Auf Deutsch, bitte!

Enpä arvannutkaan, miten paljon hyötyä ja iloa minulle tulisi olemaan saksan taidostani täällä Unkarissa! Olen lukenut koulussa C-saksan, kirjoittanut siitä laudaturin ja saanut päästötodistukseen kympin, mutta sen koommin, eli pariinkymmeneen vuoteen en ole sitä käyttänyt juuri lainkaan. Matkoilla olen toki osannut ruokaa tilata, ja kohteliaisuusfraaseja vaihtaa, mutta varsinaista keskustelua en ollut käynyt saksaksi kouluaikojen jälkeen.

Viime viikkoina olenkin sitten ottanut oikein kielikylvyn saksaa! Se on Länsi-Unkarissa yleisimmin osattu vieras kieli (tosin nuoren sukupolven myötä englanti saattaa ottaa vallan). Unkarissa on oma saksalainen/itävaltalainen vähemmistönsä, monien suvusta löytyy saksankielisiä, lisäksi Länsi-Unkarissa käy paljon saksalaisia ja itävaltalaisia turisteja, muun muassa metsästysseurueita. Muinaisten hallitsijoiden laajentumispyrkimykset ovat aikaansaaneet sen, että keskellä metsiä, unkarilaiskylien lomassa saattaa olla täysin saksalaisia kyliä, joissa esimerkiksi tienviitat ovat saksaksi (kuten Suomessa, enemmistön kielellä ylempänä ja toisella kielellä alempana.) Poikkeuksetta saksaa taitava unkarilainen on aina iloisesti yllättynyt, kun paljastuu, että suomalainen osaa saksaa, eikä tarvitse englanniksi yrittää puhua.

Kuten opintomenestyksestänikin voi päätellä, saksa on ollut minulle aikoinaan hyvin vahva kieli, vaikka opiskelinkin sitä vain lyhyenä kielenä (5 vuotta). Minulla oli hyviä opettajia ja olen aina pitänyt saksan kielen täsmällisyydestä ja se sopii suuhuni ongelmitta. Mutta pitkä tauko kielen käytössä on toki tuntunut, ja ensimmäisiä kertoja täällä saksaa puhuessani tuntui, että apua, en osaa enää mitään. Sanat olivat hukassa, suvut ja prepositiot menivät miten sattuu: puhuin sujuvasti, mutta huonoa kieltä 😉 Mutta se ei keskinäistä ymmärtämystä haitannut, eikä takelteluni pahemmin edes nolottanut, etenkään kun vastassa ei ollut natiivipuhujaa.

Viime viikonlopun jäljiltä voin kuitenkin helpottuneena todeta, että pahin ruoste on pyyhkiytynyt, puhun kieliopillisesti ihan hyvin, muistan pihdata pääverbiä virkkeen loppuun asti, sanasto ja vahvojen verbien taivutus on alkanut palata passiivisen sanavaraston uumenista, ja akkusatiivit ja datiivit napsahtelevat edelleen ihan oikein! Ei se ”aus-bei-mit-nach-seit-von-zu” -litanioiden ulkoaopettelu hukkaan mennyt!

Se, mikä on hieman hassua, on teitittelyn jämähtäminen suuhuni. En osaa sinutella saksaksi! Tai toki osaan, mutta teitittely tulee niin paljon luontevammin, että siitä on vaikeata luopua, vaikka välien läheisyys mahdollistaisi jo sinuttelun. Lisäksi täällä Unkarissa nainen tekee aina aloitteen sinutteluun siirtymisestä, joten voin jatkaa teitittelyäni niin kauan kuin haluan 😉 Hyvähän se vain on, mielummin näin päin, ja teitittelyn tärkeyttä kouluopetuksessa kyllä korostettiinkin. Myös unkarin kielessä teitittely on oletusarvo vieraiden ihmisten kanssa kommunikoitaessa, joten sinnikäs teitittelyni saksaksi on unkarilaisessakin tapakulttuurissa ihan luontevaa.

Mainokset
Kategoria(t): arki, kieli, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Auf Deutsch, bitte!

  1. Riikka sanoo:

    Toi on muuten totta, että sinuttelu on saksassa jotenkin vaikeampaa. Välillä tuntuu, että ei osaa edes verbiä taivuttaa, jos pitää sinutella 🙂

    • ferrugo sanoo:

      No juurikin näin! Kun saksa on ollut vähän ruosteessa, niin se monikon kolmas tietty löytyy helpommin kuin yksikön toinen. Ja jotenkin se teitittely nimenomaan saksan kielellä on oikeasti tosi luontevaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s