Elämäni prinsessana

Hevoseni nauttii täysihoidosta tallilla, jota pyörittävät isä Z ja poika Z (kyllä, heillä on sama nimi…) Noin parikymppiset tallipojat B & B (heillä sentään on eri nimet…) ovat palkollisia, jotka tekevät tilalla kaikkea mitä käsketään. Ja kyllä heitä käsketäänkin 😉 Isä Z jakelee käskyjä ja muut tottelevat nöyrästi, junior mukaan lukien. Old school -meininkiä!

Minä siis maksan siitä, että hevonen ruokitaan, tarhataan, sen karsina siivotaan. Tällaisella konseptillahan se yleensä Suomessakin menee. Tilan omia hevosia hoitavat eläinlääkäri ja seppä ovat käydessään myös minun hevoseni käytössä (eli minun ei itse tarvitse heitä tilata paikalle).

Mutta eipä tässä vielä kaikki. Polleni myös puunataan puolestani. Kun saavun tallille, hevonen noudetaan laitumelta, se harjataan, kaviot putsataan ja lopuksi satuloidaan ja suitsitaan rouvalle valmiiksi. Itse saan korkeintaan pidellä heppaa riimusta ja jutella sille mukavia toimenpiteen aikana. Pojat varmaan tuuppaisivat selkäänkin, mutta siitä suoriudun aina sen verran vikkelästi, etteivät ole ehtineet avuksi 😉

Tänään ehdin putsata hevosen itse, kun sain pujahdettua talliin kenenkään huomaamatta. Ja kylläpä paikalla ollut tallipoika saikin sitten kuulla siitä, kun isä saapui paikalle ja huomasi, että puuhailen itsekseni (oman) hevoseni kanssa. Paikalle komennettu tallipoika sitten suorittikin hevosen satuloinnin puolestani…

Totta kai osaisin tehdä kaiken ylläolevan itsekin. Olen ikäni tottunut laittamaan hevosen itse valmiiksi ja teininä tehnyt juuri sitä mitä tallipojat tekevät nyt, eli sitä likaista työtä, mukaanlukien lannan luonti. Hevosen kanssa puuhailu on mukavaakin, ja sitä kuntoon laittaessa saa yleensä jo jonkinlaisen aavistuksen millä tuulella se on. En vieläkään osaa täysin luontevasti ottaa tätä(kään) palvelua vastaan, mutta yritän sopeutua. Se on poikien työtä, he ovat siellä muun muassa juuri tätä varten, ja minulle on tässä sadussa käsikirjoitettu prinsessan rooli.

Advertisements
Kategoria(t): hevoset, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Elämäni prinsessana

  1. Heidi sanoo:

    Toisaalta ymmärrettävää, että tuollainen ”palvelu” on. Tai siis, sen perusteella mitä blogisi perusteella tiedän Unkarista, on helppo kuvitella, että siellä ei hevostelu ole köyhien harrastus. Ja niillä, kenellä on varaa pitää hevosta, on varaa valita myös talli, jossa palvelu pelaa. Ja varmastikaan moni ei ole innostunut hevosen puunaamisesta.

    Mutta vaikka ymmärtäisikin, miksi näin tehdään, niin oudolta se silti kuulostaa! Toki itsekin olen penskana saanut kärrätä lantaa selkä vääränä ja rapsuttaa hevosia, mutta silti se kuntoon laittaminen ”kuuluu” siihen pakettiin, ja hevosen kanssa seurustelu on iso osa harrastusta. 🙂 Mutta myönnettäköön, että en laittaisi yhtään vastaan, jos tarvittaessa olisi käytettävissä hevosen pois-hoito -palvelu! Näillä rapakeläillä kun pyörii kentällä, on kopu lautasia myöten ravassa…

    Uteliaana kyselisin, mitä hevosen pito siellä maksaa? Entä onko siellä yleisestikin tuollainen täydellinen täysihoitopalvelu? Vastaavasta en tosiaan ole Suomessa edes kuullut, ja tuskin äkkiä täkäläiseen kulttuuriin tuleekaan… Turhan paljon ainakin itse olen nähnyt niitä ”management be perkele” -talleja, joissa omistaja on lähes jumala, ja ohjeita oman hevosen hoitoon on turha antaa, koska tallinomistaja tietää kuitenkin paremmin.

