Hampaat hyvin, kaikki hyvin

Jotenkin outo olo… ja väsyttää kamalasti! (Dáriusz on vielä rauhoitus-pöllyissä.)

Kun hevonen ontuu, sitä on vaikea olla huomaamatta. Kun se yskii, sitä on täysin mahdotonta olla huomaamatta. Jos on opiskellut klassiset ähkyoireet, nekin on helppo havaita. Ihottumat, haavat, silsat, sienet ja paiseet havaitsee silmillä ja monesti myös nenällä.

Sen sijaan hampaitaan poteva hevonen saattaa antaa kivustaan vähän ja epämääräisiä – tai ei lainkaan – signaaleja. Monesti sanotaankin, että siinä vaiheessa, kun hevonen oireilee hammasvaivoja hyvin selvästi, ongelma ei ole ihan tuore. Hevonenhan on saaliseläin, joten se ei kipujaan julki huutele, jottei herättäisi petojen huomiota. ”Tavallisen” hevosenomistajan, eli ei-ammattilaisen on myös aika vaikeata katsoa hevosen suuhun, ja yrittää päätellä pitäisikö jotain tehdä vai ei. (Voimakas paha haju tietysti on indikaattori, että suussa ei kaikki ole kunnossa).

Havaitsin muutoksia hevoseni käytöksessä muutama viikko sitten. Dáriusz oli välillä – joskaan ei aina – arka päästään, aivan samoin kuin se oli minulle tullessaan. Tässä välissä se sen sijaan oli tottunut pään harjaamiseen ja oli alkanut suorastaan nauttia siitä. Pieni levottomuus ja hyöriminen oli helppo tulkita siten, että hevonen testaa johtajuutta, että voiko tuohon ihmiseen edelleen luottaa.

Pienet kovat pelletit maistuivat huonommin – kyllä se niitä söi, mutta hitaammin, ja alkoi jopa jättää niitä ruoka-astiaan. Tosin Dáriusz on muutenkin ollut sivistynyt ruokailutavoissaan, ja olen myös opettanut sen siihen, että ruokaa odotetaan rauhallisesti eikä astialle hyökätä ilman lupaa, kun esimerkiksi riisun siltä suitsia.

Ratsastaessa se oli välillä ihan normaali, välillä ällistyttävän loistava ja rento, ja välillä sitten mielettömän tahmea eteenpäin potkittava diesel-veturi. Välillä se louskutteli kuolainta poikkeuksellisen paljon, välillä ei ollenkaan. Ja jotenkin se vain oli vaisumpi.

Koska oletin hampaiden hoidon tulevan muutenkin aika pian ajankohtaiseksi, pyysin eläinlääkärin paikalle, kaverin yskivä heppakin kaipasi konsultaatiota. Ja eläinlääkäri totesi heti, että raspaus on toden totta ajankohtainen. Pahaa hajua eikä merkkejä tulehduksesta ollut, mutta oikealla puolella suuta piikkejä oli jo sen verran, että ne todennäköisesti aiheuttivat kipua. Myös rehujäämiä löytyi. Sovittiin raspausaika parin päivän päähän.

Dáriusz on aina käyttäytynyt pelottomasti ja rauhallisesti eläinlääkärin kanssa, niin nytkin. Rauhoitusaineen annostelua varten eläinlääkäri teki mittanauha-arvion Dáriuksen painosta, ja se oli noin 570 kg. Hieman enemmän kuin olisin arvioinut! Normaali lämmönmittaus ja sydänten ja keuhkojen kuuntelut, rauhoitus ja kotvasen kuluttua hevonen nuupahti, ja päästiin asiaan.

Itse operaatio hoitui nopeasti ja rutiinilla. Eläinlääkäri näytti sen jälkeen vesisaaviin huuhdotun ”hammaspölyn” ja kovin vähältä se tavallaan näytti. Kovin pieni määrä ylimääräistä hammasta siis voi vaikuttaa hyvinvointiin niin valtavasti! Eläinlääkäri kyllä kertoi normaalisti hoitavansa paljon pahemmaksi kasvaneita piikkejä, mikä on helppo uskoa.

