Unkarin säiden jumalat olivat tähän kesään asti kohdelleet vierastaan varsin armollisesti – viime kesä oli suorastaan suomalaisen kolea ja sateinen, eikä pelkäämiäni neljääkymppiä hipovia hellejaksoja ollut ollenkaan.
Nyt on ollut. Poikkeuksellisen kuuma sää on jatkunut jo kolme viikkoa, eikä lämpötila taida laskea ainakaan lähipäivinä. Kuumin päivä taisi olla + 38 C, enimmäkseen elohopea on pysähtynyt +32 – 36 C:n tienoille.
Ensimmäiset päivät olivat kieltämättä kamalia, mutta pikku hiljaa alan tottua, ainakin vähän. En voi vieläkään sanoa nauttivani kolmenkympin ylittävistä lämpötiloista, mutten ainakaan voi koko ajan pahoin. Pieni päänsärky ja jatkuva väsymys kyllä vaivaavat. Kotona minulla on makuuhuoneessa ilmastointi, mutta sen sivutuotteena olen joka aamu köhäinen ja tukkoinen. Toimiston lämpötila on aamulla vielä siedettävät + 27 C, mutta nopeasti se kohoaa, ja on ollut pahimmillaan n + 33 C.
Tekisi siis mieli vain kellahtaa petiin töiden jälkeen ja vääntää ilmastointi täysille, mutta minulla on se hevonen… Joka syö mielihalulla vihreää eikä ole moksiskaan kuumuudesta. Se siis tarvii liikuntaa, ja muuttuisi palloksi, jos sen pohjoismainen ratsastaja ei totuttelisi ratsastamaan säännöllisesti + 35 C:ssa.
Muutamia ylimääräisiä vapaapäiviä on toki tullut annettua, eikä treeni ole ollut kovin rankkaa. Olemme maastoilleet todella paljon, etenkin iltojen (suhteellisessa) viileydessä. Esteitä en hyppää yli + 32 C:ssa, pää pehmenee liikaa, ja etenkin kuumassa toimistossa vietetyn 8-tuntisen jälkeen olisi sulaa hölmöyttä lähteä sukeltamaan puomeihin moisessa kuumuudessa.
Mutta Dáriuszta ei kuumuus tunnu häiritsevän. Pikemminkin päinvastoin. Se on esitellyt parasta osaamistaan etenkin esteillä, ja maastossa siitä on kuoriutunut varsinainen menopeli. Vaikka viime kesä ei ollut likimainkaan näin kuuma, Dáriusz hikoili paljon kovemmin, kun sen kunto ei vielä ollut kummoinen.
Helle toi myös yllättävän oivalluksen ratsastukseeni. Olen aina ollut perusjäykkä ja jännittynyt jota kuinkin kaikessa mitä teen, ja rentous on ollut minulle todella vaikeata. Erittäin haasteellinen ”vika” siis ratsastuksen kannalta. Rentous löytyi kuitenkin eräällä maastolenkillä yllättävällä tavalla – muistan edelleen sen kohdan pellon laidassa, kun tajusin, etten kevennäkään lihaksilla, vaan painoni on tukevasti jalustimilla, ja koko kehoni vain pompsahteli hitusen satulasta hevosen liikkeen ansiosta. Kun päivälämpötilat pysyvät viikkokausia yli kolmenkymmenen, ei lihasvoimaa kannata tuhlata. Rentous on taloudellisuutta. Suosittelen lämpimästi ratsastusta kuumissa oloissa kenelle tahansa rautakangen nielleelle jäykälle ratsastajalle.
Tämä rentous ei myöskään tunnu jääneen yksittäisen, väsähtäneen hetken yksittäiseksi oivallukseksi, vaan tuntuma jäi. Sekä koulu- että estevalmentajani suitsuttivat minua taannoin tämän oivalluksen jälkeen, ja ihmettelivät mitä oikein on tapahtunut? Vaikka itse kuvittelin, että ratsastan todella huonosti kuumalla ilmalla, kävikin oikeastaan päinvastoin. Kun on niin kuuma, etten jaksa jännittää mitään lihasta yhtään ylimääräistä, olenkin ollut parhaimmillani. Vaikka olo on toki ollut hetkittäin tukala, kun hikipisarat valuvat norona nenältä – kypärästä kun en luovu missään lämpötilassa.
