Madjaarien mailla muuttuu hevosblogiksi

Moi! Minä olen Dáriusz!

Niin siinä sitten pääsi käymään, että tumma, komea ja korkea unkarilainen tuli ja valloitti ja saapuu naapurimaakunnasta kotikaupunkiini huomisiltana.

Tarinointi madjaarien mailta muuttunee siis hevospainotteiseksi, mutta enköhän minä ehdi muustakin elämästä täällä kertomaan. Edustavampia valokuvia pollesta lähiaikoina 😉

Advertisements
Kategoria(t): hevoset, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

17 vastausta artikkeliin: Madjaarien mailla muuttuu hevosblogiksi

  1. ansku sanoo:

    Onnellista olo uljaan orin kanssa 🙂 komea poika on ja kiva lukea myös hevosteluista. Meinaatkos tuoda hänet sitten Suomeen?

    • ferrugo sanoo:

      Kyllähän näihin juttuihin pitkäaikaisesti sitoudutaan, eli tarkoitus on tuoda ”pikkuinen” pohjoiseen. EU:n sisällähän ei karanteenia enää ole, joten siltä osin prosessi on helpottunut. Meillä on sama korkeus, 170 cm, hepalla se vain mitataan sää’stä ja mulla päälaesta 😉

  2. tikitys sanoo:

    Katsos vain ja onneksi olkoon! Minä en tiedä hevosista juuri mitään, mutta blogisi hevospainotteisuuden lisääntyessä varmaan tietämyskin karttuu. 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos! Tarkoitus on tosiaan jatkaa ihan muistakin aiheista, ja toisaalta taas hevosporukoissa pääsen näkemään Unkaria ja unkarilaisuutta uudesta vinkkelistä ja pääsen tutustumaan unkarilaisiin ihmisiin paremmin. Ehkä kielitaitokin karttuu, jos ei unkari, niin sitten saksa sitäkin enemmän, sillä tallinpitäjäperhe puhuu erinomaista saksaa.

  3. Riikka sanoo:

    Siis mitä, ostitko hevosen? Nyt ei pelkästään edustavammat kuvat kelpaa, lisäinfoa kaivataan myös 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Juu, kyllä vain ostin 🙂 Asia ei ollut ihan hetken mielijohde, vaikka en täällä blogissa(kaan) siitä mitään hiiskunut. Infoa tulossa 🙂

  4. Heidi sanoo:

    Voi sinua onnellista, oma unkarilainen hevonen!
    Minkä rotuinen hän muuten on ja miten päädyit juuri häneen?

    • ferrugo sanoo:

      Dáriusz on kohta 10-vuotias (tai hevosten iässähän hän on ollut 10-vuotias koko tämän kalenterivuoden?) unkarin puoliveriruuna. Se ei kai tarkalleen ottaen ole rotu, vaan ”jaloste”, johon on käytetty unkarilaisia alkuperäisrotuja (kisbéria ja gidrania ainakin), saksalaisia holsteinereita ja hannoverilaisia sekä molempia täysverisiä. Vähän kaikkea siis, tavoitteena järkevä urheilu- ja käyttöhevonen. Unkariksi sitä kutsutaankin nimellä ”magyar sportló” eli unkarilainen urheiluhevonen. Se on monia muita eurooppalaisia puoliverisiä hiukan kevytrakenteisempi. Dáriuszin sukutaulu on hyvin unkarilainen, ja kooltaan se on rotumääritelmän ylärajoilla eli säkä on 170 cm.

      Ihastuin heti sen energisyyteen ja eloisuuteen, ilman hysteerisiä vivahteita. Se on utelias ja ystävällinen hevonen, ja vaikka kaikki ympärillä oleva ihmetyttää ja kiinnostaa, se ei säiky eikä myöskään osoita mieltään, jos pitääkin keskittyä työntekoon. Työmaaraktorin vierestä mentiin ihan pokkana, eli luonne ratkaisi todella paljon. Sillä on miellyttävät, ei kovin isot liikkeet ja se ns liikkuu omalla moottorilla 😉 Hyppää kivasti, vain pieniä kokeilin, mutta edellinen omistaja on hypännyt sillä 100 – 120 cm luokkia (syy hevosen vaihtoon oli kuulemma ratsastajan siirtyminen isompiin luokkiin). Vähän epäilinkin, että se on täkäläisillä markkinoilla ”väliinputoaja”: ei kapasiteettia huipulle, mutta laatua enemmän kuin sunnuntaipollella, ja siten myös liikaa hintaa unkarilaiselle harrastelijalle.

