Rakastunut ruuna

Eikä tirskuta siellä… Kun aloin suunnitella hevosen ostoa, minulla oli oikeastaan vain yksi kriteeri, josta en halunnut tinkiä missään tapauksessa: hevosen on oltava ruuna. Kuten sanonta kuuluu, ”ruuna on ratsu”.

Oreihin ei tunnu suhtauduttavan yhtä hysteerisesti täällä Unkarissa kuin Suomessa. Se on hevonen siinä missä muutkin, ja oreja näkee ratsuina huomattavasti enemmän kuin Suomessa. En kuitenkaan lähtenyt kokeilemaan onneani miten pärjäisin orin kanssa, ja tammojen kanssa minulla muuten vain ei synkkaa, joten Ruuna Reipas oli luonteva valinta ensimmäiseksi omaksi hevoseksi. Ei hormonit häiritse työntekoa.

Mutta kuinka ollakaan, ruunani on nyt rakastunut samalle laitumelle keikistelemään tulleeseen nuoreen tammaan. En uskoisi, ellen omin silmin näkisi. Ilmeisesti hevosillakin voi olla helliä tunteita ilman eroottista viritystä. Myyjällä ei ollut tietoa hevosen ruunausajankohdasta, mutta ostotarkastuksen tehneen eläinlääkärin mukaan siitä on kauan (kysyin). Eli kyseessä ei ole vastikään kastroitu hevonen, jolla olisi jääneet orin elkeet päälle.

On tietysti yhdentekevää minulle, kenen kanssa hevoset laitumella ystävystyvät ja kenen perässä pörhentelevät, mutta tunteiden voimakkuus on nyt vastarakastuneella sitä tasoa, ettei ratsastuksesta tahtonut tulla yhtään mitään! Kun toin hevosen laitumelta karsinaan putsaukseen ja varusteiden laittoon, minun piti sitoa hepo riimusta kalteriin, kun se steppasi ympäri karsinaa hätääntyneenä ja hirnui sydäntäsärkevästi laitumen suuntaan – josta tietysti vastattiin kaikuna.

Suunnitelmissa oli kevyt maastolenkki, mutta emme päässet 500 metriä kauemmaksi tallista, kun päätin luovuttaa ja kääntyä takaisin, kun Dáriusz kolmannen kerran nousi takajaloilleen ja käännähti takaisin tallin suuntaan. Siispä ”työskentelimme” kentällä. Tai siis lähinnä minä työskentelin hiki päässä ja hevonen pörhenteli ja kuikuili laitumen suuntaan. Ja aina kentän siinä nurkassa, josta näkee parhaiten laitumelle, se esitti parasta raviaan kaula kaarella ja häntä pörhöllä. Jos vaikka tyttö sattuisi katsomaan.

Olin tunnin jälkeen likomärkä hiestä ja tänään on vatsalihakset hellinä hevosen jarruttelusta. Ylivireän hevosen toppuuttelu ON raskaampaa kuin laiskan hevosen eteenpäin ratsastaminen!

Onneksi kyseinen tamma on vain kylässä. Tosin millaista mahtaa sitten olla, kun se lähtee, ja minulle jää hevonen, jolla on särkynyt sydän 😉

PS Otan kiitollisena vastaan vinkkejä ja kokemuksia, miten saada rakastunut hevonen keskittymään työntekoon.

Mainokset
Kategoria(t): hevoset, Unkari Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Rakastunut ruuna

