Lasten suusta…

… kuulee ihanan yksinkertaista kieltä! Minulla oli tänään hyvä tilaisuus jutella niitä näitä ihastuttavien 5-, 8- ja 11-vuotiaiden unkarilaisten tyttösten kanssa, ja jestas – minähän kommunikoin aivan erinomaisesti alkuasukkaiden kanssa! M.o.t, unkarin kielen taitoni on siis lapsen tasolla 😉

Tallilla kun oltiin, puheenaiheet liittyivät sanastollisesti vahvaan alueeseeni eli hevosiin, mutta myös meikäläisen taustat tuli selvitettyä syntymävuotta, kielitaitoa, ammattia ja perhetilannetta myöten. Eli puolet alkeistuntien oppimäärästä. Eivätpä tainneet tytöt arvata miten riemastuttavan harjoituksen minulle järjestivät.

Lapsilla tuntuu olevan erinomainen virheenkorjaus- ja arvauskyky ja ilahduttavaa suvaitsevaisuutta ei-natiivi -puhujan kielen vastaanottamiseen. Tytöt tuntuivat ymmärtävän ongelmitta kaiken, mitä sanoin, ja jatkoivat luontevasti keskustelua ilman ihmettelyjä, puhumattakaan, että olisivat korjanneet ääntämystäni. Päinvastoin, he hihkuivat ja kehuivat miten hyvin puhun, ja olivat innostuneita tietämään mitä eri asiat ovat suomeksi (kissa, koira, hevonen, varsa jne).

Tietysti kielitaito, etenkin sanavarasto, kehittyy koko ajan, kun kielelle altistuu, vaikkei sitä kovin intensiivisesti opiskelisikaan. Sattumoisin viime yönä puhuin myös ensimmäistä kertaa unkaria unessani. En sujuvasti, vaan ihan kuten todellisuudessakin, hitaasti ja sanoja hakien. Unkariin uneni ovat sijoittuneet jo useita kuukausia.

Advertisements
Kategoria(t): kieli, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s