Talven riemuja

Tonavakin on jäässä. (MTI Fotó: Földi Imre)

Unkarissa on ollut viime aikoina varsin kotoista. Lunta ja pakkasta, tosin ei kotimaan malliin, mutta kuitenkin. Ihan sopivasti. En tiennytkään pitäväni talvesta ja lumesta. Ilokseni olen huomannut, että talvi on keventänyt myös monen kaasujalkaa, ja syytä toki onkin, osahan ajaa kesärenkailla.

Ja talven myötä on sitten ratsastuskin toistaiseksi talvitauolla. Ei tullut mieleen hankkia hevoselle tilsakumeja kenkiin. Kavioiden rasvaaminen paksulti tuntuu hieman hidastavan tilsojen muodostumista. Hokit löytyy ja hokin reiätkin kengissä on, mutta ne ovat niin täynnä mömmöä, että hokkien asentamisessa menisi ikä ja terveys. Maneesi ei ole ollut ratsastukseen kelpaavassa kunnossa melkein viikkoon. Sen pohja on niin kova, että kaviot kopsaavat. Lisäksi sen pinnasta nousee niin paljon pölyä, että sen hengittäminen ei voi olla terveellistä ratsastajalle, saati hevoselle, jonka röörit ovat paljon lähempänä maan pintaa.

En tiedä, eikö täällä osata huoltaa maneesin pohjaa talvioloissa, vai onko kyseessä periunkarilainen nuukuus – ei raaskita investoida suolaan eikä parempaan, karkeajakoisempaan hiekkaan.

Jokainen toki tekee omat valintansa ja minun valintani on, että hevosen terveys ja hyvinvointi menee aina kaiken edelle. Hoidan siis hevosen liikutuksen taluttamalla sitä lumisella ulkokentällä. Harmi vain, kun tuli maksettua maneesin talvikuukausien käyttömaksu (8 000 HUF) myös helmikuulta, vaikka se ei ole käytössä. Luulin maksavani nimeenomaan siitä, että maneesi on aina kunnossa sääolosuhteista riippumatta.

Tai siis onhan se käytössä, ja ratsastuskoulun tunnit pidetään siellä normaalisti. Tallinpitäjä itse oli kuulemma tänään hypännyt siellä – sääliksi käy hevosta. En siis ole kovinkaan toiveikas, että saisin maneesinkäyttömaksua takaisin, sillä siellähän se maneesi seisoo, jos haluaa mennä rikkomaan hevosensa. Rouva on hyvä vaan.

Kylmyys hankaloittaa myös muuta talli-logistiikkaa. Hevosten vesiautomaatit jäätyvät auringon laskiessa eli hevoset pitää (tai ainakin pitäisi) juottaa manuaalisesti iltaisin ja aamuisin. En täysin luota, että homma toimii, sillä pari viikkoa sitten, kun automaatit jäätyivät ensimmäisen kerran, ja menin kertomaan sen omistajalle, hän reagoi asiaan lähtemällä kotiinsa. Dáriusz muuten on aika fiksu hevonen: kyseisenä iltana se osasi itse kertoa minulle olevansa janoinen. Olin juuri heittämässä sille toppaloimea päälle, kun se lähti kävelemään boksiinsa, minä puoli loimea sylissä perässä, ja boksissa Dáriusz alkoi painella toimimatonta automaattia turvallaan ja vilkuili välillä minua. Vieläkö joku väittää, että hevoset ovat tyhmiä? (Tarkistan toki automaatin toiminnan ja siisteyden joka ikinen päivä ennen lähtöäni. Nykyään juotan ämpäristä omani ja K:n hevosen, meillä on K:n kanssa YYA-sopimus, sekä pari muuta lähinaapuria, jotka jo osaavat vettä pyytääkin, kun näkevät minut ämpäri kädessä.)

Tammikuussa kuvittelin, että hankkimalleni 300 g:n toppaloimelle tulisi käyttöä vasta Suomessa, mutta väärässä olin. Dáriuszhan asuu täällä käytännössä pihatossa (enkku-boksi + patio), ja kylmimpinä öinä pakkanen on kiristynyt ainakin – 15 C°:een. Eräänä tuulisena iltana jätin vielä villa(sekoite)loimen alle. En tiedä oliko se jo liiottelua, etenkin kun Dáriuszta ei ole klipattu vaan se on saanut pitää talviturkkinsa. Tosin aloitin loimituksen niin aikaisin, ettei siitä ihan muumia ole tullutkaan, talvikarva on varsin maltillinen.

Puhdas, uusi pakkaslumi on kyllä hyödyllinen elementti varusteiden puhdistamiseen. Yksi p – – – – inen loimi tuli ihan siedettävän näköiseksi lumessa makaamisen jälkeen. Hevosen suojat on kätevä vain viskata lumihankeen, pyöräyttää vähän tiskiharjalla ja hetkessä suojat ovat puhtaat, vaan eivät märät. Samoin suitset ja kuolaimet pesen nyt lumella ja frotee-pyyhkeellä: loistava lopputulos. Ja unkarilaisilla riittää ihmettelemistä suomalaista snow how’ta tuijottaessa.

This entry was posted in arki, hevoset, Unkari. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Talven riemuja

  1. S sanoo:

    He, voihan murre-ero. Kelasin hetken, että mikä ihmeen tilsa, kunnes tajusin, että kyse on tietenkin tieroista. Tieroja olen putsaillut hevosen jaloista monet kerrat, mutten ikinä tilsoja.

    Laitatko sinä muuten hevoselle luokan vai luokin?

    • ferrugo sanoo:

      Ilman muuta luokin, en ole luokasta kuullutkaan😉 Tosin tämä on täysin teoreettinen toteamus, sillä en ole koskaan valjastanut hevosta… Vaikka olen syntynyt ja kasvanut (Suomen mittakaavassa) suuressa länsisuomalaisessa kaupungissa, niin murreperintöni ei ole läntinen, sillä molemmat vanhempani ovat syntyneet Itä-Suomessa ja sitä kautta monista tällaisista itä – länsi -murrepareista itäinen on mulle tutumpi. Ritsi ja tarakka on poikkeus, käytän sujuvasti molempia😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s