Naapurikarsinan murheenkryyni

Hevonen lapselle leluksi? Madjaarien mailla suosittelee keinuhevosta!

Asiahan ei tietenkään minulle kuulu ollenkaan, mutta naapurikarsinan asukkia käy välillä niin kovasti sääliksi, että minun pitää katsoa toisaalle, etten kyynelehtisi. Olen aina ollut todella herkkä eläinten kärsimykselle, oli kyseessä sitten lemmikki, hyötyeläin tai villieläin. En halua lukea riviäkään eläinrääkkäyksistä, hirvikolareista tai navettapaloista. Yritän katsoa muualle, kun joudun ajamaan yliajetun koiran vierestä päivittäin, sillä täällä ei ole tapana korjata raatoja tieltä, vaikka ne olisivat keskellä ajorataa. (Unkarilainen katsoi minua lievästi sanottuna kummasti, kun selitin, miksi takakontissani on aina raskas kenttälapio – jotta voisin päästää päiviltä yliajamani eläimen, ettei se jää kitumaan. Pointtini jäi silti ymmärtämättä. Unkarilaiset eivät ole kovin eläinrakkaita.)

Täysihoitotallin perushoito on moitteetonta, siitä ei ole kyse. Olen itsekin hyvin tyytyväinen, sillä hevoset ruokitaan kellontarkasti, ruuat ovat laadukkaita, karsinat pidetään siisteinä ja hevoset tarhataan omistajien toiveiden mukaisesti.

Mutta naapurikarsinan hepalla on käynyt tosi huono tsägä omistajan kanssa. Hevosen omistaa perhe, jonka lapsi ratsastaa, ja vaikuttaa siltä, että vanhemmilla ei ole mitään taustaa eikä kokemusta hevosista tai ratsastuksesta. Lapsella vielä vähemmän.

Hevosella lähes pelkästään hypätään ja laukataan. ”Sileä” työskentely tarkoittaa puomeja ja kavaletteja, samoin jos hevosta joskus harvoin juoksutetaan, sillä hyppyytetään kavaletteja. Lapsi ratsastaa päivittäin, tunnin tai enemmän, ja siitä ajasta n 80 % on laukkaa, 15 % kevyttä ravia ja loput 5 % käyntiä tai seisomista. Alkuverryttelynä on yksi ravipuomi, sitten jo laukataan, käytännössä koko lopputunti.

Juu, en ole huippuratsastaja, mutta osaan ratsastaa hevostani vahingoittamatta. Murheenkryynin junioriratsastaja paukuttaa surutta ponipohkeita kannuksilla (hän ei käytä kannuksia pohkeesta erillisenä erikoisapuna, vaan pohkeet = tasaisesti kannusta kylkeen). Ratsastajan kädet huitovat pahimmillaan oman rinnan korkeudella, puolipidätteet on tuntematon käsite, esteitä hypätään pahimmillaan paikaltaan, tai ihan millaisesta paikasta, kulmasta ja lähestymisestä hyvänsä. Jokunen päivä sitten olin valitettavasti samaan aikaan kentällä, kun lapsi kaahasi laukassa kartioiden ympäri, vähän väliä suuntaa vaihtaen. Laukka tosin ei vaihtunut. Tai no, joskus vaihtui, useimmiten ei. Istunnasta en osaa sanoa mitään, sillä en ole nähnyt kyseisen ratsastajan istuvan koskaan harjoitusravissa (se on ylipäätään harvinainen näky Unkarissa).

Hevonen on nyt noin 12-vuotias, ja sen selkä on pahasti notkolla. Kovasti sinne satulan alle tuupataan geelipatjaa, romaania ja linimenttiä. Joku aika sitten hevonen oli ilmeisesti selkänsä takia jonkun aikaa sairaslomalla, ja ensimmäinen liikutus olikin sitten juuri tuollainen kavaletteja, kartioita & kaahausta -tunti. En meinannut uskoa silmiäni kun tajusin, mitä tapahtuu. Maastossa ratsukko käy harvakseltaan, mutta sinnekin lähdetään kannukset jalassa. En käsitä mihin kukaan tarvii maastossa kannuksia. Jos joku osaa selittää, otan tiedon mielelläni vastaan.

