Elämäni aakkoset

D & A

Ruuhkavuosiratsastaja heitti kivalla haasteella – kirjoittamaan elämäni aakkoset Gloria-lehden tyyliin! Täältä tulee!

A Rh+ – kuulun suomalaisten tavallisimpaan veriryhmään, ja olen pitkään suunnitellut verenluovuttajaksi rupeamista, mutta ajatuskin pistämisestä pyörryttää, joten tämä ylevä ajatus on jäänyt suunnitelma-asteelle. A on kohtaloni. Sekä etu- että sukunimeni alkavat sillä, ja koko kouluikäni vaelsin A-luokalta toiselle. Myös autoni alkaa A:lla 😉

Bach – säveltäjäsuosikki kestää isältä tyttärelle. Nerokasta musiikkia, joka toimii vielä yli 300 vuodenkin jälkeen.

Cica – on unkaria, ja tarkoittaa kissaa. Kesti kauan oppia sanomaan unkarin kielen ”c” oikein! (Siksi käytinkin kissasta puhuessa useammin sanaa ”macska”, koska ”cs” -äänne oli helpompi oppia lausumaan.)

Dáriusz – tuttavallisemmin Dee, tietenkin. Tumma herrasmies, joka teki olemisestani Elämän.

Enkeli – perheessäni on jo useammassa sukupolvessa viljelty sanontaa ”ota enkeli tarakalle”, kun joku lähtee autoilemaan tai pidempään reissuun. Se on suorastaan pakko sanoa, ilman ei voi lähteä. Minulla on muuten myös parkkipaikka-enkeli: tyhjä parkkiruutu osuu kohdalleni aina juuri sieltä, missä sitä tarvitsen, vaikka autoja olisi liikkeellä miljoona.

Feministi – olen aina ollut feministi. 10-vuotiaana puolustin oikeuttani valita puukäsityöt, vaikka rehtori yritti suostutella tekstiilitöihin, kun lukujärjestysten teko olisi muuten niin vaikeata. En suostunut, kun kerran vaihtoehdot oli annettu. Pelkäsin huomattavasti enemmän ompelukonetta kuin pyörösahaa.

Galop (ranska), galope (espanja), galopp (saksa, unkari, ruotsi), gallop (englanti) – laukka on hevosvoimien G-voima kaikilla muilla osaamillani kielillä paitsi suomeksi! Myös hevoset ymmärtävät sen – kun kerran maastossa kysyin unkarilaiselta ystävältäni ”do you mind if we gallop”, hevosemme ampuivat täyteen laukkaan pelkän sanan ”gallop” kuulleessaan!

Herkules – oli musta tanskalaisponi, joka oli ensimmäinen ratsuni ponialkeiskurssillani 80-luvulla. Hessu oli luonnollisesti ihana. Muistan edelleen kaikki kyseisen alkeiskurssin ponit nimeltä.

Imitointi – olen erittäin hyvä matkimaan monien eläinten sekä joidenkin julkisuuden henkilöiden ääniä. Tiukan paikan tullen voin siis helposti tekeytyä vaikka lampaaksi, jos sattuisin jäämään linjojen taakse…

Jääkiakko – Ilveksen lippu liehuu jopa Unkarissa…

Kaurapuuro – kuuluu jokaiseen aamuuni. Eräänlainen kaurapuuro on myös hevoseni suosikkiruoka.

Lippu – olen ylpeä Suomen lipusta hihassani. Sillä saa myös parempaa palvelua, kuin eräiden toisien maiden lipuilla…

Magyarország – Unkari osaa vetää hermot piukalle, mutta enemmän kuin ärsyttää, minua surettaa sen puolesta. Kaunis ja mielenkiintoinen, mutta köyhä maa, joka on jakautunut kahtia.

Nenä – minulla on hyvä nenä, erotan ja muistan helposti eri tuoksut ja niiden vivahteet. Ehdottomat suosikkini ovat vanhan kivitalon kellari, ulkona kuivunut pyykki, jasmiini ja terva. Erikseen, ei yhdessä.

Opel – miksi ostaa Opel, kun samalla rahalla saisi autonkin? No just siksi. Mistä muusta autosta olisi voinut sanoa, että lähdenpä tästä polkemaan kadettia Santahaminaan?

Pohjantähti – tämän olen aina etsinyt taivaalta ensimmäisenä. Dáriuksen isä on kyseinen tähti unkariksi, ”Sarkcsillag”.

Queen – miksi haluta olla prinsessa, kun voi olla kuningatarkin?

Rosetten kivi – lapsuuteni suuri mysteeri, josta luin kaiken hyllyistä löytyvän. Loputtoman mielenkiintoni kohteisiin alle 10-vuotiaana kuuluivat myös hieroglyfit, avaruus (erityisesti mustat aukot), antiikin Kreikan ja Rooman tarusto, toinen maailmansota sekä Shakespearen draamat. Muun muassa. Onneksi lapsuudenkodissani ei lukeminen loppunut kesken!

Sisu – 3-vuotistarkastukseni ainoa merkintä neuvolakorttiin oli ”Sisukas tyttö!”

Tampere – edelleen ainoa paikka, jonne menen ”kotio” (tamperelainen ei sano ”kotiin”).

Ukkonen – tykkään ukonilmasta, jos olen itse sisällä lämpimässä.

Vetopaniikki – muuten säyseän, mukavan ja helposti käsiteltävän hevoseni ainoa ”vika”.

Wien – Itävallan pääkaupungista tulee aina mieleen Helsinki. Ihmettelin jonkin aikaa tienviittoja katsellessani millainen kaupunki mahtaa olla tuo samalla suunnalla oleva Bécs, kunnes tajusin, että Bécs on Itävallan pääkaupunki unkarin kielellä.

Xena – minulla oli 90-luvun alussa samanlainen otsatukka ja kuulin muutenkin jatkuvasti yhdennäköisyydestäni tämän satumaisen soturiprinsessan kanssa.

Yksilölajit – kaikki liikuntaharrastukseni ovat olleet vahvasti yksilölajeja. En ole joukkuepelaaja.

Zoltán – yksi tavallisimpia unkarilaisia miehen nimiä. Suomeksi siis ”sulttaani”. Täkäläinen estevalmentajani.

Åland – vietin yhden kesän Ahvenanmaalla kesätöissä. En oppinut pitämään merestä, mutta opin ymmärtämään vähemmistöjä ja tajusin, että Suomessa on paljon suomalaisia, jotka eivät juuri osaa suomea.

Äijä – jos kissasta voi sanoa äijä, niin Roope on sellainen.

Összel – syksyllä palaan Suomeen!

Advertisements
Kategoria(t): Sekalaista. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s