Kirottu maa?

Kirjoittelin taannoin Unkaria vaivaavasta epäonnesta. Kieltämättä maalla tuntuu olleen kautta historiansa Aku Ankan kohtalo. Suosiollinen sijainti keskellä Eurooppaa sekä suhteellisen lempeä ilmasto on tehnyt siitä houkuttelevan kohteen muinaisille valloittajakansoille, ja toisaalta nykyajan monikansallisille ”riistäjäkapitalisteille”. (Voidaan nimittäin olla monta mieltä, kuinka paljon vaurautta ja hyvinvointia ulkomaiset yritykset lopulta ovat Unkariin tuoneet. Mutta se on toisen postauksen aihe se ;))

Mutta se epäonni… tulin juuri autokorjaamolta, ja aloin miettiä, onko Unkari huonojen tähtikuvioiden alla ja onko sen epäonni tarttuvaa lajia. Tuntuu nimittäin, että vierailevanakin tähtenä olen ottanut osumaa enemmän kuin tarpeeksi. Vuoden sisällä minulle on sattunut enemmän onnettomuuksia ja pieniä ja vähän suurempia arjen vastoinkäymisiä enemmän kuin entisen elämäni aikana yhteensä. Enkä nyt tarkoita kielimuurin ja monimutkaisen byrokratian aiheuttamia selkkauksia.

Auto on varsinainen kovan onnen kärry. Viime vuonna sain siihen sopivasti joululahjaksi näyttävän naarmun marketin parkkipaikalla – niin pahan, että se piti käydä maalauttamassa. Tekijästä ei luonnollisestikaan tietoa, mutta onneksi auton maalaaminen ei maksanut paljoa, viitisenkymmentä euroa.

Muutama viikko sitten yksi renkaista oli tyhjentynyt mystisesti yön aikana. Olin vasta alkanut pitää autoa kadulla, sillä pihan puista putoaa ”liimaa”, joka syö auton maalipinnan. Liimaa nimittäin ei saa irti ilman, että myös maali lähtee. Kuinka ollakaan, rengas oli tyhjentynyt kadulla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Rengasliikkeessä havaittiin, että keskellä rengasta oli niitti, sellainen puusepän nitojan kokoluokan niitti, lisäksi renkaassa näkyi jälkiä, jotka oli kuin olisi puukolla nirhitty. Unkarilainen ystäväni veikkasi teinien pahantekoa, ja sanoi, että ulkomaalaisilla kilvillä todennäköisyys ilkivallan kohteeksi joutumisesta on valitettavasti isompi tässä kaupungissa. Tuin paikallista rengasliikettä reilulla sadalla eurolla (yksi uusi rengas + työ).

Eilen ajellessani 83:lla, ehdin havaita, että vastaan tulee auto todella kovaa. Mitään muuta en sitten ehtinytkään, kun vastaantulija tömäytti peilini irti. Valtava pamaus, mutta onneksi ei käynyt pahemmin, olisi voinut. Tänään osien hinnaksi laskettiin 55 000 HUF, eli noin 165 EUR, + työ. Ajoitus ei olisi voinut olla huonompi, sillä auton piti matkustaa tiistaina Suomeen rekisteröitäväksi, sillä kilvistä loppuu virta 31.10.2011.

Automurheiden lisäksi elämäni on muutenkin mennyt Murphyn lakien mukaan. Ensitöikseni täällä hukkasin yhden pankkikorteistani, ensimmäisen elämässäni. En ollut ikinä aiemmin hukannut mitään ”tärkeää”, rahaa, arvoesineitä, puhelimia, avaimia… Nojatessani keittiön työtasoon (niin, ei olisi pitänyt), se rämähti alas ja sinkautti tasolla olleen kahvinkeittimen pannuineen laattalattialle. Lopputuloksen voi jokainen arvata, se sisälsi paljon pieniä sirpaleita. Niitä syntyi myös pari kuukautta sitten, kun läpiveto paiskasi yhden ikkunaruudun säpäleiksi.

