Tunne-eläin vs Järki-ihminen

”Oletko tunne- vai järki-ihminen?” Tavallinen kysymys, mutta tarkemmin ajateltuna ihan älytön, sillä eiköhän meiltä kaikilta löydy molemmat puolet, eroja löytyy lähinnä itsehillinnässä ja temperamentissa. Ja henkilön vastaus todennäköisesti paljastaa vain, kumpaa hän arvostaa enemmän, rationaalisuutta vai emotionaalisuutta.

Olen tottunut sanomaan, että olen järki-ihminen, sillä olen huippuhyvä patoamaan ja piilottamaan tunteitani, joskus jopa itseltänikin. Työelämässä ihmisaikuisten kesken tämä onkin useimmiten erinomainen ominaisuus. Viksu pitää mölyt mahassaan ja hymyilee, vaikka sisällä kiehuisi. Mitä siitä tulisi, jos kaikki kävisivät riehumaan ja kirkumaan, työpaikalla? Ei mitään.

Nössöksi en kuitenkaan tunnustaudu. Olen hiljaisella tavalla sitkeä, hymyilen, kun provosoidaan, mutten kuitenkaan koskaan anna periksi. Olen diplomaattinen, osaan kääriä ikävätkin asiat silkkiin, kuuntelen, analysoin, neuvottelen, pohdin. Usein on ollut parempi nukkua yön tai kahdenkin tai vaikka vuoden yli, kuin reagoida primitiivisesti ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla. Asioiden puiminen rakentavasti sujuu paremmin, kun kaikki osapuolet ovat vähän rauhoittuneet.

Hevosen kanssa toimiessa kaiken yllä olevan voi heittää romukoppaan. Kun hevonen pelleilee, eli testaa johtajuutta, palautteen täytyy tulla viipeettä ja napakasti, ei diplomaattisesti ja yön yli nukkumisen jälkeen. Kyllä, minä olen ”lyönyt” hevostani. Dáriusz alkoi taannoin harrastamaan karsinassa hyörimistä, kun sitä hoiti. En aluksi suhtautunut siihen tarpeeksi tiukasti, mutta kun muutaman kerran napautin sitä esimerkiksi harjan selkämyksellä kylkeen ja karjaisin vihaisesti ”ei!” tai ”seiso!” ja tein sen jokaikinen kerta kun tätä esiintyi, moinen pelleily loppui kuin seinään! Samoin kavioiden hoito oli sen mielestä tylsää, ja se alkoi riuhtomaan jalkojaan irti otteestani. Sama lääke toimi tähänkin, ja kavioiden hoito on nykyään huomattavasti mukavampaa puuhaa. Sama juttu ötökkämyrkky-sprayn kanssa. Vai olisiko mahdollista, että hevonen kykenee kausaaliseen ajatteluun – ”toi ärsyttävä suihkepullo tarkoittaa myös vähemmän itikoita, joten antaa ton suihkia”? (Tuskin.)

Uskonkin, että monet hevosen käytösongelmat ovat pohjimmiltaan vain auktoriteettiongelmia. Ainahan voi selitellä, että ”kun se pelkää vettä/suihkepulloa/traileria/pyöröpaaleja” tai ”se ei tykkää seistä paikallaan” tai ”se nyt vain on niin herkkä, ettei sen päähän saa koskea”. Mutta jos ihminen on johdonmukaisesti ottanut itselleen johtajuuden pienenpienissäkin asioissa, moiset pelot, tai ”pelot”, vähenevät dramaattisesti. Jos ne ovat aitoja pelkoja, ihmisen tulee johtajuudellaan saavuttaa hevosen luottamus. Silloin hevonen tulee perässä minne vain, kun sitä vie sen ikioma alfa-ihminen, jonka hevonen tietää suojelevan sitä kaikelta, mitä se ikinä keksiikin pelätä.

Joskus muutokseen menee enemmän, joskus vähemmän aikaa. Olen parin viikon ajan ollut hevosen kanssa merkittävästi natsimpi, ja pari päivää sitten olin hämmästyksestä ja ilosta mykkyrällä, kun talutin illalla rauhallisen ja luottavaisen hevosen pesupaikalle, jota se tähän asti on kammonnut.

Uskon, että hevosen hoitaminen ja kouluttaminen opettaakin minulle jotain, missä en tähän astisessa elämässäni ole onnistunut: tunnistamaan, hyväksymään ja näyttämään tunteeni, ja tekemään sen nopeasti ja spontaanisti! Hevonen ei ole ajatustenlukija – se on tunteidenlukija, ja vaistoaa kyllä, milloin olen vihainen, jos vain näytän sen. (Vaikka toki pidäteltykin tunne heijastuu kehon kieleen, jota hevonen lukee suvereenisti.)

Ei tämä helppoa ole, kun on koko ikänsä tottunut nielemään kiukkunsa ja pidättelemään kyyneleensä. Jännityksellä odotan, tuleeko minusta muuallakin kuin hevosten parissa ”räiskyvä tunneihminen” 😉

Tämän kirjoituksen inspiraation lähteenä toimi tämä teksti. Suosittelen kyseistä Anun hevosaiheista blogia muutenkin!

Mainokset
Kategoria(t): hevoset. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Tunne-eläin vs Järki-ihminen

  1. Mari Oksanen sanoo:

    Tää on niin totta. Noi kummalliset pelot ja ihmeellisyydet kertoo useimmiten vain siitä, ettei hevonen luota ihmiseensä ja sätkyilee sitten varmuuden vuoksi vaikka mitä. Me ollaan käyty Sillgrenin Teijan maastakäsittely- ja pyöröaitauskoulutuksissa ja tärkein oppi niissä on ollut elekieli ja se, että jos on pienikin ongelma, siihen pitää puuttua heti. Myöhemmin on hankalampaa.

    Mutta hei, kyllä se, että pystyy pitämään tunteet kurissa auttaa hevosenkin kanssa. Jos menee raivon puolelle, niin peli on menetetty. Järjellä kun jaksaa miettiä (ja tietää kuinka tulee reagoida) niin yleensä osaa valita tekonsa oikein, kunhan reagoi kuitenkin nopsasti. Että tällaisia lohdutuksen sanoja 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Totta muuten tuokin 🙂 Pitänee kuitenkin olla tyytyväinen, ettei ole vaaraa, että tulisi hallitsemattomia raivonpurkauksia, jolloin tosiaan peli on menetetty.

      Heposeni on kyllä aikamoisen ailahtelevainen, tai sitten meillä on käynnissä se ensimmäinen ja ratkaiseva johtajuusottelu, kun suurin piirtein joka toinen päivä ollaan pullapollea ja joka toinen päivä äijäillään 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s