut ovat vielä pientä verrattuna siihen mitä kaikkea muuta tuohon todellisuuteen sisältyy. Emme me Suomessakaan ole siitä vapaita vaikka asiat Unkarissa ovatkin vielä huonommin. Olen melko pessimisti naisen aseman paranemisen suhteen sillä tuntuu että kaikki se mitä on aikoinaan saavutettu on nyt menossa roskiin kun kulttuuri menee yhä ulkonäkökeskeisempään suuntaan, tytöt kokevat valtavaa painetta luopua lapsuudestaan aina vain nuorempina ja ilmapiirin on monin tavoin seksistinen. Nykynuorille, myös tytöille, feminismi on melkein kirosana.

    Tuolta nokert-sivustostakin voi lukea aika karua tekstiä esimerkiksi nuorten maailmasta ja siitä mitä tietyt nykyilmiöt tekevät tytöille (jota en nyt tässä sen enempää selvennä koska tätä blogia voivat lukea hyvinkin nuoret ihmiset). Oma käsitykseni tästä koskien Unkaria perustuu pitkälti siihen mitä tietoa kyseisestä yhteiskunnasta saan internetin kautta ja henkilökohtainen kokemukseni on turistin kokemus. Mutta näkisin että juuri tuo lapsuuden lyheneminen ja tiettyjen hyvin ikävien ilmiöiden tuleminen lasten maailmaan on Unkarissa saavuttanut vielä monin verroin pahemmat mittasuhteet kuin Suomessa.

    Perheväkivalta joka on surullisen yleistä Suomessa on mitä ilmeisimmin yleistä myös Unkarissa. Maan tilastot naisiin kohdistuvista rikoksista ovat kamalaa luettavaa.

    • ferrugo sanoo:

      Tilanne Unkarissa on kieltämättä paljon heikompi, niin naisten kuin lasten aseman osalta, kuin osasin kuvitella. Joidenkin lapsuus on kovin lyhyt, ja vaikka meillä Suomessakin kauhistellaan humalassa toikkaroivia teinejä, näkee niitä täälläkin, myös tupakoiva alle 10-vuotias on aivan tavallinen näky, vieläpä ilmiselvästi vanhempiensa seurassa olevalla olen nähnyt sätkän huulessa. Myös lasten fyysinen kurittaminen on täällä selvästi sallitumpaa, sillä olen itsekin nähnyt vanhempien läimäyttelevän ja tukistavan kiukuttelevia lapsia esimerkiksi kaupassa tai kadulla.

      Etenkin romanilasten olot ovat karut, ja Itävallan prostituoiduista merkittävä osa on todella nuoria Unkarin romanityttöjä.

      Vaikka suomalaiselle kauhistelulle pikkutyttöjen topatuista bikineistä on helppo naureskellakin, sekin kertoo jotain olennaista pohjoismaisesta yhteiskunnasta, että tällaisista asioista nousee sentään mekkala. Ainakin hallitseva normi on pitää lapset lapsina, eikä tehdä tytöistä lolitoita, mikä täällä on aivan mainstreamia. Tuttavasta oli aivan uskomatonta, että Suomessa yhden vauvan korvakorut ovat uutinen. Niitä lasten missikisoja täällä ei tosiaan taida olla, mutten ihmettelisi, jos pian olisi.

  4. heidi sanoo:

    Romanilasten tilanne on todella surullinen, erityisesti mitä tulee tyttöjen kohteluun, ja tämähän koskee muitakin itäisen Euroopan maita, varsinkin Romaniaa. 12-vuotiaan tytön avioliitto (eli hyväksikäyttö) on siinä kulttuurissa aivan tavallinen asia. Vaikka asia on yleisessä tiedossa ei kyseisten maiden päättäjillä tunnu olevan kiinnostusta tämän vakavan ihmisoikeusongelman korjaamiseen. Mitä tulee ihmiskauppaan, ei näytä päättäjiä kiinnostavan sekään että heidän kotimaastaan joutuu jatkuvasti tyttöjä pakkoprostituutioon länsimaihin. Tässä asiassa syytän kyllä myös länsimaita, hyvin vähän on tahtoa tämän asian korjaamiseen siinäkään päässä vaikka asia on yleisesti tiedossa ja selvästi näkyvillä.

