Ei rallia voiteta jos siellä pelätään

… näin asennoituu unkarilainen auton rattiin lähtiessään. Okei, hiukan liiottelen, kuten niin usein, mutta unkarilaisen kaasujalka on raskas ja säännöt tehty rikottaviksi.

Moottoritiet ovat Unkarissa erittäin hyväkuntoisia, ja sallittu enimmäisnopeus on 130 km/h. Useimmille se itse asiassa riittää, ja moottoritiet ovat usein niin ruuhkaisia, ettei kaistaa riitä mielin määrin suhailtavaksi. Unkarin sijainti Euroopan sydämessä tekee sen, että rekkaliikenne kaikkiin ilmansuuntiin on mittavaa.

Sen sijaan pienemmillä valtaväylillä, joilla enimmäisnopeus on 90 km/h, meno on melko villiä. Osa ysikympin teistä on niin huonokuntoisia, että Suomessa vastaavalle tielle lätkäistäisiin huomattavasti matalampi rajoitus. Toki osa on ihan mallikkaassa kunnossa, mutta päivittäin ajelemani tie numero 83 ei kuulu niihin.

Osa kuskeista on liikkeellä aikamoisessa road ragessa, ja vaikka itse ajaisin nopeudella 92 km/h, ohittajia piisaa. Taajamanopeutta 50 km/h kunnioitetaan kylien läpi ajaessa yllättävän hyvin, mutta taajaman päättyessä lyödään lusikka pohjaan, ja pyritään edellä ajavasta ohi hinnalla millä hyvänsä.

Edes risteysalue ei ole pyhä. Olen useasti odottanut liikennevaloissa suoraan ajavien kaistalla, kun pelkästään kääntyvien kaistalle ryhmittynyt sankari kiihdyttää valojen vaihtuessa ohitseni. Huh huh!

Joskus tosin ulkomaiset kilvet saattavat provosoida – turistia pitää hieman ”kouluttaa”. Ajelin taannoin kuutisen viikkoa unkarilaisilla kilvillä, ja oli kieltämättä rentouttavaa, kun kanssa-autoilijat kohtelivat kuten vertaistaan. Vaikka unkarilaiset itse ajavat holtittomasti, sama ei ole sallittua ulkomaalaiselle!

Vilkkua unkarilaiset käyttävät vielä säästeliäämmin kuin turkulaiset. Säännönmukaisesti vilkutan itse aina aiemmin kuin edelläni ajava samaan suuntaan kääntyvä. Ohitustilanteen jälkeen omalle kaistalle palattaessa vilkutamme vain me turistit. Siksi onkin hämmentävää, miten säntillisesti täällä kuitenkin vilkautetaan vasemmalle, jos hieman pitää väistää ojan pientareella pyöräilevää mummoa, vaikkei edes käytäisi vastaan tulevalla kaistalla.

Vastaantulevien kaistaa kyllä käytetään surutta hyväksi. Tiukoissa kurveissa oikaistaan vastaantulijan puolelta, pääasia ettei nopeus putoa edes kaarteessa. Tällaisessa tilanteessa menetin viime syksynä sivupeilin, kun 70 km/h alueella vastaantulija ajeli noin satasta ja lainasi kaistaani kohtalokkain seurauksin. No, se oli vain peili, ja vakuutuskin korvasi, vaikkei tekijä luonnollisestikaan jäänyt neuvottelemaan asiasta.

Jalankulkijat ovat yhtä itsetuhoisia kuin autoilijatkin. Katu ylitetään siitä, missä satutaan olemaan, vilkaisematta sen paremmin vasemmalle, oikealle kuin vielä kerran vasemmallekaan. Nuoret ovat hieman valppaampia kuin väestö keskimäärin.

Siinä missä Suomessa törttöilijöitä löytyy niin miehistä kuin naisista, Unkarissa ratin takana törttöilee lähes aina mies, näin uskallan sanoa. Tosin, joskus olen seuraillut vastaantulijoiden sukupuolijakaumaa, ja naisia näkyy yllättävän vähän ratissa ylipäätään!

Näin eläinihmisenä on kurjaa, miten älyttömän paljon etenkin taajamissa ajoradoilla on yliajettuja koiria ja kissoja, etenkin kun niitä ei kukaan korjaa pois, eihän niillä välttämättä kotia tai omistajia olekaan. Olenkin miettinyt miksi niitä on niin paljon: a) onko Unkarissa yksinkertaisesti niin paljon enemmän (kulku)koira ja -kissapopulaatiota, b) ovatko tilannenopeudet taajamissa niin paljon korkeampia, c) eikö kulkukoiran takia viitsitä jarruttaa vai d) onko niin, että Suomessa tulee raatoja yhtä tiheään, meidän kulttuuriin vain kuuluu varmistaa hengenlähtö ja siirtää raato edes ojaan tai pientareelle?