Viime aikoina selkään nousu on alkanut aiheuttaa ongelmia. Hevonen steppaa ja pyörii hermostuneena, kun satulavyötä kiristetään ja ratsastaja roikkuu perässä pitkin kenttää, yrittäen päästä ratsaille. Ehkä se on kyseisen hevosen tapa protestoida pian alkavaa höykkyytystä.

Varusteista – jotka ovat viimeisen päälle kalliita merkkikamoja – ei pidetä huolta yhtään sen paremmin. Satulasta noustaan vasen jalka jalustimessa, varusteita ei juuri putsailla, ja hevosenkin puhdistaminen on vähän sinne päin. Voi kun edes osa niistä kalliisiin varusteisiin laitetuista rahoista käytettäisiin ammattitaitoisen ratsastuksenopettajan palkkaamiseen.

Moni kauhistelee, kun ratsastuskouluissa hevoset joutuvat ties kenen ja taitamattomien alkeisratsuiksi. Mutta kyllä tuollaisen yksityishevosen kohtalo on monin verroin kurjempi. Ratsastuskoulussa sentään opettajat huolehtivat siitä, että kaikilla hevosilla ratsastavat myös edistyneet tuntilaiset, jokaisella tunnilla lämmitellään ja jäähdytellään, ja tehtävät ovat järkeviä eivätkä riko hevosta. Tuntihevosilla ei hypätä päivittäin.

Jos minulla olisi riittävästi pokkaa, kulttuurintuntemusta ja kielitaitoa, keksisin keinon puuttua asiaan. Mutta nyt en viitsi enkä uskalla. En tiedä onko Unkarissa tapana puuttua muiden tekemisiin, todennäköisesti ei. Toisaalta – en ole ihan varma, kuinka moni tallilla edes kiinnittää huomiota kyseisen hevosen kohteluun. Hevosmies- ja ratsastustaito kun ei keskimäärin ole Unkarissa kovin korkealla tasolla. Hevosen omistajatkaan tuskin tiedostavat, että heidän toimintansa tulee rikkomaan hevosen parin vuoden sisällä. Mutta ainahan voi ostaa uuden.

Olen muutaman kerran salaa vähän rapsutellut karsinanaapuria ja hieronut sitä kevyesti, hevonen on selvästi nauttinut, minä olen itkenyt. (Ja Dáriusz on seurannut mustasukkaisena toimintaa, sillä minun rapsutukseni ja hierontanihan ovat olleet tähän asti sen yksinoikeus…) Olen miettinyt, onko tämäkin lähinnä karhunpalvelus (jatketaan samaan malliin, jos hevonen ei menekään rikki). Mutta en usko, että voin helpottaa hevosen oloa muuta kuin hetkellisesti, en minä sitä satunnaisella hieronnalla parantaa voi. Enpä usko, että kukaan enää voi.

This entry was posted in arki, hevoset, Unkari. Bookmark the permalink.

11 vastausta artikkeliin: Naapurikarsinan murheenkryyni

  1. tom sanoo:

    Jaa, ma en kylla allekirjoittaisi ensimmaisena tuota unkarilaisten elainrakkaudettomuutta, mulla kun just painvastaiset kokemukset. Luulen, etta enemman on kyseessa se, etta asut maalla, jossa ihmiset maasta riippumatta suhtautuvat elaimiin toisella tavalla, ja onhan niita idiootteja aina. Ainakaan mita olen lukenut viimeaikoina Suomesta, jossa koiria on kidutettu, puistoista loytyy lihapullia joissa lasinsiruja jne. Tuotantoelainten kohtelu on sitten maassa kuin maassa aivan eri planeetalta, suomessakin kun siat keitetaan elavalta, tilaa ei ole edes liikkua jne esim http://www.hs.fi/kulttuuri/Laillista+siis+oikein/a1305545739844.