    Tuo naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan yleisyys on järkyttävää. Luin noita tilastoja joita oli linkitetty nokert-sivustolle. Naisiin kohdistuvien henkirikosten määrähän on siellä ihan hirveä, samoin luvut nuoriin tyttöihin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Se kuva jonka itse olen maassa käydessäni saanut unkarilaisista miehistä on ollut varsin kohtelias ja naisiin herrasmiesmäisesti suhtautuva mutta lienee kyse siitä että se on usein pelkkää pintaa. Kohtelias herrasmies voi kotona olla vaimoaan ja lapsiaan pahoinpitelevä tyranni. Eikä turistina usein pääse niin paljon ihmisten kanssa tekemisiin että kuulisi niitä todellisia mielipiteitä joita ihmisillä on. Ei ehkä muutenkaan, olen kyllä Suomessakin erinäisiä nettikeskusteluja lukiessani huomannut että tässä näennäisen tasa-arvoisessa maassa on miehillä oikeasti ihan hirveästi naisvihamielistä suhtautumista. Netissä kun voi anonyymisti päästää valloilleen kaikki mielipiteensä. Eikä se mikä sieltä paljastuu ole kaunista.

    • ferrugo sanoo:

      Se, että vauvan korvakoruista keskustelu kääntyy prostituutioon, on myös aika paljastavaa, kun aletaan purkaa naisiin liitettyjä odotuksia ja rooleja. Käsittääkseni juuri Itävallassa (Wienissä) toimii ETYJ:in ihmiskauppaa tarkkaileva toimisto, mutta paljonko näistä asioista pidetään melua? Jokainen, jolla on silmät päässä, ja ylittää rajoja etenkin täällä itäisessä Keski-Euroopassa, näkee esimerkiksi moottoriteiden levähdysalueilla seurueita, jotka eivät näytä tavallisilta perhelomalaisilta. Sinänsä uskomatonta, että EU:n sisällä tätä kauppaa käydään jäsenmaasta toiseen, Romaniasta, Bulgariasta, Unkarista esim Itävaltaan ja Saksaan, Virosta Suomeen, Latviasta Ruotsiin jne.

      Jep – unkarilaiset miehet ovat päällisin puolin lipeviä naisille, etenkin naisille, jotka ovat nähneet vaivaa miellyttääkseen miehistä silmää. Kuvaavaa on, että töissä (käytän ”maskuliinista” virkapukua) äärimmäisen harva mies tervehtii minua sanomalla ”csókolom”. Vapaa-ajallakin kuulen sen todennäköisimmin vain silloin, kun olen pukeutunut naisellisesti ja huolitellusti, enkä tallivaatteisiin. Mutta oma kokemukseni on, että kohteliaisuus on pelkkää pintaa, ja pinnan alta löytyy erittäin vanhanaikaisia asenteita. Naisille kyllä ripotellaan ruusuja ainakin naistenpäivänä, mutta kotitöitä ei tehdä.

  5. Taotao sanoo:

    Mä sain ekat korvikseni 5-vuotiaana kärtettyäni niitä jo hetken. Muistan, että kirpaisi pikkuisen (ampumalla mullakin rei’itettiin) ja sain jäätelöä sen jälkeen. 🙂 Oli ihanaa, kun olin jo ”iso tyttö” enkä mikään taapero enää silloin. Nyt en oo yli viiteen vuoteen käyttänyt korviksia, kävin kyllä 13-vuotiaana ottamassa toiseen korvanlehteen yhden reiän lisää. Tällä viikolla kokeilin korvakorulla, onko reiät ummessa. Viisivuotiaana laitetut eivät olleet, se vanhempana laitettu oli hieman kasvanut kiinni mutta sain senkin sitten sillä korviksella auki. Hassua. 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Ison siskoni kohdalla äiti piti kiinni rippikoulun käymisestä, ja siskohan (silloin 15 v) sitten laittoi reiät heti konfirmaation jälkeen keskellä helteistä heinäkuuta, ja reiät tulehtuivat pahasti. En tiedä haluttiinko minun kohdalla välttää vastaava, sillä minä sain ne sitten etuajassa, joululahjaksi, ollessani reilut 13,5 v. Omat, steriloidulla kuumalla neulalla laitetut reiät eivät tulehtuneet ikinä, toki kirpeät pakkaset oli varmasti myös ihan fiksu ajankohta reikien laittamiselle.

