Varoitus! Tämä postaus käsittelee sitä itseään. Herkkiä tai luonnosta vieraantuneita lukijoita kehoitetaan välittömästi klikkaamaan itsensä esimerkiksi johonkin kivaan muotiblogiin.
Tunnustettava se on. Minusta on tullut kakan tarkkailija. Sen koostumuksesta, väristä ja etenkin määristä kun voi tehdä vaikka mitä päätelmiä kullannupun hyvinvoinnista.
Ei, minulla ei ole vauvaa. Minulla on hevonen. Viisisataakiloinen kasvissyöjä ulostaa, no, järjettömiä määriä. Terve täysikasvuinen hevonen vääntää 10 – 15 kasaa päivässä, ja tuotosten tulee olla kiinteitä, muttei liian kiinteitä.
Koska hevoseni asuu täysihoitotallissa, jossa karsinan siivous kuuluu pakettiin, en pysty analysoimaan tätä tärkeätä asiaa riittävien aihetodisteiden valossa. On siis pääteltävä. Kakkaa ei ole karsinassa koskaan sopivasti. Jos sitä on paljon: onkohan hevonen päässyt tänään ollenkaan ulos tai onko henkilökunta siivonnut tarpeeksi ahkerasti? Ja jos kakkaa on vähän tai ei ollenkaan: onkohan pollella nyt ummetus?! Tunnustan, olen joskus käynyt ratsaamassa saman rivin karsinoita ja niiden munkkimääriä. Jos kaikki viereiset karsinat vaikuttavat siisteiltä, lantakärry on juuri ohittanut tämän aseman täytenä. Huh, ei siis ummetusta! (Joka ei välttämättä ole mikään pikkujuttu hevosella.)
Dáriuszilla, kuten hevosilla yleensäkin, suoli toimii, kun se lähtee liikkeelle. Tuntuukin, että joskus se tulostaa puolet päivän tuotoksistaan maneesiin. Voiko kakkaa olla liikaa, jos se kuitenkin on koostumukseltaan moitteetonta? Hmmm. Kannattanee kuitenkin nauttia niin kauan kuin voin siitä edusta, että tässä maassa ei tarvi korjata oman hevosen kakkoja maneesista…
On myös täysin käsittämätöntä, miten Dáriusz onnistuu kakkaamaan aika säännönmukaisesti neljä viisikin kertaa alle puolen tunnin juoksutussession aikana. Juoksutus on sen mielestä maailman tylsintä ja tyhmintä, ja kakkatauko on ihana tekosyy, ettei tarvi juosta ympyrää! Joten annapa olla, kun se pari päivää sitten juoksuttaessa ei pysähtynyt nostamaan häntäänsä kertaakaan: mikäs nyt on? Ei kai vaan ummetus!?
Ripulista sain olla huolissani, kunnes huomasin, että hevonen oli oppinut tunnistamaan maastossa sen kaarteen, jonka jälkeen alkavat pitkät laukkasuorat. Olen nimennyt kyseisen paikan kakkakaarteeksi, sillä kurvi on aina niin hyvin miinoitettu, että ilmeisesti moni muukin hevonen päräyttää siinä vauhtikakat silkasta kohta koittavan laukan riemusta. Takasuojat ovatkin vauhtimaastojen jälkeen perusteellisen kuurauksen tarpeessa.
Kakkaa on toki syytäkin tarkkailla, se on osa hevosen hyvinvoinnista huolehtimista. Siten voi helposti löytyä viitteitä ruuansulamisongelmista, mahahaavasta, loisista, nestevajauksesta jne.
Sallinette vielä yhden kakka-anekdootin. Dáriusz asuu englantilaisessa karsinassa (ns ulkokarsina), josta sillä on vapaa pääsy pieneen yksityispihattoonsa. Toki kuivikkeet on laitettu karsinan puolelle, jossa voi asioida privaatisti, mutta useimmat tallin hevosista kyllä vääntävät kasan siihen, missä sillä hetkellä sattuvat seisomaan. Ei meidän poika. Monesti harjaan Dáriuszta pihatossa, kun se yks kaks poistuu paikalta karsinaan. Joskus mukanani oli ystävä, joka ihmetteli mihin hevonen häipyy ja miksi annan sen lähteä kesken hoitamisen. ”Se menee kakalle tonne karsinaan. Kyllä säkin haluat hoitaa asiasi privaatisti.” Ja niinhän se meni…
Madjaarien mailta 
Tuli kuvauksistasi mieleen myös ns. stressipaskominen, kun kakkailu sijoittuu lähinnä ratsastuksen ajalle. Oma hevoseni minulle tullessaan esimerkiksi teki aina kuntoonlaiton yhteydessä hätäpaskat tai muutamat, mutta tapa katosi muutamassa kuukaudessa ja tuli sitten hetkeksi takaisin tallinvaihdon yhteydessä, kunnes loppui kokonaan. Näkemäni tiheään kakkaavat hevoset ovat usein niitä vilkkaampia, säikkyjä, hösöttäviä tai muuten huonomman keskittymiskyvyn omaavia yksilöitä ja harvemmin harvemmin lunkeja ja hyvähermoisimpia hevosia. Mitään suurempaa tieteellistä tutkimusta en ole tehnyt, mutta olen vain pannut merkille, että usein näin on.
