Hyvää syntymäpäivää, Bertalan

Bertalan de Némethy hevosellaan Ádám II vuonna 1939.

Herra kapteeni, Bertalan de Némethy – sopiiko, että sinuttelen? En tiedä kuinka turhantärkeä olit tai piditko tiukasti kiinni muodollisuuksista, mutta luulenpa, että et, sillä uudessa kotimaassasi Yhdysvalloissa olit kaikille vain ”Bert”.

Terveiset synnyinkaupungistasi Győristä – talvi oli ankara ja luminen, mutta tällä viikolla päästimme hevoset nauttimaan keväästä, kun tarhat olivat kuivuneet. Maastoratsastukselle ei tarvita enää hokkeja! Joskus mietin, ratsastitko näillä samoilla pelloilla ja poluilla? Sukusi omisti melkoisesti maata näillä seuduilla.

Valmistuttuasi Budapestin kuuluisasta Ludovican sotilasakatemiasta ratsuväen luutnantiksi 1932, hevosista tuli sinulle myös työ. Ratsastit vähintään kuusi hevosta päivässä, ohjasit kokelaita, valmensit – ja valmistauduit kohti suurta haavettasi, vuoden 1940 olympialaisia Helsingissä. Olit yksi esteratsastuksen ennakkosuosikeista.

Niitä olympialaisia ei koskaan pidetty. Kun Helsingissä vihdoin kilpailtiin olympialipun alla, sinä elit pakolaisena Tanskassa, ilman passia, ilman kansalaisuutta. Et ratsastanut koskaan olympialaisissa.

Vuonna 1952 sait kuitenkin uuden kotimaan, kun Yhdysvaltain lähetystö myönsi sinulle maahanmuuttoluvan ja 1957 sait Yhdysvaltain kansalaisuuden. Palkitsit uuden kotimaasi avokätisesti ja annoit lahjakkuutesi täysimääräisesti Yhdysvaltain ratsastukselle. Vuonna 1955 sinusta tuli ratsastusmaajoukkueen valmentaja, ja tässä tehtävässä jatkoit vuoteen 1980 asti. Joukkueesi saavutti lukuisia arvokisamitaleja, muun muassa olympialaisten 1960 ja 1972 esteratsastuksen joukkuehopean, vuoden 1968 olympialaisten yksilökullan (William Steinkraus/Snowbound) ja vuonna 1972 yksilöpronssin (Neal Shapiro/Sloopy). Joukkueesi osallistui 144 kertaa Nations Cupiin ja voitti 71 kertaa. Aika komea prosentti.

Mahdoitko koskaan kaivata vanhaa kotimaatasi Unkaria? Voiko sellaiseen kaivata, jota ei enää ole, joka on tuhoutunut? Olisitko edes tunnistanut sitä omaksi maaksesi? Opetit toisella mantereella sitä, minkä opit Unkarissa ja Saksassa, mutta mikä painui unholaan Unkarin alangoilla. Etkä opettanut pelkästään ratsastamaan, vaan myös käyttäytymään. Opetit kunnioittamaan ja ymmärtämään hevosia, ja opetit antamaan niille sitä hoivaa ja harjoitusta, jonka ne ansaitsevat.

Korostit myös kouluratsastuksen tärkeyttä – amerikkalaiset eivät kuulemma olleet tästä ollenkaan ihastuksissaan, sillä he halusivat vain hypätä. Mutta vasta kunnollisen pohjatyön ja perusteellisen liinatyöskentelyn jälkeen päästit oppilaasi hyppäämään. Voi Bert – oikeastaan olen puolestasi iloinen, että jäit Yhdysvaltoihin, etkä palannut Unkariin. Täällä eletään samaa aikaa kuin USA:ssa 1950-luvulla – halutaan vain hypätä.

Hyvää syntymäpäivää, Bertalan. Täyttäisit tänään 101 vuotta. Elit lähes 91-vuotiaaksi, kunnioitettava saavutus! Suurin osa vanhoista ratsastajakollegoistasi elivät myös pitkän elämän, everstiluutnantti István Visy 93-vuotiaaksi, kapteeni Béla Tóth 84-vuotiaaksi, majuri Csaba Szemere 85-vuotiaaksi, eversti József Platthy 90-vuotiaaksi, eversti Gábor Monspart 91-vuotiaaksi, eversti Guyla Máchánszky 85-vuotiaaksi…

Ratsastus on siis kiistatta terveellistä liikuntaa, mutta luulenpa, että pitkän elämän salaisuus on varsinaisesti se, että hevosen kanssa sitä todella tuntee olevansa elossa. Ja kun tuntee olevansa elossa, jokainen hengenveto vain vahvistaa elämänhaluamme.