  1. Riikka sanoo:

    Heh, pakko oli vähän itsekseni hymyillä, vaikka ei tuo varmasti ratsastajan näkökulmasta kivaa ole 🙂 Mulla oli kerran sama tilanne silloisen vuokrahevoseni kanssa. Koko matka laitumelta tallille kuntoon laittoa varten piti hirnua ja viskoa päätä laitumen suuntaan. Tässä ei kyseessä ollut rakastuminen vaan ”itki” ihan vaan laitumelle jääneiden kavereidensa perään, kun itse piti lähteä töihin. Tunnin alussakin oli vielä keskittymisongelmia ja pään heittelyä kaikkiin ilmansuuntiin säestettynä juttelulle laitumelle päin. Onneksi mulla oli kuitenkin opettaja tunnilla, jonka avulla sain hepan kuulolle. Suosittelen siis ottamaan open avuksi, jos tuntuu, että vatsalihakset repeää toppuuttelusta 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Siis tavallaan tuo juuri oli jotenkin hupaisaa aluksi. Mutta rakastunut 500-kiloinen ei ole helppo kaveri… Itse asiassa tänään tilanne oli jo helpompi, vaikka laitumelta lähtö selvästi harmittikin. Lisäksi sain lopuksi hepan hienosti kuulolle, kun sain myös opettajan eli Z juniorin rauhoittelemaan tilannetta ja antamaan ohjeita. Mietin miten paljon silläkin on vaikutusta, että heppaa rauhoitellaan ja sille jutellaan sen ”omalla” kielellä. Voi siinäkin nimittäin olla vähän hevoselle ihmettelemistä, kun uuden paikan ja uusien ihmisten ja hevosten lisäksi sillä on uusi ratsastaja, joka kaiken lisäksi kuulostaa ihan oudolta.

      • heidi sanoo:

        Voi, herttaista tuo hevosten rakkaus, mutta ratsastajan näkökulmasta kyllä varmasti hankalaa. Rakastuneiden hevosten rauhoittelusta en enempää tiedä, mutta tuo on taatusti ihan totta että se vaikuttaa että hevoselle puhutaan sen ”kotikieltä”. Unkarissa tuntuivat hevoset muutenkin kuuntelevan ja tottelevan juuri puhetta, ja ne vaikuttivat ihan oikeasti ymmärtävän todella paljon siitä mitä niille sanottiin.

        • ferrugo sanoo:

          Ihan samat on taas kokemukset: täällä hevosille jutellaan paljon, ja se on jotenkin erityisen symppistä, kun miehet ”lässyttää” hevosille. Osaan ihan muutaman rauhoittelusanan unkariksi, ja käytän niitä, mutta muuten puhun hevoselle suomea. Uskon, että äänenpaino on kuitenkin kaikkein tärkein. Lisäksi ”nem!” eli ”ei!” on käytössä, yleensä toistan sen sille molemmilla kielillä peräkkäin, ja se tuntuu selvästi ymmärtävän ”ei:n” unkariksi. Suomeen muutto on kuitenkin hevosella erittäin todennäköisesti edessä, joten suomen kuuleminen jo nyt ei voi olla huono juttu. On myös ihan kätevää, että unkarin ”jó” (lausutaan ”joo”) tarkoittaa ”hyvä”, joten se on vähän niin kuin sama unkariksi ja suomeksi. En ole kovin paljon perehtynyt hevosille puhumiseen ja puhuttuihin ääniapuihin, mutta ilmeisesti esim islanninhevosille opetetaan tiettyjä juttuja islannin kielellä.

  2. Sussu sanoo:

    Hei, onpas kiva blogi. Löysin tänne Lahden takana- blogin kautta. Sain aikoinaan ensisuudelmani Budapestissa, joten Unkari on sydäntäni lähellä oleva paikka 🙂

    Ruunan rakkauteen halusin vain kommentoida, että minulla on leikattu uroskoira jolla on tyttöystävä. He ovat tavanneet hoitopaikassa jossa koirani joskus viettää aikaansa, ja heillä on selvästi suhde. Minun koirani mustanharmaa pieni terrierin ja villakoiran sekoitus, semmoinen vähän Ransun oloinen turriainen, ja tyttöystävä on tietysti valkoinen palleroinen puudeli. Jos he ovat hoitopaikassa yhtäaikaa, he viettävät koko päivän yhdessä, leikkien ja touhuten, ja joskus vain vieri vieressä lepäillen. Aika suloista.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos palautteesta! Näinpä nyt löysin tieni sun blogiin, hauska luonnehdinta suomalaisista puolueista sinulla 😉 Noita persuja on saanut selitellä täälläkin, kun ovat otsikoihin nousseet. Budapest on kyllä jotenkin extra-romanttinen kaupunki, itsekin olen vähän haaveillut, että voi kun pääsisi pussailemaan Ketjusillan kupeeseen 😉

      Eläinten tunne-eloa on kyllä hauska seurailla! Se on niin hellyyttävää katsella niiden välisiä kiintymyssuhteita. Tänään ruunani (n 173 cm säkä) taisi bongata sähkölangan takaa naapurilaitumelta uuden tyttöystävän, n 120 cm korkean Welsh-ponin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s