Mikä Suomessa ärsyttäisi?

Expatriaatio on jännittävä kokemus kenelle tahansa, mutta näitä Unkarin erikoisuuksia ja hankaluuksia tulin miettineeksi, miten Suomi ja muut ”tylsät” pohjoismaat koettaisiin expatriaatti-näkökulmasta?

Suomessa toki varmasti hirvittää talven pimeys ja pituus, ihmisten ujous ja sulkeutuneisuus, mikä helposti tulkitaan vihamielisyydeksi. Mahdolliset jotkin oudot perinneruokamme (mämmi) tuntuisivat karmeilta. Suomen kieli on todennäköisesti vaikeata oppia äidinkielenään ei-suomalais-ugrilaista kieltä puhuvalle (esimerkiksi unkarilaiselle suomi lienee yhtä helppo oppia kuin unkari suomalaiselle.)

Mutta mitkä maantieteestä ja säästä riippumattomat ilmiöt tai käytännöt Suomessa koettaisiin vaikeiksi ja elämää ja arkea hankaloittavaksi? Suurin osa ihmisistä puhuu vähintään englantia ja erittäin monet muitakin vieraita kieliä, byrokratia on moneen muuhun maahan verrattuna kevyttä, liikennekulttuuri kohtalaisen sivistynyttä (näin pohjois-balkanilaisesta näkökulmasta arvioituna. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että täysin holtittomasti ajavat unkarilaiset pitävät Balkanin liikennettä kaoottisena.)

Suomessa turvallisuus on huomioitu kaikilla elämänalueilla, terveydenhoito on laadukasta. Tosin – esimerkiksi Unkarista tulevalle voisi olla hankalaa, kun lääkärille pitää varata aika. Täällä kun mennään vain vastaanotolle jonottamaan – taisin joskus istua kolme tuntia eläinlääkärin aulassa pelkästään vuoroani odottamassa.

Pehmeä vesi ei jätä kalkkitahroja, ilmanlaatu mahdollistaa aerobisen liikunnan ulkosalla. Pesukoneista ei tarvitse etsiä mystisiä suolasäiliöitä.

Minun on ihan oikeasti vaikeata kuvitella mitä nämä arkea kivistävät asiat olisivat, joten Suomeen muuttaneet ulkomaalaiset, kommentoikaa ja kertokaa se minulle!

This entry was posted in arki, Suomi, Unkari, yhteiskunta. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Mikä Suomessa ärsyttäisi?

  1. tomascc sanoo:

    Ainakin englantia puhutaan enemman, mutta sita ei ehka pida liioitella, kasittaakseni monet ovat valittaneet etta virastoissa ei kauheasti saa palvelua englanniksi. Tassa yksi, aika negatiivinen nakemys… http://www.expatinterviews.com/finland/martin-eric.html

    • ferrugo sanoo:

      Minusta tuo näkemys oli ihan positiivinen😉 Ehkä suomalainen on niin otettu, jos ulkomaalainen näkee Suomessa jotain myönteistäkin!

      Kielen oppimiseen unkarilaisilla on muuten erittäin samantyyppinen suhtautuminen kuin tämä kanadalainen on suomalaisten taholta kokenut. Vaikka ulkomaalaisen paria kolmea unkarinkielistä lausetta kehutaan ja ihmetellään, kielen parempi ymmärtäminen ei ole täällä pelkästään positiivinen juttu. Myös minä olen täällä kokenut sen lukemattomia kertoja, kun minusta puhutaan vieressäni unkariksi ja joko luullaan, etten kuitenkaan ymmärrä tai ei välitetä, vaikka ymmärtäisinkin. Ehkä näillä suomalais-ugrilaisten kielten puhujilla on joku perverssi suhtautuminen kieleensä – ollaan salaa ylpeitä sen oletetusta vaikeudesta, ja ollaankin sitten vähän pettyneitä, kun joku ulkomaalainen oppiikin sen.

      • Näin just. Olen kollegoilta kuullut ja itsekin ollut huomaavinani: Jos osaat muutaman lauseen verran unkaria, sinua kehutaan aivan kohtuuttomasti ja taputellaan selkään. Sitten kun rupeat oppimaan kieltä kunnolla, paikallisilla on koko ajan nokka nyrpällään: joo, kyllä sä aika hyvin puhut, mutta on sulla selvä aksentti, ja tuon ja tuon sä sanoit ihan hassusti, kyllä huomaa, ettet ole oikea unkarilainen… Pitkään Unkarissa asunut suomalaistuttu joskus kertoi, miten työnhaku tyssää aksenttiin: vaikka hän osaa unkaria todella hyvin, sanavarasto on runsas ja kielioppi hallinnassa, vieraan ääntämyksen takia häntä ikään kuin ei oteta vakavasti. Ilmeisesti Suomessa ulkomaalaisten kokemukset ovat aika lailla samantapaisia.
        Ja juu, olen myös kuullut tästä ilmiöstä sekä Suomessa että Unkarissa: ulkomaalaisen kanssa puhutaan väkisin englantia, vaikka se miten yrittäisi puhua ja opetella maan kieltä. Itävaltalainen unkarinopiskelija oli muutaman kuukauden maassa asuttuaan päättänyt, että aika on kypsä mennä katsomaan unkarinkielinen leffa. Elokuvateatterin luukulla hän parhaan kielitaitonsa kooten pyysi unkariksi lippua siihen ja siihen elokuvaan. Kassahenkilö kohotti kulmiaan ja loihe lausumahan: ”But the film is in Hungarian!”

        • ferrugo sanoo:

          Niin tuttua! Minulla on hyvä kielikorva, aksentit ja murteet tarttuvat helposti, ja pystyn helposti apinoimaan vieraita kieliä, niin että vähän aikaa täydestä menee (kunnes sanavarasto tai ymmärrys loppuu), osaan myös matkia eläinten ääniä ja joitain julkkiksia, tämä on ilmeisesti jotenkin musikaalisuuteen liittyvä juttu.

          Toki, jotkut unkarilaiset ovat varmasti aivan vilpittömiä kehuissaan, ja monesti kuulen kolmannen (toisen ulkomaalaisen) käden kautta – en unkarilaiselta lausunnon antajalta itseltään – että minä kuulemma olen oppinut todella hyvin unkaria.

          Mutta heti alkumetreillä tuntui, että olin oppinut liian nopeasti ja helposti liian paljon, ja kohtasin juuri tuota lannistavaa korjaamista, jos jokin s-äänne ei mennyt ihan justiinsa (nykyään menevät). Yksi tuttava selitti, että hän korjaa virheitäni sen takia, että oppisin vielä paremmin, mutta silti se tuntui kohtuuttomalta ja selitys epäuskottavalta.

          Tiedä häntä, olisiko taustalla se, että halutaan löytää hyvä tekosyy miksi unkarilaiset itse ovat hieman heikompia vieraissa kielissä, kun tämä heidän oma kielensä on niin super-vaikea ja erilainen ja ei sitä kuulu kenenkään oikeasti oppia kun eivät hekään opi helpompiakaan kieliä😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s