  5. Heidi sanoo:

    Juu, tuo ”magyar sportló”han ei ole samalla tavalla rotu kuin esimerkiksi nyt vaikka arabi. Vähän sama juttu kuin meidän FWB ilmeisesti. Itsekin olen ymmärtänyt että ovat kevyempiä kuin muut vastaavat eurooppalaiset ”rodut” koska jalostuksessa käytetään enemmän täyttä verta. Unkarissahan noita täykkärityyppisiä tunnutaan suosivan.

    Itse ainakin odotan innolla hevosjuttuja blogiisi!

    • ferrugo sanoo:

      Jep, unkarilaisesssa hevosjalostuksessa on ilmeisesti aina pyritty täykkärityyppiseen, ja perinteisimmät arabivärit tuntuu jäänee tosi yleisiksi hevoskantaan. Kimoja on tosi paljon!

  6. Riikka sanoo:

    Hei, onnea! Innolla odotan sun hevosjuttuja (ja sitä lisäinfoa :))

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos 🙂 Tällä viikolla ohjelmassa on eläinlääkäri (rokotukset ja madotukset ajan tasalle) sekä uusiin laitumiin ja uusiin hevoskavereihin tutustumista. Ensin tarhataan yksin niin että se näkee toiset ja toiset näkevät sen, ja pikku hiljaa ”sopeutetaan” laumaan. Toivottavasti siinä ei tule ongelmia. Laitumet k o tallilla ovat kyllä ihanat, ei mitään postimerkin kokoisia kuraisia tarhoja. Varusteita meillä ei vielä ole, mutta täällä on kuulemma todella hyvä satulantekijä ja saamme lainata yhden sairaslomalaisen satulaa siihen asti.

  7. Mat sanoo:

    Onnittelut uuden perheenjäsenen johdosta! 🙂

    Täälläkin odotellaan innolla lisää tarinoita unkarilaisesta (talli)elämästä. Haaveena olisi vielä joskus päästä Unkariin yhdistetylle kaupunki- ja ratsastuslomalle, ja sitä odotellessa on kiva kasvattaa matkakuumetta seuraamalla blogiasi. 😀

    • ferrugo sanoo:

      Kuulostaa hyvältä yhdistelmältä 😉 Suosittelen lämpimästi perehtymistä Länsi-Unkarin tarjontaan, vaikka suurin osa suomalaisista hevoslomailijoista taitaa suunnata Itä-Unkarin isolle pustalle. Lännessä maastot ovat vaihtelevampia, ja kannattaa muuten harkita myös siihen kaupunkiosuudeksi Wieniä, sehän on aivan nurkan takana 😉

      • Heidi sanoo:

        Länsi-Unkariin tutustumista voin suositella minäkin! Suomalaiset hevosturistit taitavat yleensä mennä eräälle suomalaisomistuksessa olevalle tallille, kun siellä saa palvelua suomeksi. En ole juuri muissa paikoissa käyneiden kokemuksia kuullut. Länsi on enemmän Keski-Eurooppalaisten hevosturistien suosiossa.
        Länsi-Unkarin maisemiin olen itsekin ihastunut, varsinkin ihaniin lehtimetsiin ja auringonkukkapeltoihin.

  8. Heidi sanoo:

    Tuolla Unkarissa on kyllä tosi hyvät mahdollisuudet hevosenpitoon erityisesti noiden isojen ja hyvien laitumien vuoksi. Varmaan tärkeä syy sille että moni ulkomailla asuvakin pitää hevosta Unkarissa, ainakin näin minulle kerrottiin unkarilaisella tallilla. Esimerkiksi Saksassa on paljon talleja joissa hevoset pääsevät tuskin tarhaankaan joten moni saksalainen onkin ostanut hevosen Unkarista ja pitää sitä siellä. Sanoisin että runsas vapaana ulkoilu lajitovereiden seurassa on suuri syy siihen että silläkin tallilla jolla itse kävin olivat hevoset ihan järjestään erittäin selväpäisiä, ystävällisiä ja stressittömän oloisia.

    • ferrugo sanoo:

      Niinpä, hevonen kaipaa toisia hevosia, ei ihmisen seuraa sinänsä. Tallille, johon Dáriusz menee, on muuten viikon sisällä syntynyt kolme suloista varsaa, se on sesonki nyt 🙂 Toivottavasti saan niistäkin otettua kivoja kuvia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s