    Tiedan suomesta myos monta metsastajaa, jotka vaittavat olevansa koiraihmisia, mutta oikeasti se koira on ainoastaan valine ja jos ei enaa tee tyotaan joko lopetaaan tai pistetaan hakkiin pihalle.

    Henkilokohtainen kasitykseni on aika vahvasti nimenomaan se, etta kyseessa on ero maaseudun ja kaupungin valilla, jos kayt budapestissa, ihmisilla aivan erilainen kasitys elaintensuojelusta, taalla on suuri joukko elainsuojelujarjestoja jne, eika aamua, ettei elainten pitokysymyksia kasiteltaisia aamuteeveessa ja buffattaisi esim koirakoteja. Hyva tilanne ei ole taalla sen kummenmin kuin missaan, ja kun menemme etelaeuroopaan, esim espanjaa jossa elainten kiduttaminen on kansanhuvia -niin onhan se kauheata. Talla hetkellakin internetissa budapestilaiset keraavat adressia taman Nemzeti Vagtan lopettamiseksi, koska siella tapahtui onnettomuus, jonka seurauksena yksi hevonen jouduttiin lopettamaan. Moni mun ystava on kuohuksissaan asiasta ja keraavat nyt nimia koko jutun peruuttamiseksi.

    PS. Kavin aikoinani yhden gimmakaverin kanssa suomessa eraalla ratsastustallilla, ja kun hevonen pudotti yhden ratsastajatyton alas, niin kiitokseksi talliin tultaessa hevosta piiskattiin oikein kunnolla. En muista puututtiinko asiaan, mutta ainakin me aanestimme jaloillamme. Tama tapahtui ihan paakaupunkiseudulla. Ja muistaakseni kenttaratsastuskipailussa tukholmassa jouduttiin lopettamaan useita hevosia, kun uupuivat kuumuudessa, katkoivat jalkojansa jne. Taisi siinakin elainten etu unohtua…

    Totuutta en tieda suuntaan tai toiseen, mutta minulle tuo sarahti lahinna siita syysta, etta olen kokenut unkarilaiset (ainakin taalla BUdapestissa) hyvinkin elainrakkaiksi (jopa enemman kuin ihmiset siella suomessa). Mutta otantani ei tietysti ole mitenkaan kattava, se on selva. Yhteiskunta sinansa on tietysti oma lukunsa, jossa selvasti ollaan siirtymasta agraariyhteiskunnasta (monen budapestilaisenkin juuret ovat maalla) jossa elaimella on ainoastaan ansainta-arvo, kaupunkilaisuuteen, jossa elain on yksilo (tama ei edelleenkaan auta tuotantoelaintilannetta, mutta kuitenkin).

    • ferrugo sanoo:

      Todennäköisesti kyse on juurikin kaupungin ja maaseudun erosta, ja huojentavaa tietää, että budapestilaisittain asiat ovat toisin. Täytyy tunnustaa, että minulla ei ole mitään kokemusta Suomen maaseudusta, voihan meno olla aivan yhtä piittaamatonta meilläkin! Karmeita asioita kuitenkin on tullut nähtyä täällä niin paljon, että Unkarin maaseutuun yleistys kyllä valitettavasti pätee. Tosin on täälläkin sentään löytöeläintalo, josta monet ulkomaalaiset ovat käyneet hakemassa itselleen lemmikin.

      Kenttäratsastus- ja laukkakilpailuissa hevoskuolemat ovat valitettavan tavallisia ja ratsastajillekin tietty sattuu todella vakavia tapaturmia näissä lajeissa. Tähän junioriharrastajan tapaukseen tuntuu kyllä olevan todella vaikeata puuttua, vaikeatahan se on Suomessakin puuttua toisten asioihin. Kun sellaisiakin talleja katsellaan läpi sormien, joissa hevoset juuri ja juuri pysyvät hengissä (itse asiassa näin omin silmin kuinka yhden hevosen vain annettiin kuolla, ei kutsuttu eläinlääkäriä edes päästämään raukkaa tuskistaan vaan lukittiin se karsinaan), pelkkä hevosen rääkkääminen taitamattomalla ratsastuksella ja tietämättömyydellä on vaikea toteennäyttää lainvastaiseksi. Etenkin kun uskon tässä tapauksessa kyseessä olevan nimenomaan tietämättömyys ja välinpitämättömyys eikä tahallinen hevosen kiusaaminen (esim tuollainen piiskaaminen mistä mainitsit). Tallinpitäjänä kyllä puuttuisin asiaan ihan jo senkin takia, että sitten kun hevonen on lopullisesti kaputt ja se joudutaan esim lopettamaan, syyt saa varmaan niskoilleen talli hevosen huonosta hoidosta!

