Oi pianhan lapsonen langeta vois…

Vaarallinen leikkipaikka

Yksi ikävimmistä kokemuksista Unkarissa on ilmiö, jonka olen nimennyt ”kokonaisturvattomuudeksi”. Liikenteen vaaroista jo kirjoitinkin, ja taitaa olla niin, että liikennekulttuuri on täällä vielä niin nuorta, että lieveilmiöitä on sen takia enemmän. Vielä 25 vuotta sitten täällä harva ajeli muulla kuin Trabantilla tai Ladalla, joiden vaatimattomilla hevosvoimilla ei päässyt pahemmin kanssa-autoilijoille näyttämään.

Kerran näin pikkulasta kuljetettavan henkilöauton avoimessa takakontissa. Olin hevosella liikkeellä, ja ihmettelin jo kaukaa, millainen ajoneuvo vastaan on ajamassa, kun takaluukku huojui avoinna, ja auto näytti joltain korkeammalta ajoneuvoyhdistelmältä. Hevostakin outo tiellä liikkuja hermostutti, ja se steppasi kylkimyyryä ja yritti hypätä ojaan. Vasta kun ohitimme ajoneuvoa, tajusin, että takakontissa on elävä, noin 5-vuotias lapsi, joka sitten vielä hevosen nähdessään kiljaisi jotakin, ja totta kai hevonen oli singahtaa pöpelikköön viimeistään siinä vaiheessa. Arvoitukseksi jäi, oliko lapsi laitettu takakonttiin rangaistukseksi, vai mistä mahtoi olla kyse.

Viron kirjeenvaihtaja, eli Lahden takana -blogi kirjoitti täälläkin yleisestä ilmiöstä – kannettomista kaivoista, joihin varomaton lapsi tai lemmikki putoaa helposti. Itseäni hirvittää joskus katujen reunojen syvät, kattamattomat betoniset ojat. Kapealla kadulla joutuu siis pitämään kielen keskellä suuta, jos on vastaantulijoita.

Uteliaita lapsia ja lemmikeitä houkuttelevat myös monet hylätyt ja puoliksi romahtaneet vajat ja talot, joiden pihat ovat täynnä epämääräistä romua ja lasinsirpaleita. Yksi tällainen on aitani takana, samassa pihapiirissä on myös katolinen päiväkoti. Hyvin on herra varjellut pilttejä, jos mitään ei ole sattunut, ja toivottavasti varjelee jatkossakin. Samassa pihassa tutkimusmatkailee myös Roope-kissani, jonka uteliaisuus on rajaton. Kerran kävin sen kaivamassa tuollaisen puoliksi lahonneen talon katonrajasta, pari tiiltä kun poistin, niin kissa mahtui reiästä ulos. (Kai se periaatteessa olisi päässyt samaa tietä ulos kuin oli kyseiseen loukkoon mennytkin, kunhan passuutti ihmistään.)

Rakentamisessa näkyy sekä rahan, että varmasti myös maalaisjärjen puute. Hyvin yleinen näky on talo, jonka yläkertaan on pitänyt rakentaa parveke. Parvekkeen ovi on valmis, mutta parveke jäänyt tekemättä. Ei taitaisi mennä läpi suomalaisesta loppukatselmuksesta. Ihmetyttää myös, että ulkolaattoina käytetään minun silmääni ihan tavallisia klinkkerilaattoja. Riittäisi varmasti hyvin välimerellisissä oloissa, mutta Unkarissa kuitenkin on joka vuosi jonkinlainen talvi ja lunta enemmän tai vähemmän, ja kun tuollaisella klinkkeripinnalla on puolikin milliä lunta, se on luistinrataakin liukkaampi.

Suomalaiseen rakentamislaatuun tottuneelle jää usein ovenkahva käteen, tai vessanpöntön rengas lipsahtaa takaliston alta, jos sille istahtaa vähän varomattomammin. Olen jo oppinut, ettei pidä nojata yhtään mihinkään, ellei halua sirpaleita.

Kansainvälisiä varoitussymboleita kyllä käytetään täälläkin, mutta esimerkiksi syövyttävän tai helposti syttyvän kemikaalin varoitussymbolit on peitetty unkarinkielisen tuoteselostetarran alle.

Omassa elämässäni kannan eniten murhetta vaarallisista sähkövirityksistä. Edellisellä tallilla, jossa hevoseni asui, vesipiste oli sijoitettu niin, että vesi valui suoraan sähkölangan päälle. Nykyisellä taas on katossa reikä juuri muuntajan kohdalla, joten sateella vesi valuu suoraan pölyisen muuntajan päälle. Pukuhuoneiden patterit oli kylmimmillä ilmoilla laitettu päälle, mutta niiden päällä oli epämääräiset röykkiöt roskia ja pölyisiä pintelikasoja. Eivätpä nekään ketään muuta häirinneet kuin hysteeristä suomalaista, joka siivosi koko tallin patterinpäällykset.

Kun tallissa kaiken lisäksi tupakoidaan jatkuvasti, katsoin parhaaksi pienen Excel-harjoituksen jälkeen siirtää lähes kaikki hevosen varusteet kotiin, ja ne kulkevat tallille auton takakontissa. Tallilla kun ei ole vakuutuksia, ei ainakaan asiakkaiden omaisuudelle, ja kotivakuutus taas ei ulotu omaisuuteen, jota ei säilytetä kotona. Onneksi hevoseni ei asu tuossa ns isossa tallissa, jossa varustehuoneet ovat, vaan vähän kauempana ulkokarsinoissa. Vastikään isosta tallista vapautui karsinapaikka, jota tarjottiin meillekin, mutta kieltäydyin vedoten siihen, että Dáriusz pitää niin kovasti nykyisistä karsinanaapureistaan.

