Ratsasta shagya-arabilla: check!

Shagya (kuva: babolnamenes.hu)

Shagya (kuva: babolnamenes.hu)

”Shagya-arabi on unkarilainen hevosrotu, joka polveutuu pääasiassa arabialaisesta täysiverisestä ja unkarilaisista maatiaishevosista. Shagya-arabi on nimestään huolimatta risteytetty, arabianhevosesta erillinen hevosrotu, joten sitä ei voi rekisteröidä arabianhevosten kansainväliseen rekisteriin.” Näin meille kertoo Wikipedia.

Vaikkei siis shagya ”ihan oikea” arabi olekaan, on se ominaisuuksiltaan samanlainen kuin arabi: siro, jalomuotoinen, kestävä, temperamenttinen, herkkä mutta älykäs jne… Itse en ole koskaan ollut mitenkään erityisesti arabeihin kallellaan, vaikkei minulla mitään niitä vastaankaan ole. Olen ehkä myös pitänyt rotua turhan pienenä ja sirona itselleni, kun olen kuitenkin melko pitkä ja atleettinen.

Ja nyt siis olen päässyt kokeilemaan Unkarin arabia! Tallillamme pitää pientä hevoslaumaa matkaratsastusta harrastava perhe, ja olimme jo aiemmin puhuneet, että voisin joskus lähteä Dáriuksella heidän mukaansa, he kun tuntevat paikalliset maastot kuin omat taskunsa. Toki ensin vähän lyhyemmille maastoille ennen kuuden tunnin pyrähdyksiä…

Tämä onni päästä kokeilemaan shagyaa tuli onnettomuuden muodossa, sillä Dáriusz pudotti toisen etukenkänsä keskiviikkoiltana Unkarin pelloille, ja seppä saatiin laittamaan irtokenkää vasta lauantaina. Shagya-perheen rouva kyseli torstaina haluaisinko lähteä heidän mukaansa, ja jouduin toteamaan, että ”haluaisin, mutta nyt ei ole hevosta”. No, heillä hevosia siis on enemmänkin, joten minulle tarjottiin oitis mahdollisuutta lähteä yhdellä heidän hevosistaan, jos kelpaa… ja kelpasi toki!

Sain ratsukseni 16-vuotiaan kokeneen ruunan, jolla on kisamenestystä matkaratsastuksesta erityisesti nuorten (ratsastajien) arvokisoista (mm. MM-kuutonen parin vuoden takaa). Se on myös voittanut pari vuotta sitten 160 km:n kilpailun. Olin siis uskomattoman onnekas, että heidän ”varmin ja helpoin” ratsunsa oli tällainen kovan luokan matkahevonen – mahdollisesti Unkarin paras! Itse en matkaratsastuksesta lajina tiedä suoraan sanottuna yhtään mitään.

Pääsin porukan keskelle, ja hevonen kyllä toimi kuin unelma! Se oli todella maastovarma, ei hötkyillyt mitään, sain sen helposti pidettyä kärkihevosen takana, vaikka sillä menohaluja olikin. Se myös selvästi metsäisillä osuuksilla valitsi poluilta parhaat kohdat askeleilleen – pehmeät, ei liian mutaiset, juurettomat. Tätä ominaisuutta ei todellakaan ole kaikilla hevosilla, ei omallani ainakaan.

Kaikki askellajit tuntuivat äärimmäisen miellyttäviltä, ja matkaratsastussatulassa varmasti voisi ratsastaa maailman ääriin asti! Teimme tosin vain puolentoista tunnin lenkin. Pieneltä hevonen toki tuntui, kun olen tottunut istumaan 173 cm säkäisen Dáriuksen kyydissä. Lenkki oli hyvin ravivoittoinen, ja laukkapätkät aika rauhallisia. Mutta näillä hevosilla treenataan kestävyyttä, ei räjähtävää nopeutta.

Lisätietoa: Bábolna nemzeti ménesbirtok

Advertisements
Kategoria(t): hevoset, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s