Budapestin liikennettä on väitetty kaoottiseksi, ja auto kuulemma varastetaan tai kolhitaan heti kun sen silmistään päästää. Olen ajanut Budapestissa niin keskustassa kuin laitamillakin, ja ehkä olen ollut onnekas, sillä mielestäni liikennekäyttäytyminen on ihan sivistynyttä enkä ole kohdannut minkäänlaisia autoiluongelmia pääkaupungissa. Kaupungin kokoon nähden ruuhkatkin ovat olleet ihan siedettäviä, tosin en ole juuri ollut liikkellä arkisin ruuhka-aikoina.

Unkarilainen elää epäterveellisesti – tupakoi, ryyppää ja kaahaa, usein vielä näitä kaikkia samanaikaisesti. Eipä olekaan siis ihme, että ristejä ja muistopaaseja on tien varsilla todella tiheästi. Unkarissa on nollatoleranssi liikenteessä, mikä ei periaatteessa salli autoilijalle edes sitä yhtä pulloa olutta. Harva säännöstä kuitenkaan tuntuu välittävän – yksi tuttavani sanoi, että se on vain tapa kerätä valtiolle rahaa, suuria sosiaalisia sanktioita pienistä rattijuopumuksista ei seuraa. Täytyy sanoa, että mielestäni suomalainen systeemi on parempi. Täällä Unkarissa kun tuntuu, että moni huitaisee sitten enemmänkin kuin sen yhden oluen rattiin lähtiessään: yksi, kaksi, viisi tai kymmenen olutta, rangaistus tulee joka tapauksessa, jos kiinni jää.

(Kokemukseni Unkarin liikenteestä rajoittuvat Budapestiin ja Unkarin länsiosaan – tosin aika kattavasti, ja katselen täkäläistä liikennekulttuuria lähinnä Helsingissä ja Tampereella ajamaan oppineen ja tottuneen silmin.)

Mainokset
Kategoria(t): arki, Unkari, yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Ei rallia voiteta jos siellä pelätään

  1. Kaksi vuotta samaisessa pikkukaupungissa asuneena, ja etenkin Budapestissä liikkuneena voin vain todeta että mikään ei siis ikävä kyllä ole liikennekulttuurissa (?) muuttunut.

    Nimesimme yhden kaupungin kaduista Kuolleen Koiran kaduksi, sillä jouduin itku kurkussa soittamaan siipan paikalle korjaamaan pois verisen, mutta onneksi, kuolleen koiranpennun. Ja tämä oli siis kaupungin k e s k us t a s s a. Vaan kun oli sekarotuinen, niin miksipä hidastamaan…

    • ferrugo sanoo:

      Huoh… mulla on aina auton takakontissa pieni, mutta raskas vanha kenttälapio, eikä pelkästään yllättäviä lumikinoksia varten. Olen joskus miettinyt, että suhtautuminen eläimiin on suhteessa yleiseen hyvinvointiin – jos ei ihmisilläkään mene hyvin, ei eläinten hyvinvointi nouse kovin korkealle tärkeysjärjestyksessä. Mitä köyhempi kylä/taajama, sitä varmemmin niitä yliajettuja sen teiltä löytyy.

      Mutta jännä, jos olet samaa mieltä myös Budapestista – minkähän takia kaikissa turistioppaissa varoitellaan niin kovasti autoilusta Budapestissa! Mulla ei ole ollut mitään ongelmia, ei edes parkkipaikkojen löytämisessä (tosin mulla taitaa olla sellainen ”parkkipaikkaenkeli” ;))

  2. Juu, vaikka minähän seurasin liikennettä aina pelkääjän paikalta, kun en korttia omista;-) Mutta siitähän sitä paremmin näkee mitä muut tekee… Ja tosiaan, jopa täällä Hämeenlinnassa ajetaan röyhkeämmin, ja etenkään suojateitä ei kunnioiteta miltei lainkaan.

    Pápassahan suojateiden kanssa on tavallaan päinvastoin, kun auto pysähtyy suojatien eteen katsovat jalankulkijat hämmästyneinä, kunnes kait huomaavat ulkomaan rekkarin, ja kipittävät kiireen vilkkaa yli…

    • ferrugo sanoo:

      Niinhän se taitaa olla, että suuremmissa kaupungeissa on pakko kaikkien opetella joustavuutta, muuten tulee KAAOS. Pikkukaupungeissa se on juuri minäminäminä… Turku on tässä suhteessa pahin paikka Suomessa 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s