Pois-oppimista edessä…

Tänään saimme hevosen kanssa ensimmäisen kerran valmennusta opettajan johdolla. Olen todella tyytyväinen, että etsin ja löysin henkilön, jolta saamme apua! Jo yhden kerran perusteella sain niin monta ahaa-elämystä ja uusia ohjeita, että niiden sulatteluun menee hetki jos toinenkin. Lisäksi jännitin turhaan miten pärjään saksan kanssa – hevostermit alkavat olla niin tuttuja, että ymmärsin suurimman osan heti, ja hieman selittämällä loputkin.

Juoksutimme hevosta ensin puolisen tuntia liinassa, ja sitten lisäsimme ratsastajan kyytiin (pelkkä juoksutusvyö ja pari satulahuopaa, ensi kerralla laitetaan neljä huopaa toim. huom.). Lopuksi liinat irti, ohjat käteen ja käyntityöskentelyä.

Suurin ero ”vanhaan” ratsastustyyliini on kädet – tämä lienee koulukuntaero, sillä juuri kun olin suomalaisessa ratsastuskoulussa oppinut nostamaan kädet sään yläpuolelle ja pitämään ne siellä, M käski laskemaan kädet ”puoli metriä” alemmas. Ohjasote siis on jos nyt ei ihan polvien korkeudella, niin ei kovin kaukanakaan. Edessä on siis pois-oppimista, mutta se ei liene kovin vaikeata, sillä hevonen toimi niin paljon paremmin tällä ohjasotteella, ja lisäksi juuri näin olen aikoinaan ratsastuksen aloittanut ponityttönä, kädet on nostettu ylös vasta myöhemmin.

Lisäksi käteni on ollut liiankin kevyt. ”Hevonen ei ole sokeria”, sanoi M. Toki liian kevyt on kahdesta pahasta pienempi, muttei hyvä kuitenkaan.

Vuoropohkeiden käyttö oli myös suhteellisen uusi konsepti. Minulle on aina korostettu pohjeapujen tasaisuutta, pohkeet kiinni, ja kun hevonen reagoi oikein, painetta vähennetään. M sen sijaan kannusti jatkuviin ärsykkeisiin, mikä kuitenkaan ei ole potkimista, vaan hallittua ja rytmikästä työskentelyä jaloilla, etenkään kun hevonen ei tästä tyylistä ollut pahoillaan, päinvastoin: se toimi vuoropohkeilla oikein nätisti!

Hevosellani on paljon treeniä tasapainonsa kanssa, se ei selvästikään ole joutunut/päässyt juuri liinassa työskentelemään, ja ollut muutenkin vähällä treenillä pidemmän aikaa. Koska tämän päiväinen kokemus oli niin positiivinen, päädyimme työskentelemään M:n kanssa kahdesti viikossa. Kaksi yksityisopetuskertaa viikossa maksaa minulle kuitenkin vain hiukan enemmän kuin yksi ratsastustunti Suomessa ratsastuskoulussa, joten miksi en käyttäisi tällaista tilaisuutta hyväkseni. Toki pääsisin itsekin helpommalla ratsastelemalla maastossa ja hölköttelemällä perusasioita kentällä yksikseni, mutta katsotaan mitä kaikkea pystymme hevosen kanssa oppimaan – se jää nähtäväksi🙂

This entry was posted in hevoset, Unkari. Bookmark the permalink.

2 vastausta artikkeliin: Pois-oppimista edessä…

  1. Riikka sanoo:

    Miten mulle tulee tuosta vuoropohkeesta mieleen ratsastaja, joka sätkii jalkojaan hallitsemattomasti🙂 Vaikka sitä se ei varmasti ole. Miten vuoropohkeilla siis käytännössä ratsastetaan??

    • ferrugo sanoo:

      Täytyy sanoa, että kun näin opettajan ratsastavan vuoropohkeilla, ihmettelin itsekin, että mitä ihmettä tuo tekee😉 Vuoropohkeita annetaan siten, että kun esim vasen takajalka nousee, saman puolen pohkeella napautetaan (ei potkaista). Eli pitää löytää takajalkojen rytmi ja sen mukaan antaa pohkeita rytmikäästi, vuorotellen. Mä kyllä vilkaisen mikä jalka milloinkin nousee ennen kuin sen todella oppii tuntemaan😉 Tavoitteena on hevosen takaosan aktivointi, jottei se laahusta pitkänä käyttämättä selkäänsä ja takalistoaan. Näin ainakin tuon ymmärsin. En tiedä miten yleinen metodi tuo on Unkarissa, mutta ainakaan Dáriusz ei hämmästynyt siitä lainkaan. Sen sijaan 3-vuotias, jota M-opettajani ratsuttaa, ei oikein ymmärtänyt moista, vaan protestoi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s