      Olen kyllä suunnitellut lempeää lähestymistä asiassa, olen kuitenkin poikaan nähdeen ”csókolom” -iässä, eli kunnioitettu aikuinen, ja se on muuten asia, jossa Unkarissa ollaan ”esimerkillisiä”: lapset ovat kohteliaita kaikille aikuisille (vai onkohan sekin sitten maaseudun juttu ;)) Eli jos silloin tällöin kyselisin miten meni ratsastus ja antaisin ”vihjeenä”, että yleensä hevonen toimii paremmin, kun sitä lämmitellään huolellisesti tms.

  2. tom sanoo:

    Unohtui, etta budapestilaisten ystavieni mukaan unkarin elainsuojelulaki on itseasiassa hyvinkin tiukka, joten periaatteessa tuosta voisi tehda ilmoituksen, jos koet asian tarkeaksi. Tai jutella muiden ratsastajien kanssa. Tai sanoa tallille, etta jos asiaan ei puututa, sina viet hevosesi muualle.

    • ferrugo sanoo:

      Viimeinen ei valitettavasti ole vaihtoehto, sillä talli on käytännössä ainoa tunnin ajomatkan säteellä oleva säällinen talli, jossa on asialliset fasiliteetit, ammattitaitoiset työntekijät ja laadukkaat ruuat. Pikku hiljaa alan tutustua porukoihin paremmin, niin voisin ainakin jutella miten muut asian kokevat ja jos muutkin ajattelevat samoin kuin minä, mutta yhtä lailla eivät tiedä mitä tehdä, voisi jonkinlaisella ”joukkovoimalla” neuvoa junioria, vaikka varsinaisesti vastuu on tietenkin vanhemmilla, eikä alaikäisellä.

      Itse asiassa kyseessä on oikeastaan ”kaupunkitalli” (Győr), ja tätä yhtä erittäin karkeaa tapausta lukuunottamatta meno on ihan viksua. Eivät toki kaikki ratsastaa osaa, mutta ymmärtävät kuitenkin hevosen hyvinvoinnin päälle.

  3. Heidi sanoo:

    Kylläpä tuli todella paha mieli tästä tekstistä!😦 Jos tallissa on tolkun omistaja, varmasti helpointa olisi aloittaa puhua hänen kanssaan? Siis sillä ajatuksella, että olet huolissaan hevosesta, jotain pitäisi tehdä, ja mikä on tallinpitäjän arvio, onko ko. ihmiset kuinka vastaanottavia mitä hevosohjeisiin tulee.

    Valitettavan paljon näkee kyllä kyseenalaista hevosen pitoa, ja usein syynä on tietämättömyys. Ja tarkoitan nyt siis tapauksia, jossa ei periaatteessa vielä tehdä mitään sellaista, että siitä voisi erikseen sanoa, mutta kunhan nyt vain hankaloitetaan hevosen elämää. Malliesimerkki on huonon satulan aiheuttamat ongelmat, joihin kyllä keksitään vaikka mitä vippaskonsteja, mutta satulaa ei vain saada vaihdettua… Yleensä vielä tässä on kyseessä nuoresta tytöstä, jolle on ostettu se ravurin raato, kun halvalla sai.

