Yksin ja laumassa

Laumassa

Hevonen on laumaeläin, tämänhän me kaikki hevosihmiset tiedämme. Ja kuulemma niin kamalan erilainen laji kuin me ihmiset. Kun se on siis sellainen laumaeläin.

Olen kimppatarhaamisen puolestapuhuja, ja koittanut järjestää hevoselleni tarhakavereita nykyisellä tallilla. Kaikista yrityksistäni huolimatta, Dáriusz-ressu seisoo aina yksin tarhassa. Voi tietysti olla, että tarhakavereiden omistajat ovat sittemmin halunneet tarhata omaansa yksin. Voi olla, että ulkomaalaisen omistajan hevosen kanssa halutaan olla extra-varovaisia. Ja ehkä sitä yksin tarhaamista pidetään jopa jotenkin hienompana, vain ratsastuskoulun hepat tarhaavat yhtenä laumana… En tiedä.

Aamuja jo lasketaan, eikä Dáriusz nyt siihen yksintarhaamiseen kuole, etenkin kun se asuu enkkuboksi-pihatossa, jossa vain lanka erottaa sen naapurista, eli tallissa se pääsee haju- ja kyhnytysetäisyydelle kaverista. Ja tarhastakin aina näkee toisia yksin tarhaavia hevosia…

Dáriusz pitää toisista hevosista todella paljon – en ole koskaan nähnyt sen luimivan tai yrittävän esimerkiksi purra toista hevosta. Päinvastoin, voisin kuvitella, että Dáriusz on se ylisosiaalinen kaveri, jolle joku hevonen jopa voisi näyttää kavioita, kun toinen ei vaan jätä rauhaan. Tammojen seura on sille tietysti kaikkein mieluisinta.

Aina kun menen ratsastamaan tyhjälle kentälle tai tyhjään maneesiin, ihmettelen, miten yksinolo ei tunnu olevan Dáriukselle ollenkaan ongelma silloin, kun se on jo kentälle tai maneesiin mennessä yksin. Mutta annapa olla, jos ensin treenataan kaverin kanssa, ja sitten kaveri lähtee – mikä hösellys ja paniikki! Iik, nyyh, apua!

Joten mietitäänpä hetki – kuinka erilaisia lajeja me loppujen lopuksi olemmekaan? Ihmisolento kyllä sopeutuu yksinoloon ja pystyy suoriutumaan tehtävistään ilman laumaa. Mutta voi kuinka ihanaa on olla porukassa – ja miten haikeasti se kirpaisee sitä yksin jäävää, kun kaikki muut lajitoverit lähtevät.

Eilen Dáriusz oli siirretty kisamatkalla olevan shagyan boksiin, kun Dáriuksen oman pation pohjaa korjailtiin, ja sen pitää antaa muutama päivä kuivua. Reppana oli sitten isossa, tosin hienossa ja uudessa 8 hevosen tallissa ypöyksin, muut shagya-lauman hevoset olivat ulkona. Dáriusz oli niin rauhaton, että edes omena ei maistunut. Kymmenen metrin päässä tallin ovesta olisi ollut 4 – 5 ponin pihatto/aitaus, josta ainakin minä olisin ottanut yhden Dáriukselle seuraponiksi naapurikarsinaan, mutta tämä taitaa taas olla niitä kulttuurieroja. Eipä se hevonen nyt siihen yksinoloon kuole, stressaantuu ”vain”, ja yöksi se kuitenkin saa seuraa talliin.

Lauma antaa voimaa. Kun lauma on taustalla, olemassa, jossain siinä näkö-, kuulo- tai hajuetäisyydellä, ei ole mitään hätää. Tietää pystyvänsä mihin vaan. Mutta kun lauma on kaukana, pienetkin asiat hermostuttavat enemmän! Kuten esimerkiksi hevonen pelkää yksin maastossa muovipussia tai erikoisen muotoista, isoa kasvin lehteä. Aivan kuten yksin ulkomailla olevan ihmisen psyykeä suuret ja pienetkin arjen vastoinkäymiset kuormittavat enemmän, kuin ne kotioloissa tekisivät. Mieli on jatkuvassa hälytystilassa, kun on varautunut seuraavaan hankaluuteen.