Tällaiset hellejaksot eivät ole tavallisia Unkarissa – tosin viime vuosina ne ovat yleistyneet. Unkarin ratsastushistoriassa ei ole koskaan tarvinnut peruuttaa kisoja kuumuuden takia – vaikka tänä viikonlopuna oli lähellä, kun Nagykanizsassa on kilpailtu kenttäratsastuksessa noin + 34 C:ssa.
Madjaarien mailta 
Hei mahtavaa! Kun täällä Suomessa on harvemmin tuommoisia helteitä, niin auttaiskohan jos ratsastais normikesäkelillä untuvatakki päällä? Kärvistelen nimittäin ihan saman haasteen kanssa itsekin – rentoutuminen on vaikeaa kotisohvallakin.
Luulen myös, että olosuhteita manipuloimatta tämä ei Suomessa onnistu 😉 Voishan tuota untsikkaa helteellä toki koittaa, mutta luulen että tulisi vain tukala olo, mulla tää rentous jotenkin naksahti siten, kun on päivä- ja viikkokausia vuorokauden ympäri hellettä, päivisin sitten reilusti yli +30 C°. Nyt kun minulla on aavistus siitä tavoiteltavasta rentoudesta, niin voin kyllä sanoa, että ilman sitä on mahdotonta edistyä todella hyväksi ratsastajaksi. Oli se semmoinen oivallus. Oikeastaan painopisteeni ei ole jalustimilla, vaan se on jalustinten alla. Etkös sinä ollut kerran jossain etelämpänä ratsastamassa? Mene ihmeessä uudestaan oikeasti kuumalla ilmalla ja ratsasta sisukkaasti, vaikka olo on taatusti epämukava ja vähemmän ”nätti”. Kai tässä on sama ilmiö kuin spagettia keittäessä, kyllä siitä kovasta tikusta rento tulee kun tarpeeksi kauan keitetään 😉
Hahhaa, ihan loistava tuo spagettivertaus 🙂 Täytynee alkaa suunnitella ratsastusreissua jonnekin helteisempään maahan; täällä ei tänä kesänä ole todella juuri joutunut hikoilemaan
Täällä helleaalto päättyi eilisillan ja -yön todella rajuun ukkosmyrskyyn. Ukkoset enteilivät tuloaan pari viikkoa, ja siksi olo tosiaan tuntui keitetyltä, kun oli niin kuuman kosteaa… Tänään olinkin jo selvästi jäykempi oma itseni, kun lämpötila oli vain + 22 C ratsastaessani illansuussa!
Ennätysmäinen liki 4 viikon helleaalto tosiaan päättyi, ja olen selvästi jäykempi, ja hevoselle on käynyt kuten Suomessa monesti kipakoilla ensipakkasilla: hevosessa on ylimääräistä virtaa ja pientä rauhattomuutta ratsastaessa, mikä on Dáriuksessa epätavallista. Esim aiemmin sille on hyvin voinut antaa vapaapäivän tai useammankin ja vaikka hypätä tai maastoilla vapaiden jälkeen, eikä se ollut mitenkään super-menevä. Nyt kuitenkin alle +20 C on tuonut siihen älyttömästi menoa ja meininkiä, se on myös henkisesti ”yli-valpas” eli näkee ja kuulee ja haistaa kummituksia. Voi tietysti johtua jostain muustakin, mutta suuri muutos säätyypissä on todennäköisin syy.
Toivotaan, että saatte pian taas nauttia helteistä, niin pääset jatkamaan hyvin startanneita rentoiluharjoituksia. Täällä ei todella tarvitse helteen vuoksi hikoilla. Sen sijaan erittäin painostavia matalapaineita ja ukkosen tuntua ilmassa on ollut usein, niistä tulee välillä hiki. Mutta muuten sanoisin, että tää kesä on mennyt kesää odotellessa 😦