    No, täytyy kuitenkin toivoa, että tuo perhe olisi fiksua porukkaa, mutta vain tietämätöntä, silloin asiat saisi selvitettyä kaikessa rauhassa ja parannustakin voisi odottaa. Olisi kyllä kiva kuulla myös jatkoa tällä tapaukselle, eli muuttoiko hevosen kohtelu mihinkään suuntaan. Jos siis otat asian hoitaaksesi.🙂

    • ferrugo sanoo:

      Juurikin tuota ”sillä rajalla ettei ole vielä selvästi eläinsuojelurikos” toimintaa näkee ikävän paljon! Arvaa vaan miten paha mieli tulee, kun katselee tuota touhua päivästä toiseen, ja ehkä se sai mut avautumaan aiheesta ainakin ensin täällä blogissa, kun meno tuntuu vain pahenevan😦 Jonkin verran olen jo vältellyt ratsukon näkemistä, esim jos ovat menossa samaan aikaan kentälle, päätänkin viime hetkellä mennä itse maastoon.

      Vanhemmat ainakin vaikuttavat ”ihan kivoilta”, tervehtivät ym eivätkä esim kulje nokka pystyssä city-vaatteissa. Etenkin äiti on erityisen aktiivinen ja raahaa puomeja, vaikkakin on selvästi aivan pihalla. Kyllä mä vähän sellainen ”kaikkien hädänalaisten puolustaja” -musketööri tahdon olla, että jotain aion ainakin yrittää. Ehkä kuulostelen muiden mielialoja, ja yritän antaa ystävällisiä vinkkejä lapselle. Olen kuitenkin ”täti-iässä”, ja enpä tiedä, voi minulla jotain arvovaltaa olla muunkin kuin aikuisuuden takia. Minulla kuitenkin taitaa olla tallin laadukkain ratsastuksenopettaja, en ole ihan kehno hevosen selässä, ja tapani hoitaa varusteita huolellisesti on jo herättänyt huomiota… muutaman kerran joku on huokaissut vähän ihailevasti että ”voi kun sä aina jaksat hoitaa varusteet niin hienosti…”

  4. ferrugo sanoo:

    Päätin sitten edetä tässä asiassa hyvin diplomaattisesti ja lempeästi, eli päätin ruveta kaveeraamaan😉 Dáriuszista ja naapurista tehdään tarhakavereita! Meillä on sellainen tilanne tallilla, että tarhat ovat kortilla, joten tarhausajat jäävät ikävän lyhyiksi😦 Koska ruunanaapurukset ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, ja tervehtivät toisiaan hirnuen ja höristen (kun esim toinen tulee takaisin karsinaan), keksin ehdottaa, että jos suinkin hevosen omistajille ja tallille sopii, niin kokeiltaisiin tarhata niitä yhdessä. Toistaiseksi molemmat ovat olleet tarhassa yksin, joten voisimme pidentää molempien ulkoiluaikaa, ja onhan se hevosenomaista elämää ulkoilla ”laumassa”. Varmasti se tekee hyvää selkävaivaiselle naapurillekin liikkua enemmän vapaasti, ja Dáriusz kaipaa selvästi enemmän ulkoilua, sillä se tottui edellisellä tallilla olemaan ulkona käytännössä yötä päivää. (Se esim tuhoaa aikansa kuluksi pihaton tiilikivetystä.)
    Toki tässä on sellainen riski, että sitten kun naapuripolle on lopullisesti rikki, minun hevostani syytetään sen telomisesta…

  5. tom sanoo:

    Tosi hieno, jos asiassa on paasty eteenpain! Tarkistin viela kerran, ja kylla minulle kerrottiin, etta laki on hyvinkin ankara periaatteessa ja uusi hallitus viela tiukensi sita, mutta sehan on se viimeinen keino (enka ole varma miten ainakaan maaseudulla poliisi oikeasti kiinnostuisi asiasta).
    (Esimerkiksi kuulemma nimenomaan kivun aiheuttaminen, tai elaimen pakottaminen liikkumiseen, joka aiheuttaa kipua tai vammaa, on kiellettya ja siita voi saada vankeutta.)

    Tosi hyva, etta olet ottanut asian vakavasti.

