Vaatteet vähenee, madjaarit lämpenee (entisestään)

Unkarilainen mies on flirttailevaa lajia. Pökkelö länsisuomalainen on aika ihmeissään kielisukulais-uroiden tehdessä monin tavoin itseään tykö. Tuijotuksesta olen jo kirjoittanutkin, ja tuntuu, ettei se näin kesällä vaatteiden vähettyä ole ainakaan laantunut, vaan olmin värinen ugri-iho kerää katseita moninkertaisesti.

Puistossa vastaan lenkkeilevä mies iskee silmää. (Tosin tämä saattoi johtua siitä, että edellisellä kierroksella hänen tullessa vastaan räpyttelin itse silmään lentänyttä itikkaa pois.) Viereen saattaa fillaroida mies, joka sinnikäästi jää vierelle polkemaan kärkkymään katsetta. Yhtenä iltana nuorukaisporukasta irtautui yksilö, joka juoksi perääni kysymään tulta. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onpa hölmö, kuka nyt lenkillä tupakointivälineitä pitäisi mukana, kun ei tullut mieleen, että poikanen tuli ihan vain tekemään tuttavuutta. Ohiajavista autoista hihkutaan ja näytetään peukkua. Ja annapa olla, jos vahingossa katsot vastaantulevaa unkarilaismiestä silmiin – sehän innostuu siitä, tapittaa takaisin, kääntyy ympäri ja lähtee perääsi. Ns ihmissuhteiden hankinta olisi jopa kaltaiselleni jäykälle ja nössölle ujopiimälle ilmeisen helppoa.

Unkarilaisten miesten huomio on ylitsevuotavaa, muttei härskiä. Vaikka tuijotus on välillä kiusallisen intensiivistä, sitä ei kuitenkaan höystetä törkeyksillä eikä arvioilla katseen kohteen ulkomuodosta. Kaiken ikäiset miespuoliset harrastavat sitä, teineistä vaareihin.

En yhtään tiedä, mikä on kulttuurisesti soveliain tapa reagoida huomioon. Ja vaikka tietäisin, en todennäköisesti silti tajuaisi reagoida. Olen toivottoman huono havaitsemaan flirttiä ja vastaamaan siihen, enkä kovin kummoinen aloittamaankaan sitä. Vuodet miesvaltaisissa työ- ja harrastusyhteisöissä ovat tehneet tehtävänsä – osaan antaa sanan sanasta ja parhaasta kaksi, mutta flirtiksi kaksimielisiä nokkeluuksiani ei voi kutsua.

Siispä tuijotan autistisesti omissa maailmoissani, vaikka tunnen katseet itsessäni. Ehkä minuun on iskostunut ajattelu, että vain ”sellaiset” naiset hymyilevät kaduilla miehille. Parempi olla kuin ei olisikaan.

Unkarilaiskollegani mielestä ylläkuvattu on käytös on aivan normaalia, ”olisi epäkohteliasta olla huomaamatta ja huomioimatta Naista”. Ööh, ymmärrän.

Mainokset
Kategoria(t): arki, Unkari Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s