Mutta varmasti on paljon muitakin syitä kuin ratsastuksen ja ympäristön stressaaminen, kai hevosillakin esim. aineenvaihdunnassa löytyy eroja.
Mielenkiintoista 🙂 Dáriusz on hieman tuommoinen hösöttäjä, tarkkailee kaikkia toisarvoista hyvässä ja pahassa, ja silloin sitä on vaikeata saada keskittymään. Voi muuten olla, että tuota sarja-kakkaamista maneesissa esiintyy eniten silloin, kun homma ns ei suju, eli joko hevonen, ratsastaja tai molemmat on stressaantuneita. Yhteistä taivalta on takana vasta 9 kk, sinä aikana yksi tallinvaihto, ja edeltäneenä vuotena kolme eri omistajaa (joista yksi oli hevoskauppias). Eli tässä eletään vielä sitä vaihetta, jolloin luottamusta rakennetaan ja stressaaminen pitäisi puolin ja toisin jäädä vähemmälle.
Kakka on vakava asia – hevosten kanssa :)! Aikanaan hoidin yhtä tammaa jonka karsinassa yhdessä nurkassa oli ainka kakat ja tarhassakin (suuri metsälaidun) oli yhdessä kohtaa sen wc. Siisti tyttö! Tyttären hoidokki vaihtoi omistajaa ja tallia ja on nyt kärsinyt ripulista :(( se sitten on ikävä vaiva ja syytä ei näytä löytyvän. Hyvä että Dariusz voi ja kakkaa hyvin!
Moni väittää tammojen monesti olevan sotkuisempia asiointinsa kanssa, itse en ole huomannut mitään korrelaatiota, mutta kyllä hevosten ”siisteydessä” huomattavia eroja on! Toimiva suoli, oli se sitten hevosen tai ihmisen, on kyllä erinomaisen iloinen asia, ja onneksi hevonen on muutenkin ollut todella terve viime kesän sairasteluepisodin jälkeen. (Uudella tallilla elliä tarvittu vain rokotuksiin ja madotuksiin.)
Mä en kyllä käsitä miten sä oot onnistunut opettamaan hevosenkin sisäsiistiksi (kissat nyt vielä ymmärrän…) ;O
Juu sisäsiisti Dáriusz on, mutta noin muuten melkonen kurapetteri, nimim. ”45 min hevosta tänään mudasta putsannut”…
Minun hevoseni (tamma) ei pasko julkisesti, ellei ole ihan pakko jännäpaskoa kisoissa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että maneesiin tai kentälle ei tule mitään, jos siellä on yksikin toinen ratsukko paikalla. Sen sijaan metsäpoluille ja -teille käännyttäessä kakka tulee heti, oli seuraa tai ei. Boksissakin läjät on yhdessä samassa kohdassa.
Voi toista, häveliäs neito! Luulisi, että pidempi treeni viimeistään pistäisi ison hädän liikkeelle! On nää nelijalkaisemme kyllä persoonia, tässäkin asiassa 🙂
tavallaan pistääkin, mutta useimmiten neiti pidättää kotiin asti, jos ei siis pääse sinne metsään… useimmiten kylä pääsee. 🙂
Itse asiassa eihän tuo nyt niin outoa ole… moni ihminenkin sanoo, että kylässä ei iso asia tule 😉
Tuttua hommaa koirapuolelta. Koirien kakkaakin saa tarkkailla harva se päivä ja ruoanmuutos aiheuttaa hyvin herkästi ripulia tai ainakin löysää ulostetta. Kuinkahan monta kertaa sitä on ajatellut, että hullun hommaa tiirailla, millainen pökäle sieltä milloinkin tipahtaa :D.
Niinpä, ja se on jo ihan automaatio tarkkailla asiaa, vaikka kaikki olisi hyvin, niin silti miettii juuri karsinassa olevien tuotosten määrän perusteella, että onkohan täällä juuri siivottu, vai vaivaako ummetus, kun ei näy kasoja…
Nykyään ymmärrän oikein hyvin, miksi pikkulasten vanhemmilla kakasta tulee elämää suurempi asia 😉
Dáriusz kuulostaa kyllä ihan mahtavalta persoonalta 🙂
Kommentoinnin vilkkauskin vahvistaa sitä, että nyt ollaan tärkeiden asioiden äärellä. Itsekin olen tottunut tarkkailemaan tuotoksia jo koiran kanssa, ja hevosen kanssa tarkkailun tärkeys on vain korostunut. Varmaan tämän voisi jo kohta laittaa ansioluetteloon erityistaitojen kohdalle 😀
Olen positiivisesti yllättynyt kommentoinnin vilkkaudesta, hieman nimittäin arvelutti kirjoittaa koko aiheesta 😉 Mutta nytpä voin sanoa kirjoittavani blogiini kirjaimellisesti hevonpaskaa! 😉 En kyllä samalla intensiteetillä tarkkaile kissojen tulosteita, täytyy myöntää, vaikka ne pitää itse korjata laatikosta. Toisaalta kun kaksi kissaa tekee samaan laatikkoon ei voisi varmaksi tietääkään kumpi on löysällä…
On se Dáriusz juu ihana hevospersoona… Hitaasti lämpiävä, siinä mielessä ehkä vähän hämäläinen eikä osoita kiintymystään helposti eikä itsestään selvästi, mutta sisimmässään se on kuitenkin aika herkkis ja mamman mussu 😉