A kis herceg*

Pelletit ovat hyviä, mutta niitä ei ole pakko syödä kaikkea kerralla...

Pelletit ovat hyviä, mutta niitä ei ole pakko syödä kaikkea kerralla...

En tiedä, voiko hevonen tulla ihmiseensä, mutta Dáriusz on siisti ja tarkka poika – ihan pikku prinssi siis. Aiemmin jo kerroinkin, että se kakkaa valikoidusti karsinansa puolelle pahnoille privaatisti, ei pieneen pihattoonsa.

Mutta erityisen tarkka se on ruokakaukalonsa siisteydestä. Jos pohjalle jää tähteitä, jää myös niiden päälle tähteitä, joiden päälle edelleen jää tähteitä jne jne. Dáriuszta hirvittää syödä ruokaa, joka on suoraan kuivuneen, töhnätahmaisen tähteen päällä. Tai onko tuo nyt niin kummallista – söisitkö itse mielelläsi edellisen ja sitä edellisten aterioiden tähteiden päältä? Kaikki hevoset eivät kuitenkaan taida olla tästä niin tarkkoja.

Nykyisellä tallilla ei rehukaukalon siistiminen kuulu hintaan, joten puunaan ämpäriä itse, huom. ihan vedellä ja tiskiharjalla vain. Kun sen päivittäin tekee, ei tahma liimaudu ämpärin pintaan ikuisiksi ajoiksi (etenkin kun ämpäri on ikiomani). Olen joskus miettinytkin, että miten kävisi, jos kaukaloa ei putsaisi ikinä – missä vaiheessa se olisi täynnä tähteitä tähteiden päällä?

Ihailen myös Dáriuksen kykyä syödä tarpeen mukaan! Heinät kyllä katoavat aina kaikki, mutta kauroja ynnä muita mössöjä se saattaa monesti jättää desin pari, tai se syö niitä napostellen, ei ahmi kaikkea kertahotkaisulla. Ei siis mikään pieni porsas! Etenkin jos liikutus on ollut kevyempää, sille selvästi riittäisi vähän vähempikin kauramäärä. En nyt kuitenkaan viitsi alkaa säätää – parempi näin päin, etenkin kun hevonen osaa selvästi ajatella linjojaan, ja osaa jättää, jos ei enää ole nälkä (toisin kuin ihmisensä, joka syö kaikkea oikein mielellään yli tarpeen).

Sillä ei myöskään ole hitustakaan ylipainoa eikä heinämahaa, vaan toistaiseksi kaikki sen kerryttämä massa on tullut tiukkana lihaksena. Dáriuksella on siis oikeastaan taipumuksia hevosmaailman bodariksi, kun sille kasvaa suht mukavasti lihasta, mutta laardia ei kerry.

* Sellainen Pikku Prinssi siis, eli ”A kis herceg” – se on muuten ensimmäinen unkariksi lukemani kokonainen kirja.

Mainokset
Kategoria(t): arki, hevoset, kieli. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s