Bertalan, tiedän, että antamani kuva Unkarin ratsastuksesta ja hevosten elämästä on toisinaan kovin murheellinen. Sinua olisi tarvittu täälläkin. Mutta älkäämme vaipuko epätoivoon. Kyllä Unkarilla on toivoa – se mikä tuhottiin nopeasti, rakennetaan vielä uudelleen, mutta siihen menee aikaa. Tarvitaan tietoa, tarvitaan asiantuntemusta, tarvitaan kokemusta, ja unkarilaisten täytyy lähteä ulkomaille hakemaan oppia – mutta heidän tulee myös palata kotimaahansa opettamaan toisia. Jotkut ovat jo tehneet niin.

Minä olen täällä vain käymässä, mutta ehkä jätän tähän maahan pienenpienen jäljen itsestäni. Ensi syksynä vien myös hevoseni pois kotimaastaan, kauas Suomeen. Mutta vaikka hevonen lähtee Unkarista, Unkari ei lähde hevosesta. Se ei unohda koskaan, miltä kahiseva maissipelto kuulostaa, miltä Unkarin syreeni tuoksuu, ja miten nopeasti metsäkauriin vasa jähmettyy paikoilleen ratsukon kohdatessaan. Tuskin sinäkään unohdit, Bertalan.

Unkarilaissyntyistä ratsuväen upseeria, Bertalan De Némethya pidetään yhtenä nykyaikaisen esteratsastuksen ”isistä”. Hän syntyi 24. helmikuuta 1911 aristokraattiseen perheeseen Győrissä. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa hän pakeni Tanskaan, ja lopulta Yhdysvaltoihin, jossa hän loi menestyksekkään uran valmentajana ja esteratojen suunnittelijana. Hän suunnitteli muun muassa 1984 Los Angelesin olympialaisten esteratsastuksen radan. De Némethy kuoli Sarasotassa, Floridassa 16. tammikuuta 2002.

Mainokset
Kategoria(t): hevoset, historia, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Hyvää syntymäpäivää, Bertalan

  1. S sanoo:

    Hieno postaus taas kerran! Tämä osaltaan valaisi minulle kysymystä, joka onkin täällä blogissa pitänyt sinulle esittää. Minulla on ollut aina Unkarista se mielikuva, että siellä jos missä perinteinen hevosmiestaito on kunniassaan ja hevosia pidetään kauniisti. Kuten itsekin sanot, tekstisi välittävät nykytilanteesta vähän toisenlaista kuvaa, josta on kiinnostava, mutta samalla kovin surullista lukea.

    Toivottavasti tilanne vähitellen paranee ja vanhat taidot nousevat kunniaan. Kuulostaa vähän niin kuin talonrakennustaidon kanssa Suomessa: ensin osattiin tehdä vuosisatoja kestäviä hirsitaloja ja sitten joku päätti alkaa eristää muovipusseilla. Nyt sitten taas palataan pikkuhiljaa tolkullisempaa meininkiin.

    Ja sitä on pitänyt sanoa myös, että kirjoitatko mihinkään hevosalan lehteen tms. foorumille kokemuksistasi? Kirjoitat hyvin ja monipuolisesti hevosasioista, näitä voisi lukea laajempikin hevosharrastajayleisö.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos! Pikku hiljaa mullekin on alkanut syntyä kokonaiskuva tilanteesta, joka on todella kirjava. Kirjoittelen aiheesta varmasti vielä lisää – ja nyt mulla on käynyt tuuri, kun toinen valmentajani on iäkkäämpi herra, joka on täkäläisen liiton vaikuttajia, niin voin kysellä häneltä vaikka mitä. Mulla on jonkinlainen teoria muodostunut siitä, mitä viimeisten 70 vuoden aikana on tapahtunut.
      Olen kyllä kirjoittamisen ammattilainen, mutta tällä hetkellä en harjoita ammattia, ja tämä blogi onkin ollut ihana henkireikä ja paluu journalistiseen kirjoittamiseen! Olen monesti miettinyt, että voisin tosiaan tarjota joitakin juttuja alan lehtiin, ja sen verran asiaa valmistellutkin, että olen varmuuden vuoksi tehnyt sivutoimi-ilmoituksen ja sopinut työnantajani kanssa, että työn ulkopuolinen (niin aiheiltaan kuin ajankäytöltäänkin) kirjoittaminen on ok.

  2. heidi sanoo:

    Hieno kirjoitus todella. Itsellenikin tuli mieleen että oletkohan kirjoittanut ammatiksesi. Sinähän voisit kirjoittaa Unkarin ajasta vaikka kirjan.

    De Némethysta, sitähän ei taida moni usein muistaakaan että ns. amerikkalainen tyyli esteratsastuksessa on itseasiassa unkarilaisen aikaansaannosta. Tämä kirjoituksesi sopisi mainiosti johonkin hevoslehteen.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos kehuista! Olen tosiaan kirjoittanut ammatikseni jonkin verran ja saanut alan koulutuksen, ja paluu journalistiseen ja/tai luovempaan kirjoittamiseen kyllä polttelee 😉 Kirjaa on moni ehdottanut ja ajatus on mietintämyssyssä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s