Hummahuolia, osa x…

Niin niin, hevoseton on huoleton ja niin edelleen. Rehellisesti sanottuna olen yllättynyt siitä, että eniten huolia hevosenpidossa aiheuttaa säädyllisen tallin löytyminen. Unkarista on mielikuva maineikkaana hevosmaana, ja pettymyksekseni olen saanut todeta sen olevan juuri sitä: mielikuva. Toki valtion siittolat, pääkaupunkiseudun kilpatallit ja hevoslomatallit hoitavat hevosia hyvin, mutta muualla taso on kirjavaa, ja ns hyvilläkin talleilla hevosten hoito on pohjoismaisittain arvioituna ala-arvoista. Jos edellisellä tallilla sentään yksi asia oli kunnossa – hevoseni sai ulkoilla ruunakaverin kanssa päivin ja/tai öin, nykyisellä tallilla pahimmillaan se ei pääse tarhaan yli viikkoon. Kyllä, luitte oikein, tarhaan yhden kerran viikossa eikä aina sitäkään. Joulun ja uudenvuoden tienoilla hevoset hoidettiin minimimiehityksellä ja sen kyllä huomasi. Tosin eivät sitä muut huomanneet kuin minä, sillä ketään muita hevosen omistajia ei tallilla näkynyt.

Kuten aiemmin kirjoitin, hevostelu ei Unkarissa ole talvilaji, ja marras – maaliskuussa moni varastoi hevosensa karsinaan. Ne, jotka käyvät katsomassa hevostaan harvakseltaan, eivät tietenkään pysty seuraamaan, käytetäänkö hevosta ulkona ja kuinka usein. Itse käyn päivittäin, enkä ole sokea enkä tyhmä, tiedän jotain hevosista ja tunnen omani. Minun on hyvin helppo päätellä koska se on ollut ulkona ja koska ei. Reilun kahden viikon sisällä se on ollut tarhassa kaksi kertaa. Tämä tietysti vaikuttaa hevosen käytökseen ja vetreyteen, joten ratsastan usein puolisentoista tuntia, joista alkuun puolen tunnin lämmittelyt pitkine käyntiosuuksineen sekä yli puolen tunnin loppukäynnit. Jos hevonen seisoo 22,5 h päivässä paikoillaan, ei kannata enkä raaski vaatia siltä samaa kuin normaalisti, se tuntuisi erittäin epäreilulta hevosta kohtaan. Kunhan saan sen liikkumaan suht rennosti ja vain lyhyitä pätkiä koottuna muodossa.

Hevosraukka myös kaipaa kipeästi kontaktia toisiin hevosiin. Se ei ole aikaisemmin erityisemmin ollut kiinnostunut maneesissa toisista hevosista, paitsi että siitä on mukavaa, että siellä joku muukin on samaan aikaan, mutta nyt se hakeutuu jatkuvasti lajitovereiden häntiin, etenkin silloin kun menen loppukäyntejä pitkin ohjin.

Olen seuraillut ongelmaa huolestuneena pari viikkoa ja keskustelin taannoin erään toisen hevosen omistajan (ystäväni K) kanssa, joka on huomannut saman ongelman, ja tänään vihdoin soitin asiasta omistajataholle. Hän lupasi puhua asiasta ”operatiiviselle” puolelle, ja sanoi, että ehkä tarhat ovat liian märkiä. Keskustelu käytiin tässä vaiheessa hyvin ystävällisessä sävyssä niin, ettei kukaan menettänyt kasvojaan eikä hermojaan, mutta en aivan purematta niele tuota märkyyttä. Etenkin kun olosuhteet ovat olleet samanlaiset jonkin aikaa ja joinain päivinä hevoseni kuitenkin on päässyt tarhaan. Joulun pyhinä ja välipäivänä käydessäni kaikki tarhat olivat tyhjillään, vaikka olisi ollut miten kaunis ja kuiva päivä. Toisaalta, erään VIP-asiakasperheen 6 täysverihevosta tarhataan päivittäin tarhassa, joka on varattu vain niille, samoin ratsastuskoulun hevoset tarhaavat laumana jatkuvasti, joskus öisinkin niille varatussa isommassa tarhassa. Eri tarhojen märkyydessä tuskin on suurta eroa.