  6. keksi sanoo:

    Asenteet tosiaan istuvat tiukassa… Ainakin Budapestissa näkee todella vähän ns. ernusti pukeutuneita teinityttöjä; kaikilla on trendikkäät (ja paljastavat) vaatteet ja hyvin monella kaula-aukkoa ja reittä vaikka muille jakaa. Minulla on Facebookissa kaverinkavereina liuta tällaisia tyttöjä, ja jopa kilteiksi perhetytöiksi tietämäni pitävät profiilikuvanaan jotain, jota Suomessa näkee useimmiten kuvake.net-tyylisillä sivuilla. Margitinsaaren hiekkateillä lastenvaunuja työntävät aikuiset, piikkikorkoihin ja minihameisiin pukeutuneet naiset hämmentävät minua myös.

    Miesten kohteliaisuutta, herrasmiesmäisyyttä ja hyviä tapoja arvostan Unkarissa, vaikka olenkin huomannut niiden joissain tapauksissa olevan vain pintaa. Käytän kyllä useimmiten hametta, mutta minulle avataan silti lähikaupan ovi vaikka kulkisin verkkareissa, meikittömänä ja kampaamattomana. Tapaamani miehet eivät yleensä ole olleet lipeviä vaan ihan puhtaasti kohteliaita. Toisaalta pukeudun myös peittävämmin ja (suomalaisittain) paremmalla maulla kuin paikalliset naiset, ja juuri se tuntuu keräävän miesten huomiota. Monille tuntuu olevan eksoottista ja vaikuttavaa kohdata nainen, jonka rintoja ei näe heti ensiyrittämällä. 😛

    • ferrugo sanoo:

      Unkarilaisten naisten ja tyttöjen tyyli tosiaan on meikäläisittäin ”tyrkky”. Minuun(kin) se on vaikuttanut niin, että poikkean mielelläni massasta, ja pukeudun täällä huomattavasti hillitymmin kuin Suomessa, en ole monta kertaa kävellyt korkokengillä 2 viime vuoden aikana. Hiuksiakaan en täällä ole värjännyt, ja ikiomaa hiusväriäni on pelkästään kehuttu, kauniiksi ja luonnolliseksi.
      Toden totta, olen huomannut ihan saman facebook-ilmiön: aika pornoja bikinikuvia näkyi juurikin ihan niillä kiltin oloisillakin tytöillä!

      Minulla on pitkälti elämänpiirini vuoksi aika vähän tilaisuuksia edes joutua/päästä kohteliaisuuden kohteeksi, useimmiten kohtaamiset unkarilaisten miesten kanssa tapahtuvat auton ratissa liikenteessä, ja siellä ei kyllä naisille totta vie olla kohteliaita, pikemminkin naiskuski tuntuu herättävän aggressioita…

  7. tomascc sanoo:

    Tama ei ole itseasiassa mikaan unkarilainen tapa, vaan melkein kaikissa katolisissa maissa tapana (esim http://www.babycenter.com/0_piercing-your-newborn-babys-ears_10341560.bc). Itseasiassa esim Italiassa se on yleinen lahja kummitadilta ja esim juuri askettain italialaiset ystavani, jotka ovat hyvin varakkaita (tulot reilusti > 1M euro vuodessa), korkeakoulutettuja (mies MBA, rouva PHD USA:sta), niin kylla heidan vauvallaan oli renkaat samantien, ennen kuin edes sairaalasta lahtivat. Miten se vaikuttaa ”naiseuteen” tms, niin siita en osaa sanoa mitaan, mutta ei se ainakaan tuota yritysmaailmassa korkeassa asemassa olevaa rouvaa kylla huolestusta.

    He sitten aina ihmettelevat Suomessa kaytyaan, etta on se kumma kun lapset on niin rumasti puettuja ja vanhukset suljetaan laitoksiin, varsinkin jalkimmaista pitavat aivan barbaarisena tapana. Useimmissa keski- ja etelaeuroopan maissahan on ihan kunnia-asia pitaa huolta vanhemmistaan itse eika sosialisoida sita yhteiskunnalle.

    • ferrugo sanoo:

      Ei se unkarilainen tapa olekaan. Itsekin kuulin tavasta ensimmäisen kerran juuri Martina Aitolehden vauvan yhteydessä, lapsen isällähän on kolumbialaisia juuria. Niin, eikä Unkarikaan ole katolinen maa. Unkarissa noin puolet väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon, mutta uskontoa harjoittaa aniharva tai tietää mitään uskontonsa opinkappaleista. Unkarissa tapa on yleisempi köyhien ja vähän koulutettujen parissa. Loppujen lopuksi se on toimeenpiteenä verrattavissa tyttöjen ympärileikkauksen lievimpiin muotoihin.