Dáriusz sai heräillä hiekkatarhassa, jossa ei ollut mitään syötävää. Täkäläinen eläinlääkäri antoi puolisentoista tuntia varoajaksi, ennen kuin hevoselle sai antaa ruokaa tai vettä. Aika tokkurassa se oli, tarhassa se tapansa mukaan piehtaroi, eikä meinannut päästä takaisin koivilleen kovin helposti. Reppana. Huvittavaa sikäli, että vaikka Dáriuksella oli taju aivan takataskussa, tarhan vieressä olevalle pesupaikalle ilmestynyt lemppari-tamma herätti sen hirnahtelemaan ja se yritti selvästi pörhentää nuupahtunutta olemustaan.

Huomasin heti heräämisen jälkeen, ja etenkin seuraavana päivänä eron Dáriuksen syömisnopeudessa ja -tyylissä. Se rouskutti heinää selvästi nopeammin ja nyhti ruohoa voimallisemmin. Kun näkee hevostaan päivittäin, pienetkin erot huomaa.

Valmentajani M antoi ohjeeksi raspausta seuraavana päivänä vain juoksuttaa, jotta hevonen tottuu kuolaimeen ”uudessa” suussa. Tänään ratsastin ensimmäisen kerran ja voi ihme! Hevonen oli ihanan reipas, muttei mitenkään ”kuuma”, se taipui, se oli rento, liike ja tahti oli tasaisen, sopivan reipas. Huomasin esimerkiksi, etten keinahtanut etukumaraan ollenkaan niin helposti, mikä minulle käy aina silloin, kun hevonen on niin tahmainen, että sen eteenpäin potkiminen heikentää istuntaa. Saapa nähdä, mitä valmentaja huomenna sanoo – hän on nyt mammalomalta palattuaan istunut joka kerta Dáriuksen selkään 5 – 10 minuutiksi tunnin lopuksi, jotta siihen jää oikea tatsi minulle viikkoa varten.

Mielestäni se myöskin ”haukotteli” vähemmän, kuin laitoin sille suitsia. Se on tehnyt sitä käytännössä aina, joten olen luullut sen olevan vain sen tapa. Mutta voi olla, että sekin tapa on liittynyt hampaisiin.

Advertisements
Kategoria(t): hevoset, Unkari Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

11 vastausta artikkeliin: Hampaat hyvin, kaikki hyvin

  1. Weppu Korpela sanoo:

    Löysin blogisi vasta nyt ja todella mielenkiinnolla olen postauksia lukenut. Jännä miten suuriin kulttuurieroihin olet törmännyt!
    Tuli tuosta haukottelusta mieleen, että Tahvo aluksi haukotteli kovasti heti ratsastuksen jälkeen aluksi, mutta ei enää. Varmaan oli jännittävää, kun oli uusi talli, uusi omistaja ja uutta kaikki. Pitää muistaa tuo hampaiden raspaus mieluummin liian usein kuin liian pitkillä väleillä.
    Minun ja Tahvon seikkailuihin pääsee tutustumaan täällä: http://pusikkoratsastaja.blogspot.com
    Mukavaa alkukesää!

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos linkistä – tuoreimmassa jutussasi huomasin, että joku muukin on rennompi ja varmempi ilman jalustimia 😉
      Olen vähän ihmetellyt tuota haukottelua, että mitä se oikein on, kun ei se hevonen mitenkään kärsivältä näytä haukotellessaan. Mutta josko se jotain hammasjuttua sitten kuitenkin olisi ollut. Ajattelin ottaa tavaksi, että aina kun eläinlääkäri katsoo hevosta missä tahansa asiassa (rokotukset ym), tsekkaisi hampaat samalla, mun hevonen ”jo” 11 v, juuri tämän ikäisellä raspausväli kuulemma alkaa tihentyä.