Olenkin varmaan ainoa ihminen maailmassa, joka on riemuissaan siitä, että hevonen on yltä päältä kurassa, kun saavun tallille. ”Jipii, se on saanut olla ulkona kierimässä”. (Dáriusz rakastaa piehtaroimista, joten sillä on konstinsa kertoa minulle ulkoilustaan tai sen puutteesta eikä kura tietenkään ole ainoa, mistä asian pystyn helposti päättelemään.)

Erilaisia lieveilmiöitä esiintyy, eri hevoset reagoivat eri tavoin. Omallani en tällä hetkellä uskalla lähteä yksin maastoon ennen kuin olen juoksuttanut siitä pahimmat riehumisenergiat pois liinassa. Yksi hevonen kiusaa pihattonaapureitaan, tämä ratkaistiin sullomalla kyseinen hevonen karsinaansa, eli se ei nyt pääse edes pihattoonsa. Yhtenä iltana sille oli ilmeisesti unohdettu antaa iltaruuat, kun röykkiö heinää oli karsinan ulkopuolella eikä sisällä mitään ja hevonen järsi olkia. Kävin sitten heittämässä sille osan heinästä karsinaan, kun kävi niin sääliksi sitä. Useammallakin hevosella on ”sikaenergiaa” tai jumitusta.

Tallin isommat teinit näyttävät pitävän yhtä ja huolehtivat omia ja toistensa hevosia edes vähäksi aikaa tarhoihin tai tallin pikkukentälle ulkoilemaan, koska siellä ei tällä hetkellä juuri ratsasteta. Itse menin tänään tallille, vaikka oli hevosen suunniteltu ”vapaapäivä”, sillä minulla ei yksinkertaisesti ole sydäntä ottaa sitä riskiä, että raukka seisoo yli kaksi vuorokautta putkeen boksissaan. Kun näin, ettei se tänään(kään) ole ollut ulkona, vein sen yhteen tarhoista jaloittelemaan, kun valoisaa ja edes hämärää aikaa oli sentään jäljellä kolmisen varttia. Onneksi päivä pitenee jo vauhdikkaasti!

Ja kylläpä hevonen nautti! Sattumoisin ystäväni K (aikuinen hevosenomistaja, tullut tallille vähän meitä myöhemmin ja puhuu loistavaa englantia) oli samoilla asioilla samasta syystä, ja testasimme saman tien, miten meidän hevosemme mahtuvat samaan tarhaan. Mahtuivat aivan erinomaisesti, olimme olleet yhdessä maastossa aiemmin, ja hevostemme karsinoiden välissä on vain yksi toinen hevonen, joten ne ovat tuttuja toisilleen. Syksyllähän tarhauksen vähäisyyttä perusteltiin tarhojen vähäisyydellä hevosmäärään nähden, minkä takia olen yrittänyt järjestää Dáriukselle tarhakavereita ulkoiluajan maksimoimiseksi. (Järjestelykysymys, sanon minä.) Hevoset eivät itse asiassa pitäneet toisiaan kovinkaan kiinnostavina, Dáriuksella oli vähän semmoinen ilme, että ”ihan kiva joo, mutta olisin tykännyt tyttökaverista enemmän”.

Ja jos Suomessa tarhat olisivat tammikuussa tai edes syyskuussa siinä kunnossa missä täällä tänään, ihmiset olisivat onnellisia. Toki siellä kuraa oli nurkissa, mutta enimmäkseen hevoset kirmasivat hiekkaisella nurmella.

Saa pitää peukkuja ja olla hengessä mukana, että asiat kääntyvät parhaimmin päin. Se on vähän niin kuin maan tapa, että vaikka ostat jotain palvelua, sen toteutumista tilatunlaisena pitää vahdata, muistuttaa ja vaatia toistuvasti, jotta homma toimii. K oli huomauttanut samasta asiasta syksyllä, ja homma oli pelittänyt loistavasti kokonaista kaksi viikkoa, itsellä on samanlaisia kokemuksia, että hevosta vietiin tarhaan näytösluonteisesti viikon parin ajan sen jälkeen kun olin asiasta huomauttanut. Sitten taas palvelutaso notkahti. Erittäin tyypillistä Unkaria.