Oltuani täällä vasta muutaman viikon, ajauduin flunssakierteeseen (jota jatkui seuraavat 4 kuukautta), ja siihen sopivasti osui myös kaasunjakelukatkos, minkä takia hytisin yhden yön, kun lämpötila laski sisällä +14 C:een.

Lenkkeillessäni kaupungin puistossa, joka on käytännössä ainoa paikka, jossa voi juosta muuallakin kuin asfaltilla, olen joutunut useamman kerran ilmasta maahan -hyökkäyksen kohteeksi. Sori vaan naakat, että käyn teidän reviirillänne. Viime kesänä sain kämmeneni ruvelle kompastuessani juostessa. (Se on tietysti silkkaa arvostelukyvyttömyyttä, eikä huonoa tuuria, lähteä hämärällä juoksemaan kuoppaisille reiteille.)

Eipä tästä enää puutu kuin perinteinen banaaninkuoreen liukastuminen ja ruokamyrkytys. Ehkei pitäisi manata, vaan minimoida riskit. Ehkä universumi yrittää kertoa minulle, että Unkari ja minä emme sovi toisillemme.

Tavallaan koomista on, että harraste, jonka parissa voisi olettaa sattuvan ja tapahtuvan, eli hevostelu, on sujunut kommelluksitta! Viime vuonna kotimaassa putosin hevosen selästä 5 – 10 kertaa, täällä en ole pudonnut kertaakaan. Toisaalta hevonenkin on oma, joten osaan ennakoida sen mielenliikkeet, mikä luo tekemiseen turvallisuutta ja varmuutta. Ai niin, kerran ovat varpaat jääneet kavion alle, mutta se on aika pientä. Jalkapöytään tosin taisi tulla pieni murtuma, sillä se oli kipeä yli kaksi kuukautta.

Positiivista tässä on se, että unkarin kielen taitoni on kehittynyt huimasti, kun olen joutunut selvittelemään esimerkiksi noita autoasioita. En vuosi sitten olisi uskonut, että vielä asioin täysin sujuvasti pelkkää unkaria puhuvien rasvanäppien kanssa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kirottu maa?

  1. ferrugo sanoo:

    Juttelin tästä aiheesta erään unkarilaisen tuttuni kanssa, ja hän sanoi, että ”Eihän tuo ole huonoa tuuria, vaan puutteellista kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemusta. Lähes nuo kaikki sattumukset olisi voitu välttää, jos olisit asunut koko elämäsi Unkarissa etkä Suomessa.”

    Ja minun on pakko myöntää, että aika pitkälti hän oli oikeassa… Todellakin, jos olisin unkarilainen, tietäisin, ettei ikinä kannata pysäköidä räjähtäneen pick-upin viereeen, sellaisen jossa on niin monta lommoa ja naarmua, ettei yksi lisää tunnu missään. Vaan pitää etsiä parkkiksen uusin ja kallein, jonka omistaja ei halua naarmuttaa omaansa. Jos olisin unkarilainen, tietäisin, ettei omaisuuttaan ehkä kannata jättää vartioimatta kadulle yöksi, edes pienessä kylässä. Jos olisin unkarilainen, osaisin varoa enemmän keskellä tietä ajavia.

    Ja suomalaisena olen tottunut siihen, että keittiön työtasoihin voi nojata, ilman että ne rämähtävät alta. Että ikkunan voi jättää auki (yleensä siinä on jopa tuuletusta varten kiinnitysmekanismi) pelkäämättä, että lasi hajoaa ikkunan läimähtäessä kiinni. Jos olisin unkarilainen, minulle olisi maailman tutuin asia, mitä nappia pitää painaa, että kaasu tulee putkeen katkoksen jälkeen. Ehkä naakan paskaa en voisi ennakoida, mutta unkarilaisetpa eivät juuri puistossa juokse, etenkään pimeällä. Ehkä he tietävät, mitä riskejä siinä on 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s