Mikä motivoi ihmisen opiskelemaan unkaria?

Unkari on virallisen kielen asemassa yhdessä valtiossa, Unkarissa, jossa sitä puhuu vajaat 10 miljoonaa ihmistä (miinus mykät ja vauvat). Naapurimaissa on vielä muutama miljoona till, sekä satunnaisia magyarulia taitavia siroteltuna ympäri maailmaa.

Mikä siis saa määräaikaisella, vain kahden vuoden komennuksella olevan expatriaatin opiskelemaan tätä marginaali-kieltä, vieläpä kohtalaisen, hmm, intensiivisesti, etten sanoisi pakkomielteisesti? Tätä nimittäin on moni ihmetellyt, niin unkarilaiset kuin muutkin expatriaatit. Ihan hyvällä ovat ihmetelleet, ja olen saanut tuntea itseni pyhimykseksi tai sankariksi, kun moisen vaivan viitsin nähdä.

Minäpä siis kerron.

Käytännön syyt. Kuten olen jo monesti kertonut, Unkarissa vieraiden kielten taito on harvinaista. Kaikki vieraskieliset tv-ohjelmat dubataan. Kaikki kyltit ja opasteet ovat vain unkariksi. Ruokakaupassakin tarvitsee sanakirjan. Käytännön asioiden hoitaminen on äärettömän hankalaa jollei mahdotonta ilman tulkkausapua tai edes auttavaa kielitaitoa. Olen luonteeltani erittäin itsenäinen, haluan selvitä kaikesta yksin ja ilman apua. Puhun sujuvasti neljää kieltä, tulen toimeen kohtalaisesti kahdella muulla ja ymmärrän näiden edellisten pohjalta useita muitakin kieliä (esim norjaa ja jopa tanskaa ymmärrän ruotsin pohjalta, hollantia saksan pohjalta, italiaa espanjan ja ranskan pohjalta jne.) Myönnetään: tällä kielitaidolla varustetulle ihmiselle totaalinen ummikkous tänne tullessa oli todella nöyryyttävää. Ilman kielitaitoa tuntee itsensä sosiaalisesti ja älyllisesti rammaksi.

Kiinnostus kieliin. Minä rakastan kieliä. Kielten etymologia, niiden sukulaissuhteet, fonetiikka, kaikki tämä on mielestäni jännittävää ja pohjattoman mielenkiintoista. Kuusivuotiaana olin haltioitunut hieroglyfeistä ja Rosetten kivestä, lomilla suosikkikohteitani ovat ”vanhat kivet”, joiden latinan ja kreikan kielisiä tekstejä tavailen onnessani, kun muu seurue jo on siirtymässä seuraavalle rastille. Ihmisten kommunikointiin käyttämät merkit ja järjestelmät ovat kiehtovia. Unkari on ensimmäinen suomen sukulaiskieli, jota opiskelen, joten se on tarjonnut hienon matkan vuosituhansien taakse yhteiseen kielihistoriaan, sanastoperintöön ja kieliopin muodostumiseen.

Irto- ja sympatiapisteiden keruu. Unkarilaiset ovat ystävällisiä ja auttavaisia – aivan erityisesti, kun osaat sanoa heille edes pari sanaa heidän äidinkielellään. He pitävät itsekin kieltään vaikeana ja suhtautuvat joskus vähän anteeksipyytelevästi ”anteeksi, että olemme olemassa”, ”anteeksi, ettemme osaa vieraita kieliä”, ”anteeksi, että kielemme on niin mahdoton” – ja toisaalta ovat kierolla tavalla ylpeitä siitä vaikeudesta. Olen myös huomannut, että kun vain kehtaan käyttää vielä vähäistä unkarin taitoani, niin vastapuolipa saattaa yllättää ja tulla vastaan yhtä vähäisellä englannin taidolla. Ja ihan mukavastihan asiat alkavat näin selvitä!

Työperäiset syyt. Minun ei oletettu osaavan pätkääkään unkaria, sillä työpaikkani kieli on yksiselitteisesti englanti. Unkarin osaamisesta olisi kuitenkin tavattoman paljon hyötyä myös työtehtävissä.

Älä yllytä hullua. Ne, jotka tuntevat minut hyvin, ovat varmasti sitä mieltä, että tämä on syistä ilmiselvin. Jos minulle sanotaan, että jokin on asia on vaikea tai mahdoton, se on kuin heittäisi bensaa juhannuskokkoon. Olen niin itsepäinen ja sisukas, että olen ennenkin tehnyt äärimmäisiä ja ”mahdottomia” asioita pelkästään näyttääkseni itselleni ja muille, että pystyn siihen.

Miksipä ei? Siteeraan englantilaista vuorikiipeilijää George Mallorya, joka vastasi kysymykseen ”Miksi haluat kiivetä Mount Everestille?”

”Because it’s there.” Minusta se on ihan hyvä syy myös opiskella unkaria.

This entry was posted in arki, kieli, Unkari. Bookmark the permalink.

5 vastausta artikkeliin: Mikä motivoi ihmisen opiskelemaan unkaria?

  1. Bisquits sanoo:

    Pakko tulla mainitsemaan, että blogisi herättää minussa monenlaisia (tuttuuden) tunteita.🙂 Itsekin unkaria opiskelleena ja jopa kielen oppineena moni mainitsemasi seikka kuulostaa niin tutulta! Pääsisinpä taas pian Unkariin, kamala ikävä sinne.

    • ferrugo sanoo:

      Hauska kuulla! Olen yrittänyt kuvata elämää täällä rehellisesti, välillä hehkutan ja välillä mietin, että kylläpäs tuli taas vähän negatiivinen kirjoitus. Muistelinkin, että olet opiskellut (?) Unkarissa. Tervetuloa vain Unkariin, näin pieneksi maaksihan täällä on tosi paljon nähtävää!

  2. tikitys sanoo:

    (nyökyttelee ja hokee kunkin lihavoinnin kohdalla että ”nii just”)

    • ferrugo sanoo:

      🙂 Tämä on oikeastaan aika jännä ”ihmiskoe” itselleni tulla maahan, jonka kieltä on vähän niin kuin pakko opetella. Tulisiko opeteltua esim. Hollannissa paikallista kieltä, kun siellä puhutaan käsittääkseni aika hyvin englantia.

  3. Onko joku kiinnostunut opiskelemaan unkarin kieltä?? Mä voin auttaa, jos sä voit auttaa mua suomen kielen opiskelemassa, kirjoitaa vaan tähän: samuorsi@freemail.hu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s