Hevosten kanssa toimitaan myös ihan eri tavalla kuin Suomessa. Läheskään kaikki eivät käytä kypärää. Maneesin yhtäaikaista käyttäjämäärää ei rajoiteta mitenkään, ja joskus tuli lähdettyä pois kesken kaiken, kun tungos alkoi aiheuttaa todellisia vaaratilanteita. Olen myös huomannut, että turvallisuuteen ei ratsastuksen ”opetuksessa” juuri kiinnitetä huomiota. Todella moni ratsastuskoulainen ratsastaa varpaat maata kohden. Mutta luulenpa, että monella loppuisi Unkarissa ratsastuksen harrastaminen lyhyeen, jos laukkaamaan pääsisi vasta sen jälkeen, kun kantapää pysyy alhaalla. (Tällainen periaate oli omalla ponialkeiskurssillani Suomessa 1980-luvulla.)

Pimeä vuodenaika alkaa onneksi pikkuhiljaa olla ohi, mutta valaistuksen puute on myös merkittävä turvattomuustekijä. Kerran talutin hevosta säkkipimeän tallinpihan läpi maneesiin, enkä tietenkään nähnyt keskelle kulkureittiä kasattua valtavaa hiekkakasaa, ennen kuin kävelin siihen. Totta kai vähän säikähdin, ja hevonen taas säikähti minun säikähtämistäni. Hevonenhan näkee pimeässä paremmin, mutta pimeällä tallipihalla toppapuvussa kahiseva viisivuotias ei todellakaan ole turvassa, kun hevosen selässä oleva ihminen ei pientä ihmistä havaitse. Pieni säästö sähkölaskussa voi poikia ison laskun, jos sattuu vakava tapaturma.

Meille pohjoismaalaisille monesti nauretaan, että pidämme suurin piirtein kotonammekin kypärää päässä, kun kodeissa tapahtuu suurin osa vakavista onnettomuuksista. Mutta naurakoot muut vaan, itse olen ylpeä siitä, miten pohjoismainen yhteiskunta pitää huolta niin isoista kuin pienistäkin, niin ihmisistä kuin eläimistäkin.

This entry was posted in arki, Unkari, yhteiskunta and tagged , . Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Oi pianhan lapsonen langeta vois…

  1. Noora sanoo:

    En ole koskaan käynyt Unkarissa, mutta meininki kuulostaa kyllä kaikin puolin tutulta. Olin 2 vuotta expattina Venäjällä ja sieltä löytyy ihan samanlaisia esimerkkejä.

    • ferrugo sanoo:

      Veikkaanpa, että Venäjällä vasta turvatonta onkin! Toisaalta täällä maalla ei tarvitse pelätä tietyntyyppistä rikollisuutta (väkivalta), mutta arki itsessään on vaaroja täynnä.

  2. johlatti sanoo:

    Heh, mikä näppärä tapa kuljettaa jälkikasvua! Jos on ylimääräisiä, niin ehkä ne karisee matkalle? Tulee halvemmaksi jos valuuttakriisi vaivaa!

    • ferrugo sanoo:

      Juu… ja taisipa muuten olla erääseen vähemmistöön kuuluva perhe liikkeellä, vaikken niin tarkasti pystynyt siinä tilanteessa katsomaan.

  3. S sanoo:

    Jos sovitaan niin, että mä lainaan tämän kirjoituksen oman blogini puolelle ja vaihdan Unkari-sanan kohdalle Viro?🙂

    No, tuota peräkonttikuljetusta on täällä Tallinnassa hieman vaikea kuvitella, mutta en yllättyisi, jos maaseudulla moinen kyyti tulisi vastaan.

    Mutta tässä eräänä päivänä näin, kuinka eräs pariskunta oli pysäköinyt autonsa keskelle liikenneympyrää. Isäntä puhui puhelimeen ja nainen kaiveli laukkuaan. Voi hyvää päivää. Onhan se tietysti hyvä, rauhallinen paikka ja pääsee vaivatta taas liikenteeseen mukaan…

    • ferrugo sanoo:

      En myöskään ollenkaan hämmästyisi vastaavasta näystä Unkarissa😉

      Olen tosi paljon miettinyt näitä tiettyjä yhteiskunnan piirteitä, ja sitä, miten paljon tämä osa Eurooppaa on edelleen kommunismin syövyttämä? Ja mikä sitten vain on vanhempaa, yleistä itäeurooppalaisuutta? Ja mikä pelkästään unkarilaisuutta? Siksi olenkin joskus miettinyt, että olisi kiinnostavaa asua jossain toisessa entisessä itäblokin maassa! Tästäkin aiheesta on tulossa postaus (yhteiskunnan henkisen tilan analysointia), joten stay tuned😉 Mun tapaa kirjoittaa on aloittaa monta luonnosta heti kun idea tulee. Siellä ne ideat sitten muhivat luonnoksissa viikkoja, kuukausia tai vaikka vuoden – kunnes jalostuvat yleensä yhdeltä istumalta lopulliseksi versioksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s