    Mutta siis kaiken tämän jaarittelun takana oli ajatus siitä, että kiva kuulla hevoskulttuurien eroista! 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Paljon mahdollista, että esim Budapestissa homma toimisi enemmän suomalaiseen tyyliin, jos veisi siellä hevosen johonkin isoon yksityistalliin. Tämä minun tallini on maalaiskaupungin pieni perheyritys, jossa yksäreiden täysihoito ei ole ydinbisnestä. Sekin voi vaikuttaa, että hevosten kanssa temuaminen on Unkarissa enemmän miesten juttu ja sukupuoliroolit muutenkin perinteisemmät (etenkin maalla), joten saamani huippupalvelu saattaa sisältää hieman ”herrasmieslisää” eikä ole täysin yleistettävissä erityisesti unkarilaiseksi täysihoitokonseptiksi. Eli naisen ei oleteta likaavan käsiään, kun on riuskoja nuoria miehiä sitä varten paikalla. Aion kuitenkin hoidella heppaa itsekin, sillä täytyyhän sen tottua siihen.

      Vastaan sulle sähköpostiisi finanssipuolesta. En viitsi täällä julkistaa tarkkoja hintoja, mutta edullistahan se hevosen pito Suomeen verrattuna on. Pidempi laidunkausi tietysti vaikuttaa hintoihin paljon.

  2. Johanna sanoo:

    Belgian talleilla tapana on että neiti prinsessa-omistaja patsastelee paikalla saappaat ja kannukset kiiltäen, tukholmalaisittain meikattuna ja kammattuna sävy sävyyn pinteleiden ja satulahuovan kanssa olevassa Pikeurin takissa ja housuissa hevosensa ympärillä pollen otsaharjaa oikoen, mutta joutuu kyllä täälläkin itse kuraiset pintelit kääräisemään…eli get it while you can!

    • ferrugo sanoo:

      Juu… otetaan ilo irti kun sitä on tarjolla, missään muualla ei sitten taida ollakaan paitsi tosi isolla rahalla. Oon muuten ekaa kertaa elämässäni oikeasti iloinen, että mulla EI ole Pikeurin releitä, jo Mountain Horsetkin tuntuu liian hienoilta 😉

  3. heidi sanoo:

    Tänne näyttää tulleen kaima vakiolukijoiksi joten kirjoitan nyt tästä lähtien kommentoidessani nimeni pienellä alkukirjaimella kun olen niin huono keksimään nimimerkkejä… mutta juu, tuon ”palveluasenteen” huomasin itsekin Unkarissa tallilla, tosin sillä tallilla jossa itse olen käynyt laittoivat hevosten omistajat hevosensa kuntoon itse mutta ratsastamaan tuleville laitettiin hevoset valmiiksi kuntoon. Oli alkuun jotenkin hassua istua hevosen selässä kun toinen sääti jalustinhihnatkin valmiiksi. Toki veikkaan että tässä on syynsä silläkin että halutaan että hevosia käsittelevät tallissa aina ne muutamat, samat ihmiset kun onhan se ratsastajien vaihtuvuus tuollaisella tallilla (ratsastuslomapaikka) niin suuri. Ehkä siinä on sitäkin että ei voida luottaa siihen että ihmiset osaavat laittaa hevosen kuntoon vaikka jotenkin ratsastaa osaisivatkin, käsittääkseni se ei Pohjoismaita lukuun ottamatta ole Euroopassa mikään itsestäänselvyys että ratsastuskouluoppilaille opetetaan myös hevosen laittaminen kuntoon tunnille. Mutta yksi syy on varmasti myös erilainen kulttuuri, katsotaan että se kuuluu palveluun että saa vain ratsastaa ja hevosen hoitaa ennen ja jälkeen ratsastuksen joku muu. Itse tosin kärsin kroonisesta hevosenrapsuttelun puutteesta joten minä kuulun niihin jotka ovat suorastaan pettyneitä Suomessakin jos tunnille varattu hevonen on jo valmiiksi harjattu.

    • ferrugo sanoo:

      Hyviä pointteja. Tosiaan, ratsastuslomatalleilla, joissa asiakkaat ovat ainutkertaisia, ymmärrän hyvin, että hevosia halutaan säästää kaikelta ylimääräiseltä stressiltä. Ja Pohjoismaiden ”tallityttökulttuuri” taitaa olla ainutlaatuinen, täällä sellaista ei näe. Eli ehkä Keski-Euroopassa ei ole mikään ihmetyksen aihe, että joku ostaa hevosen osaamatta muuta kuin ratsastaa. Nämä täällä eivät oikeastaan mitenkään voi edes tietää, osaanko satuloida hevoseni itse 😉

      Se on toisaalta näin alussa ihan hyväkin, että sekä minä että heppa tutustumme talon tapoihin, esim missä kohtaa noustaan selkään/selästä ym.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s