Tiedä sitten saisiko pienellä lahjonnalla parempaa palvelua, onhan sekin kuitenkin näiden itämaiden tapa edelleen. Jos ei muu auta, niin money talks, sillä olemme täällä enää korkeintaan yhdeksän kuukautta. Suomessa totuin aina äänestämään jaloillani, jos jokin palvelu ei tyydyttänyt, mutta täällä sitä vaihtoehtoa ei ole. Me olemme jo sillä kalleimmalla ja sikäli ”parhaalla” tallilla, että fasiliteetit on kunnossa ja potentiaalia olisi. Toki jostain täältä maaseudulta voisi löytää jonkun mukavan kotitallin, mutta tässä vaiheessa sellaista on turha lähteä haeskelemaan, ja ratsastus rajoittuisi maastoiluun ilman kenttää ja maneesia.

PS En malta olla vielä mainitsematta viimeviikkoista ”vesi-insidenttiä”. Olen koko hevosteluikäni tottunut aina tarkistamaan, että hevosen vesiautomaatissa ei ole roskia ja että se toimii. Se on lihasmuistissa, oli kyseessä sitten ratsastuskoulun tuntihevonen tai nyt omani. Viime viikolla järkytyin, kun yhtenä päivänä vesiautomaatti tosiaan ei toiminut! Koska paikalla ei ollut ketään vieraan kielen taitoista, oli vain pakko mennä selittämään asia tönkkö-unkarillani henkilökunnalle. Onneksi paikalle kuitenkin juuri tulikin yksi toinen hevosenomistaja, joka paljastui englantia osaavaksi😉 Automaatit eivät toimineet, koska jotain oli asennettu/korjattu aiemmin päivällä, ja vesi oli UNOHDETTU laittaa takaisin päälle. Mitenköhän kauan hevoset olisivat joutuneet olemaan ilman vettä, jos minulla ei tätä tarkistusrutiinia olisi, enkä halua edes ajatella miten kauan olivat jo ehtineet olla. Kun vein Dáriukselle kiireesti ämpärillisen vettä, se kiitollisena imaisi sen kaiken hetkessä, jano tuntui olevan jo kova.

This entry was posted in hevoset, Unkari. Bookmark the permalink.

7 vastausta artikkeliin: Hummahuolia, osa x…

  1. ferrugo sanoo:

    Päivitän tilannetta: tänään minua oli vastassa Kura-Petteri muta-rasta-harjoineen, eli hevonen oli saanut nauttia auringosta ja + 10 C asteen lämpötilasta ulkosalla mielipuuhassaan, mutakylvyssä🙂 Hyvä, jos asia nyt kauniilla kertasanomisella korjaantuu. Oma teoriani on, että tallilla on menty ”oletusasetuksilla”, eli kun valitettavan moni ihminen ei käy edes katsomassa hevostaan viikkokausiin, ei tietenkään ole järkevää ja hevosille terveellistä käyttää niitä kurareunaisissa tarhoissa, kun kukaan ei puhdista niitä ja erityisesti niiden jalkoja myöskään viikkokausiin. On täällä eteläisemmilläkin leveysasteilla riviä… Sanoin puhelimessa erikseen, että ”tiedän, että hevoseni tulee ulkona todella likaiseksi, mutta se ei ole ongelma, puhdistan sen kyllä itse päivittäin”.

  2. Amalia sanoo:

    Kuulostaa kyllä aika kurjan erilaiselta tuo hevosenpito Unkarissa ylipäätään, täällä tuntee olevansa huono omistaja, jos hevosta ei käy kukaan katsomassa kahteen päivään🙂 Minullakin on ollut Unkarista sellainen mielikuva, että hevosia kunnioitetaan ja pidetään hyvin – ja siis nimenomaan sellaisella luonnollisella tavalla eli annetaan ulkoilla laumassa pitkiä aikoja jne.

