Maaliskuun viidestoista

… oli eilen, mutta menköön. Unkari viettää kansallispäiväänsä 15. maaliskuuta vuoden 1848 – 49 kansannousun muistoksi. Tuolloin noustiin Hapsburgeja vastaan, ja toimintaa johti maan rakastetuin kansallissankari Lajos Kossuth. (Hassua, minä tunnen hänet oikeastaan nimellä Kossuth Lajos: kaikki ”uudet” unkarilaiset tuttavuudet muistan luontevasti unkarilaisessa nimijärjestyksessä, mutta esimerkiksi Béla Bartók pysyy minulle ikuisesti Béla Bartókkina.)

Unkarilaisia oli liikkeellä massoittain Budapestin kaduilla ja toreilla, joilla järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Pääministeri puhui Kansallismuseon portailla, ja tänään paljastui, että paikalle oli ostettu viitisensataa nuorta hurraamaan pääministerin puheelle 1 500 forintilla per nuppi. Melko noloa. Väkeä oli kuitenkin muutenkin liikkeellä, väentungoksessa pyörtyiltiinkin, etenkin kun lämpötila nousi jo yli +20 C °:een ja osa väestöstä kulki sinnikkäästi talvipalttoossa.

Parlamentissa oli avoimet ovet, ja sen sisusta jäi minulta tällä kertaa näkemättä kilometrin pituisen jonon vuoksi. Joku toinen kerta sitten. Enemmistö unkarilaisista kantoi rinnassaan Unkarin lipun väristä rimpsukokardia, niin vauvat, vaarit, miehet kuin naisetkin. Sellaista samantyyppistä kuin koiranäyttelyissä tai ratsastuskisoissa jaetaan.

Parlamenttitalossa oli kansallispäivän kunniaksi avoimet ovet.

Mainokset
Kategoria(t): historia, Unkari, yhteiskunta Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s