Pikku-Matin autosta on kumi puhjennut, kumi puhjennut…

Moni kadehtii ulkomaan komennuksilla olevien ”huikeita” ulkomaan päivärahoja. Ne kun tulevat palkan päälle, verottomana kaiken lisäksi. Vaikuttaako epäreilulta ja ihan ylimitoitetulta? Think again.

Ulkomaan päivärahat kun on tarkoitettu sellaisiin kustannuksiin, jotka aiheutuvat kohdemaan olosuhteista. Esimerkiksi autonrengassarjan uusimiseen kerran vuodessa.

Omista, joulukuussa 2010 asennetuista talvirenkaista, on ehjänä jäljellä kaksi, rengasrikkoja on osunut kohdalleni puolen vuoden sisällä kolme. Ostin hyvät Nokian kitkarenkaat, jotka menivät läpi suomalaisessa katsastuksessakin viime syksynä. Ensimmäinen kohtasi matkansa pään viime syksynä – tuolloin epäilin jonkin sortin ilkivaltaa, kun renkaassa oli iso puusepän nitojan niitti ja puukon nirhimän näköinen kohta.

Tällä viikolla tuo jo kertaalleen uusittu rengas oli taas lussu. Ja naulahan siitä löytyi. Koska ajankohta oli varsin passeli siirtyä kesärenkaisiin, kävi renkaita vaihdettaessa ilmi, että toisessakin renkaassa oli naula. Rengasliikkeen mukaan molemmat ovat korjauskelpoiset.

En käsitä, miten olen voinut osua naulaan näin monta kertaa lyhyen ajan sisällä! Kun päivittelin huonoa tuuriani rengasliikkeessä, eivät paikalliset haalarijampat pitäneet sitä minään. Tätähän sattuu kaikille ihan koko ajan. Ja kun katselin ympärilleni rengasliikkeen pihassa poikien vaihtaessa kesärenkaita, totesin, että piha oli täynnä naulaan tahi muuhun vastaavaan ajaneita kumeja. Oli rautalankaa, ruuvia, niittiä, piikkilankaa ja ties mitä metalliromua.

Ei liene sattuma, että kaikki kolme rikkoutunutta rengasta ovat olleet oikean, eli pientareen puolen renkaita. Tien pientareilla kulkee usein romunkerääjiä, joilla on esimerkiksi pieni kärry fillarin perässä. Eipä ole ihme, jos näistä kaikenkarvaisista kuormista tipahtelee yhtä sun toista pientareelle. Minulla vielä on tapana ajaa hysteerisen reunassa, etenkin viimesyksyisen pienen kolarin jälkeen, kun vastaantulija lainasi kaistaani kohtalokkain seurauksin.

En ajele millään karjan ajoon tarkoitetuilla kinttupoluilla, vaan ihan tavallisilla kaduilla ja teillä. Joten huonoa tuuria kai vain.

En ole vielä päättänyt, mitä teen tuolle kovan onnen rengassetille, mahdollisesti myyn erittäin halvalla eli käytännössä lahjoitan unkarilaiselle kaverille, jonka auto käyttää samaa kokoa. Kieltämättä nimittäin ajan mieluummin talvioloissa tavallisilla nastarenkailla, joten taidan tilata nastarengassetin vastaan satamaan, kun saavun takaisin kotiin marraskuussa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s