    Henkilokohtaisesti minulla on ainakin mennyt usko, etta kollektiivisesti ainakaan maaseudulla missaan pain maailmaa ihmiset ikina valitittaisivat oikeasti elainten karsimyksista, kun edes Suomessa, joka nyt ainakin yrittaa olla esikuva todellisuushan on ihan muuta, esim. http://www.oikeuttaelaimille.net/www2/lang-fi/tietoa/turkistarhaus/yleistae-turkistarhauksesta, http://tarhauskielto.fi/, http://www.hs.fi/kulttuuri/Laillista+siis+oikein/a1305545739844, ja jopa englannissa nain karmeita asioita, ja se tilanne on varmasti paras maailmassa (ja UK:han on koko elainsuojelun kotimaa).

    Kannattaakin tassa lahtea siita, etta jokainen yksittainen elain, jonka elamaa on pystynyt parantamaan, on edistysaskel. Ja luulenpa etta kuvauksestasi paatellen kyseessa on enempi tietamattomyys kuin tahallinen kiusanteko elainta kohtaan.

    Tassa muuten vahan perustietoa unkarin elainsuojelusta http://www.herosz.hu/image/downloads/PROTECTION%20OF%20ANIMALS.pdf

    PS. Joo, tama mun sen aikainen tyttoystava oli itseasiassa jos oikein muistan moninkertainen suomen ja olisiko ollut pohjoismaiden mestarikin (tai ainakin osallistui kisoihin, en enaa muista voittiko tuo mitaan vai ei) kenttaratsastuksessa. Vahan se aina riipi meikalaisen korvaa, kun han ja viela enemman monet hanen ystavansa puhuivat ”kalustosta” ja etta ”talla kalustolla” ei parjaa, vaan pitaisi saada parempi. Jotenkin minusta aina tuntui, etta siina hevosen etu taisi jaade vahemman tarkeaksi ja ”elainrakkaus” oli vahemman motiivi kuin kilpaileminen…

    • ferrugo sanoo:

      Suurkiitos tuosta eläinsuojelulinkistä!

      Hieman samoin luulen, että maaseudulla tuskin kukaan viranomainen korviaan lotkauttaisi tämän hevosen tapaukselle. Ja kun kyseessä on selvästi tietämättömyys, en minä lähtisi mitään ilmoituksia tekemään, vaan lähestyn nyt asiaa toisesta suunnasta.

      Tuo on hyvä ajatus, että sekin on hyvä, jos voi helpottaa edes yhden eläimen elämää edes jollain tavalla. Vähän tuota ajoin takaa, kun keksin yhyttää hevosemme tarhakavereiksi. Kaverin kanssa tarhatessa hevonen liikkuu enemmän, ja vapaana tietenkin rennommin ja luontaisella tavalla, mitä tämä koville pantu hevonen todella tarvii.

      Varovasti arvioiden lievää edistystä on havaittavissa hevosen kohtelussa. Ainakin yltiöpäinen päivittäinen hyppääminen on loppunut, eihän minkään hevosen selkä sitä kestä. Ehkä joku on vinkannut, tiedä häntä.

      Minäkin olen valitettavasti törmännyt tuohon ihmistyyppiin, jolle hevonen on vain urheiluväline, kylläpä särähtää pahasti tuo ”kalusto”, ei tulisi mieleenikään kutsua hevostani kalustoksi edes huumorimielessä.

    • ferrugo sanoo:

      Minusta heposen kohtelu alkoi pikku hiljaa mennä parempaan suuntaan heti, kun kirjoitin siitä tänne blogiin😉 Toki olin itsekin aktiivinen siinä tarhaamisasiassa, hevosemme nauttivat toistensa seurasta todella ja ovat entistä parempia kavereita. Omani muun muassa antaa kaverin nuolla omaa suolakiveään, kun tämä toinen siihen omalta puolelta ylettyy😉 (On sillä omakin, mutta eri plaatua…) Heppa tuntuu muutenkin olevan nyt vähemmällä käytöllä, ennen poika kävi päivittäin, ja nyt näen heitä harvemmin. On tietysti kurja, jos välillä on paljon toimettomana, ja sitten rykäistään kova treeni, meneehän sellaisesta ihminenkin jumiin. Mutta tosiaan, jotain tolkkua touhuun tuntuu tulleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s