      • Weppu Korpela sanoo:

        Itsellä ei ikinä ennemmin ole ollut ilman jalustimia varmempi olo, mutta Tahvon tuo satula tuntuu olevan niin kökkö omille koivilleni, että mieluummin ilman. Pääasia kuitenkin, että hevoselle sopii.
        Olisikohan hevosilla niin, että jokin jännittävän tai kipua aiheuttavan tilanteen jälkeen haukotellaan kun jännitys purkautuu. Tai sitten haukotellaan etukäteen, kun hevonen yhdistää kivun johonkin tiettyyn.. Hmm.
        Tahvonkin täyttää ihan juuri 12-vee. Tallille on kesän mittaan tulossa joukkoraspaussessio ja siihen ajateltiin tunkea mukaan. Viimeksi Tahvo raspattiin marraskuussa niin ei kovin pitkä väli tule. 🙂

        • ferrugo sanoo:

          Tuossa saattaisi olla perää, että kun jännittävä tilanne (kuolainten laittaminen) purkaantuu, niin sitten haukotellaan.

  2. Anni sanoo:

    Eli siis raspaus on Unkarissakin arkinen hevosenhoitotoimenpide. Olen ymmärtänyt, ettei sitä Euroopasn suurissa hevosmaissa juuriharrasteta.

    • ferrugo sanoo:

      Onneksi näin tuntuu olevan – tosin alle 8 – 9 -vuotiaiden hevosten suihin ei ole edes tapana katsoa, ellei ole erityistä syytä epäillä hammasongelmia. Rutiininomaiseksi se siis muuttuu vasta hevosen keski-iässä. Ja kuulemma aika karmeita tapauksia tulee välillä vastaan, mutta niin tulee varmasti Suomessakin. Pitkä laidunkausi edistää hampaiden hyvää kuntoa, sillä parasta ruokaa hampaille on laidunruoho, sillä silloin hevosen suu tekee ellipsin muotoista liikettä, mikä kuluttaa hampaita tasaisesti. Eli näissä keskisemmän Euroopan maissa olosuhteet ovat sikälikin hampaille otollisemmat.

      • Anni sanoo:

        Ok, kuulostaa järkeenkäyvältä. On se sääli, että täällä päästään vihreälle niin vähän aikaa.

        • ferrugo sanoo:

          Miten se meni, Suomen kesä on kaunis ja vähäluminen 😉 Vaikka laidunkausi lyhenee, niin varmasti kuitenkin moni asia hevosen elämässä paranee, mitä tulee päivittäiseen hoitoon.

  3. ferrugo sanoo:

    Valmentaja oli samaa mieltä, Dáriusz oli paljon helpompi ja rennompi, ja hän huomasi suurimman muutoksen siirtymisissä, hevonen ei rynnännyt pidätteistä läpi eikä noussut pää taivaisiin esim laukasta raviin siirtyessä, vaan muoto ja tahti säilyi. Lisäksi ihan pelkkä pysähtyminenkin sujui paljon iisimmin! Pieni operaatio, suuri muutos ratsastettavuudessa ja varmasti myös hevosen olossa. Hintakin oli vallan kaameat 18 700 HUF eli noin 60 euroa (sisälsi kilometrit ja rauhoitukset ym.)

  4. Mahtavaa, että saitte hampaat kuntoon:) Helpottaa kummasti elämää. Maanantaina katsotaan mitä Juti sanoo Thorin suuvärkistä Vermolla.

    • ferrugo sanoo:

      Hampaat on kyllä sellainen ”pieni suuri asia” hevosen hyvinvoinnille! Toisaalta kun on kerran nähnyt miten juuri se oma hevonen oireilee piikkejä, niin on helppo tunnistaa merkit, kun raspaus on seuraavan kerran ajankohtainen. Toivottavasti teilläkin suuvärkki saadaan kuntoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s