Mun elämä. Milloin siitä tuli näin hirveä?

Eikö missään saa olla rauhassa, kysyy Minni?

Roope kasvaa järkyttävää vauhtia, mutta onneksi myös rauhoittuu ja alkaa ymmärtää alkeellisia suomenkielisiä komentoja. Minni-raukan hermot ovat kireällä, mutta pientä lientymistä kissojen väleissä on ollut havaittavissa. Ne muun muuassa mahtuvat samalle ruokakupille, ainakin useimmiten.

Pieni Roope ei siis enää ole niin kovin pieni, ja sen asenne on jo tosi ISO. Se ei tunnu pelkäävän mitään, vaan sen elämänasenne on ”täysillä päin ja paareilla pois”. Vaikka Roope-poika on olevinaan niin raisu ja itsevarma, joka aamu se käpertyy kainalooni kaipaamaan emoa (eli imeskelemään yöpaitani hihaa…)

This entry was posted in kissat. Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s