Kuin kotonaan

Ensimmäinen päivä uusilla laitumilla.

Hevonen on saapunut uuteen kotiinsa. Parin tunnin matka oli mennyt ongelmitta, eikä Dáriusz tuntunut olevan moksiskaan maiseman vaihdosta. Ja se niin sanotusti ”syö kuin hevonen”🙂

Tänään ohjelmassa oli uuteen kotiin, laitumiin ja laumaan tutustumista – ongelmitta! Naapurikarsinan sairaslomalainen friisiläinen tuntui olevan erityisen mieluinen kaveri, ruuna sekin. Kaverin omistaa täällä asuva hollantilainen (kuten rodusta voinee päätellä). Toistaiseksi hevonen otetaan yöksi sisään, mutta säiden lämmettyä taidan antaa sen nauttia ympärivuorokautisesta ulkoilmasta, kuten muutkin hevoset. Öisin sisälle otetaan vain tammat varsoineen. Tallille on reilun viikon sisällä syntynyt kolme suloistakin suloisempaa varsaa.

Laitumet ovat toden totta upeat, vihreää nurmea riittää. Tallin sijainti on ihanteellinen, pikkukaupungin laidalla. Matkaa minulla on sinne kokonaiset kaksi kilometriä kotioveltani. Tallin omistaja veloittaa ylläpidosta aina vasta kuun lopussa, en tiedä onko kyseessä yleisempikin käytäntö Unkarissa.

This entry was posted in hevoset. Bookmark the permalink.

8 vastausta artikkeliin: Kuin kotonaan

  1. hepi sanoo:

    Siellä näemmä jo laitumet vihertää. Täällä meillä kotosuomessa ei viherrä muut kuin kateudesta vihreiden naamat!

    • ferrugo sanoo:

      🙂 Vihertäähän ne, ruohikonleikkaussesonki on alkanut. Useimmat puut ja pensaat sen sijaan ovat vielä aika lehdettömiä. Tuntuisi, että tähän astisen kokemuksen perusteella tämä huhtikuun alun sää on selkeimmin erilainen kuin Suomessa. Keskikesän helteet hieman jo jännittää, yli + 40 C° ei kuulemma ole mitenkään tavatonta. Ja töissä meillä ei ole ilmastointia…

  2. Tiina sanoo:

    Hei!
    Olen satunnaisesti lueskellut blogiasi ja nyt varmasti liityn aktiivilukijoihin. Olen ex-hevostelija, nykyinen lajin sponsoroija (tytär ratsastaa) ja maneesin/kentän reunalla ratsastaja sekä hevosenhoitaja. Mielenkiintoista lukea hevostelusta Unkarissa ja elosta siellä muutenkin.

    Onnea kavioliitolle!

  3. Riikka sanoo:

    Kiva kuulla, että matka meni hyvin ja kavereiden seura kelpaa🙂 Meillä on täällä myös jo ihanan vihreää ja lämmintä. +27 taitaa olla korkein lämpötila, jonne mittari on noussut nyt huhtikuun alussa. Ihanaa, kun on noin paljon laidunta käytössä, tulee aina jotenkin hyvä mieli, kun näkee eläimiä pidettävän hyvin.

    • ferrugo sanoo:

      Muhun myös teki vaikutuksen eläinten hyvä kohtelu ja hyvät olot tuossa paikassa. Luonnollisuutta, lempeyttä, ja monen sukupolven aikana kertynyttä hevosmiestaitoa. Sikälikin paikka on kiva, ettei yhtään tarvi ajatella onko nyt viimeisen päälle Pikeurin pökät sun muut hienoudet, voi mennä ihan rönttövermeissä😉

  4. Heidi sanoo:

    Luin jokin aika sitten blogisi läpi, ja tykkään todella paljon! Uusia postauksia on tullut kyttäiltyä ihan urakalla. 🙂

    Täällä täysin tuntemattona intoilen puolestasi uudesta hevosesta ihan mielettömästi! Hevosjuttuja on aina kiva lukea, ja kerro ihmeessä enemmänkin unkarilaisesta hevoskulttuurista ja kuinka se eroaa suomalaisesta. Mutta kyllä täytyy myöntää, että täälläkin vain kateudesta viherretään! Tuollaiset puitteet hevosenpidolle kelpaisi aivan heti, nimimerkillä ”lähden juuri tihkusateessa pyöräilemään 15km oman kopuni luokse”.

    Mutta siis, onnea uudesta perheenjäsenästä toivotteleepi uusi tuleva vakilukija!🙂

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos ja tervetuloa lukijaksi ja hörähdykset kopulle unkariksi😉 Kaiken kaikkiaan hevostouhu täällä tuntuu olevan tosi luonnollista. Ehkä kaikkein silmiinpistävien ero on se, että Unkarissa hevoset on edelleen miesten, ei pikkutyttöjen juttu😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s