Eli miten niin olemme täysin erilaisia lajeja? Perustarpeemme ovat täysin samoja, tapa reagoida tietysti erilainen. Otsikoin tämän jutun tarkoituksella yksin JA laumassa, en yksin VAI laumassa. Uskon, että meille kaikille tekee hyvää niin yksinolo kuin lauman seura. Eri yksilöille eri suhteessa: itse siedän yksinoloa ja oikeastaan tarvitsenkin sitä keskimääräistä ihmistä enemmän – seuraa kaipaavammalle tällainen yksin komennukselle lähteminen olisi varmasti raskaampi kokemus. Internet – Facebook, Skype, sähköposti – on minulle se kuulo- tai hajuetäisyys omaan laumaani😉

This entry was posted in arki, hevoset. Bookmark the permalink.

4 vastausta artikkeliin: Yksin ja laumassa

  1. Anni sanoo:

    Olet kyllä niin oikeassa. Kirjoitin joskus viime kesänä lapseni halusta pitää samanlaisia heimojalkineita kuin hänen serkuillaan on. Jo yksivuotiaan kohdalla näkee halun liittyä muihin.

    • ferrugo sanoo:

      Niinpä. Ja koko tämä ihmisenkin tarve liittyä laumaan oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni konkretisoitui nyt yksin ulkomailla ollessa – aiemmin lauman antamaan taustatukea ei ole tullut ajatelleeksi.

      Huomasin muuten justiinsa, että kun tämä minun blogini on välillä hevosblogi ja välillä expat-blogi, niin tässä postauksessa taisin kerrankin yhdistää molemmat teemat😉

  2. heidi sanoo:

    Kuinkahan yleistä tuo on että Unkarissa ei haluta tarhata laumassa. Kun itselläni on se käsitys että siellä nimenomaan on usein paremmat nuo tarhausmahdollisuudet kuin monissa muissa maissa joissa ollaan menty siihen että hevoset ulkoilevat postimerkkitarhoissa ja aina yksin (ja kilpahevosia ei usein edes tarhaan päästetä vaan ne ”tarhataan” kävelykoneeseen mikä on kyllä aika surullista). Se talli jolla itse olen käynyt ja jota aina täälläkin kehun kun on juuri sellainen paikka jossa hevosilla on todella hyvät ulkoilumahdollisuudet:niillä on isot laitumet ja tarhat ja ne ovat siellä laumassa. En ole havainnut että yksityishevosetkaan (niitä on sekä unkarilaisilla että ulkomaalaisilla) ulkoilisivat yksin.

    • ferrugo sanoo:

      En usko, että se on kovin yleistä – saman omistajan hevosethan on todella kätevä tarhata laumana. 30 yksityishevosta on kuitenkin hankalampi rasti, ja pikku hiljaa minullekin on alkanut valjeta, että nykyisen tallin tarhaamispolitiikka on aika pitkälti laiskuutta. Niin monella muulla on täsmälleen samat kokemukset kuin minulla, että asiasta saa huomauttaa jatkuvasti, ja huomauttamisen jälkeen hevosta tarhataan useammin, kunnes taas lässähtää. Tarhaan kun pitää viedä ruokaa ja vettä, hevosia pitää viedä ja hakea, ja kaikkeen tähän kuluu aikaa.

      Uskon, että tämä ”keskieurooppalainen” tarhaamattomuus on Unkarissa lähinnä isojen kaupunkien isojen tallien ongelma/käytäntö. Jonkin verran varmasti vaikuttaa myös se, että nykyään monella kaupunkilaisella hevosenomistajalla ei ole mitään hevosmiestaitoja eikä käsitystä hevosen tarpeista, ja yksin tarhaamista saatetaan ihan oikeasti pitää jotenkin ”hienompana”. Edellisellä ”maalais”tallilla moni asia oli vielä nykyistäkin huonommin, mutta hevoset saivat sentään ulkoilla mielin määrin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s