    Kiva, että Dáriusz oli nyt päässyt mutakylpyyn!🙂

    • ferrugo sanoo:

      Amalia tuon halusinkin kuulla! Sillä välillä olen miettinyt onko se meno sitten Suomessakaan erilaista vaikka menisi ”hyvälle” tallille. Täällä tosiaan kokee pikemminkin olevansa outo hevosen omistaja, kun käyn joka päivä, aluksi minullakin oli sellainen tunne, että olen huono omistaja, jos päivä jäi välistä.
      Kyllä varmasti hevostiloilla, joissa hevoset on kaikki saman omistajan, ja pustaa on silmänkantamattomiin, hevoset tarhaavat yöt päivät isoissa laumoissa ja luonnonmukaisesti. Mutta yksityshevosten laittamisessa samaan tarhaan ollaan nykyisellä tallilla hysteerisen varovaisia, ilmeisesti joskus on jotain sattunut.
      Mietin hevosen ostaessani, että voi raukkaa, vien sen pois Unkarista Suomeen sitten joskus, mutta eiköhän Suomen olot miellytä Dáriuszta ihan varmasti🙂

  3. Amalia sanoo:

    Löytyyhän täälläkin varmasti talleja ja hevosenomistajia moneen lähtöön, mutta omat kokemukseni ovat ainakin toistaiseksi enimmäkseen hyviä.

    Totta on tosin täälläkin monesti se, että loukkaantumisten pelossa hevoset tarhataan mieluummin yksin – mikä taas toisia asiantuntijoita kuunnellessa on juurikin se syy, jonka vuoksi vahinkoja sattuu, kun kaverittomuus lisää turhautumista ja pölhöenergiaa. Mielelläni minä Durandollekin tarhakaverin ottaisin, mutta eipä ole oikein ollut tarjokkaita😦

    Mutta ehkä suurin ero tulee siinä, että Suomessa voit sitten luultavasti aiempaa paremmin luottaa siihen, että saat sitä, mistä maksat. Että uskaltaa sentään joskus antaa sen vapaapäivänkin (itselleen) tietäen, että hevonen silti pääsee tarhaan, sieltä sisälle, saa ruokaa ja juomaa ja vielä sen verran silmällä pitoa, että mahdolliset vaivat ja vammat huomattaisiin mahdollisimman ajoissa.

    • ferrugo sanoo:

      Juuri tuota kaipaan, tiettyä suomalaista luotettavuutta, että mainitsemasi perusasiat ovat kunnossa (ruokinta, vesi, tarhaus, terveydentilan tarkkailu). En todellakaan vaadi suojituksia enkä monimutkaisia loimituksia eri lämpötilojen mukaan ja omat väkirehutkin annan itse. Tuntuu kamalalta, jos/kun ei voi olla yhtenäkään päivänä käymättä tallilla kun ei luota, etenkin kun ajomatkaakin on 35 min suuntaansa…
      Täällä perusongelmana on a) tietämättömyys, b) ahneus ja c) se, että hevosten kanssa työskentelee ihmisiä, jotka eivät oikeastaan pidä hevosista, se on vain työtä. Silloin ehkä ei tunnu niin tärkeältä hoitaa eläimiä hyvin.

  4. Caro sanoo:

    Minäkin olen elänyt ihan harhaisissa hevosmielikuvissa Unkarin suhteen. Onpahan tosi outoa meininkiä! Kolmella täysihoitotallilla olen omiani pitänyt ja vaikkei paikat aina ole luxusta olleet (sitä kuraa ja kulunutta pintaa, pakkasella jäätyvuä vesijohtoja yms.), niin hoidosta ei ole tarvinnut valittaa. Voi nenä!

    • ferrugo sanoo:

      En toki ole nähnyt kaikkia Unkarin talleja, mutta aika monta kuitenkin ja kuullut muilta, ja mm valmentajani M itsekin unkarilaisena suree horsemanshipin heiveröisyyttä Unkarissa. Välillä sitä miettii, ylireagoinko suht tuoreena hevosenomistajana, että onko my little ponylla nyt kaikki hyvin, mutta en tosiaan ole ollut ainoa, joka tallin toimintaa välillä hämmästelee. Kesällä asiat olivat huomattavasti paremmin… toivottavasti tänäkin kesänä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s