  8. Vulqan sanoo:

    Itseänikin aluksi kiusasi nuo lasten korvakorut, melkein joka tytöllä on sellaiset. Mitään renkaita en sen sijaan ole nähnyt.

    Unkarilaisissa nuorissa on sellainen hassu ominaispiirre, että he eivät käy kesätöissä vaan elelvät kesät vanhemmilta ja isovanhemmilta saaduilla rahoilla. Kouluja kyllä käydään, mutta useilla tuntuu olevan epärealistisia odotuksia työelämästä – ikään kuin joku palkkaisi heidät vain siitä hyvästä että heillä on maisterin paperit. Asiaa ei ajatella ollenkaan siltä kantilta että töissä pitää olla tuottava. Monet saavatkin ensi kokemuksen työelämään vasta yliopistolta valmistuttuaan. Lapset saavat rahaa vanhemmiltaan niin kauan kuin vanhemmissa henki pihisee. Suomalaisnäkökulmasta tämä tuntuu erittäin oudolta.

    Suomessa helposti ajatellaan että etelä- ja itäeurooppalaiset naiset ovat sorrettuja ja parisuhteiden tasa-arvo on kehittymätöntä. Asia ei ole ihan näin, naisilla on myös sellaisia vapauksia mitä suomalaisnaisilla ei ole. He hoitavat kodin mutta eivät osallistu elannon hankintaan eivätkä halua osallistua päätöksentekoon ja asioiden hoitamiseen, vaan mies joutuu päättämään asioista itse. Jos mies kysyy heiltä mielipidettä ja osallistumista, se tulkitaan helposti heikkouden merkkinä. Niinpä asioiden mennessä pieleen suomalaisnainen joutuu osaltaan syyttämään itseään, Etelä- ja Itä-Euroopassa vika on aina miehessä ja hänen velvollisuutensa on keksiä ratkaisu joka sopii tuittupäälle rouvalle.

    • heidi sanoo:

      Tuossa ”vapaudessa” on vain sellainen ongelma että se tekee naisista riippuvaisia miehistä. Jos on aina tottunut siihen että mies hoitaa asiat, on vaikea elää yksin. Mikä tarkoittaa sitä että täytyy pysyä huonossakin suhteessa, tai jos tulee ero on löydettävä uusi mies, huonokin jos ei muuta löydä. Ja se taas on kaukana vapaudesta. Ongelma on sitä pahempi jos nainen on ollut vuosikausia kokonaan poissa työelämästä. Silloin on eron tultua oikeastaan pakko löytää uusi elättäjä, varsinkin kun työttömän asema noissa maissa on paljon meikäläistä huonompi.

      • ferrugo sanoo:

        Kyllähän tuo ”vapaus” tiettyyn passiivisuuteen ja aloitekyvyttömyyteen naisia kannustaa. Voisin kuvitella, ettei se ole niin helppoa miehellekään olla vastuussa kaikesta!

      • Vulqan sanoo:

        Mainitsemasi ongelma on otettu huomioon monen maan lainsäädännössä. Suomessa lusikat jaetaan tasan, monissa muissa maissa mies voi joutua elättämään eksäänsä tämän loppuelämän ajan. Erään Yhdysvalloissa asuvan tuttavani vanhemmat ovat eronneet ehkä 20 vuotta sitten; hänen äitinsä ei käy töissä vaan elelee entiseltä siipalta saamansa kuukausiavustuksen turvin. Joissain maissa mies taas joutuu antamaan naiselle puolta koko naimisissaolojan nettopalkasta vastaavan summan. Korvaukset vähenevät, jos mies kykenee osittamaan että nainen ei ole hoitanut tehtäviään säntillisesti, eli jos kodissa on ollut hämähäkinseittejä seinillä, pölypalleroita lattialla tai ruoka on ollut ala-arvoista valmisruokaa.

    • ferrugo sanoo:

      Tuo ominaispiirre on selvästi nähtävissä Unkarissa – ensimmäisen merkin näin siitä, kun turvallisuusfirma kysyi minulta sopimusta tehtäessä, että tuleeko se miehen nimiin? Asia on todellakin näin, että parisuhteessa elävän naisen ei kuulu hoitaa tällaisia asioita. Harvoin näen muita naisia asioidessani esim autohuollossa, rengasliikkeessä jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s