Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?

Vuonna 1846 rakennettu synagooga on surullisessa jamassa.

Vaikka maantieteellistä etäisyyttä Suomesta Unkariin ei ole hurjan pitkä matka, on Unkari ollut monessakin mielessä täydellinen yllätys expatriaatille. Jotenkin sitä kuvitteli, että kun Unkari sentään on EU:ssa, Natossa ja Euroviisuissa, se on moderni, hyvinvoiva ns länsimaa. Mutta ei se ole. Pahoittelen, jos murskaan jonkun mielikuvat maasta, jossa kauniit ihmiset tanssivat iloisina pustalla. Tämä maa on nimittäin köyhä.

Vaikka elinkustannukset ovat hieman alemmat kuin Suomessa (mutta ei paljon), on unkarilaisten palkkataso valovuosien päässä suomalaisesta. Keskipalkka on alle 500 e/kk. Kaikkein köyhimmät näkevät nälkää. Pientä rikkaiden eliittiä lukuunottamatta unkarilaiset elävät kädestä suuhun. Monella on päivätyönsä lisäksi pari kolmekin viraabeli-hommaa.

Moni arjen ”kummallisuus” todistaa tästä: kaasulaskun tasausmaksu käydään jakelemassa asiakkaalle käteisellä eikä vähennetä seuraavasta laskusta (kuten Suomessa tehtäisiin). Täkäläiset yksinkertaisesti tarvitsevat sen välirahan elämiseen. Kaikkien palveluiden oletuslaskutusväli on erittäin tiheä, eikä osaa niistä voi edes muuttaa harvemmin, mutta isompana könttänä maksettavaksi, koska suurimmalla osalla asiakkaista ei ole sellaiseen varaa.

Matkapuhelinoperaattori veloittaa etukäteen, jos on puhunut normaalia enemmän (esim parinkymmenen euron edestä), tai muutoin liittymä suljetaan. Tämä perustuu siihen, että operaattorilla ei ole luottoa siihen, että asiakkaalla on tähän oikeasti varaa sitten kun normaali lasku tulee. Toki tällä menettelyllä karsitaan tehokkkaasti maksukyvyttömät asiakkaat, mutta samalla karkotetaan myös ne kaikkien maksukykyisimmät, joille 30 euroa on taskuraha.

Paremman sortin merkkituotteita ei myydä kuin suurimmissa kaupungeissa, joiden asukaspohja siihen riittää. Esimerkiksi oman asuinkaupunkini 35 000 asukasta ei siihen riitä. Kun kahvinkeittimeni (Moccamaster) pannu hajosi, lähin varaosa olisi löytynyt Itävallan puolelta (onneksi oli juuri tulossa Suomi-vieraita, jotka toivat pannun tullessaan). Myös lähin Mac-huolto löytyy Itävallasta. Kameran akun (tuikitavalliseen pikku-Ixukseen sopivan) jouduin tilaamaan netistä (ja odottelemaan sitä 5 viikkoa), paikallinen kameraliike ei suostunut sellaista minulle edes tilaamaan saati että heillä olisi ollut sellaista valikoimissa. Minkä tahansa kattilaa isomman taloustavaran saaminen saattaa kestää viikkoja, sillä liikkeet eivät pidä varastoja.

Tuntuukin, että ainakin tänne Länsi-Unkariin on muodostunut kahdet erilliset kuluttajamarkkinat. Ne, joilla on varaa, käyvät shoppailemassa Itävallassa, ehkä jopa Italiassa tai Saksassa, ja ne, joilla ei ole varaa, tyytyvät paikalliseen valikoimaan, joka on aika pitkälti heikkolaatuista, kuukaudessa hajoavaa ”Made in China” -tavaraa. (Poikkeuksena toki Budapest, josta löytyy aivan kaikkea.) Ja tällä menolla sisämarkkinat eivät koskaan nousekaan lentoon. En ole minkään sortin ekonomisti, tämä on ihan vain maallikon pähkäilyä.

Vaikka välillä arjen hankintojen tekeminen saattaa aiheuttaa erityisjärjestelyjä ja päänvaivaa, on tavallaan hyvä, etten asu Budapestissa, jossa en ikinä näkisi missä tilassa Unkari maana on. Kaiken lisäksi Länsi-Unkarin pitäisi olla sitä vauraampaa aluetta! (Tuskin missään muuallakaan pelkästä pääkaupungista saa kovinkaan kattavaa käsitystä maasta. Muistan, kuinka vuonna 1993 kävin automatkalla Virossa, ja todellisuus paljastui hyvin pian Tallinnan ulkopuolelle tultaessa.)

Oma hyväosaisuus välillä nolottaa. Suomalaisittain en ole rikas, toki hyvin toimeentuleva kuitenkin. Mutta täällä olen rahassa kieriskelevä kroisos, jolla on varaa elää aivan eri tavalla kuin paikallisilla. Voin esimerkiksi lähteä jouluostoksille Wieniin murehtimatta bensan kalleutta tai Itävallan hintatasoa. Voin mennä markettiin ja ostaa kuukaudeksi ruokaa ja vaikka sen huiman kalliin paketin lohta. (Inhoan ruokaostoksilla käymistä, joten ostan mielelläni paljon kerralla tuskaa harventaakseni.) Voin ostaa kuntosalikortin kolmeksi kuukaudeksi, voin pyytää tankin täyteen. Minun ei missään tilanteessa tarvitse ajatella ”mitähän tämä maksaa euroissa”, sillä minulla on taatusti varaa mihin tahansa.

Vaikka tykkään siivota itse, olen jopa harkinnut siivoojan palkkaamista, koska olisi mukava tukea jotakuta vähävaraista tarjoamalla mahdollisuus lisätienesteihin. Toisaalta se taas saisi minut tuntemaan itseni entistä hyväosaisemmaksi, suorastaan kolonialistiriistäjäksi. Hentomieli mikä hentomieli.

Mainokset
Kategoria(t): arki, Unkari, yhteiskunta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?

  1. finnforlife sanoo:

    Ei voi sanoa muuta kuin että Hui!

    • ferrugo sanoo:

      Melko karun vaikutelmanhan tuosta saa, mutta tämä on jotenkin pikku hiljaa selvinnyt minullekin sitä kautta, kun olen alkanut kaipailla joitain mielestäni tavallisia hyödykkeitä (petauspatjaa, kameran akkua, kahvipannua ym). Ja sen verran minäkin talouden lainalaisuuksista ymmärrän, että yleensä se menee niin, että tarjontaa ei ole, jos ei ole riittävästi kysyntää.

      • tikitys sanoo:

        Tuo siivoojan tai kotiapulaisen palkkaaminen olisi aika hyvä juttu, jos luotettavaa työvoimaa on tarjolla. Pientä taloudellista panostusta vastaan saisi sekä itselleen elämänlaatua että luotua sitä myös toiselle. Win-win tilanne, niinkö sanotaan.

        • ferrugo sanoo:

          Tämmöisen loppupäätelmään tulin itsekin, ja putsfrau tulee huomenna 🙂 Luotettavaa työvoimaa on tarjolla, se on pikkukaupungin etuja, että jos yhdellä asiakkaalla menee luotto, niin samalla voi mennä maine ja pisnekset kuolla koko kylässä.

  2. Tom sanoo:

    Moi, kylla nuo maksut saa pitkallakin laskutusvalilla, meille esim kaasulasku tulee kerran vuodessa, bad debt on tietysti keskeinen kysymys post paid liittymissa, mutta aika pian operaattori vapaauttaa sinut tarkkailust, jos maksut on hoidettu kunnolla (itseasiassa tama on aika yleista myos muualla euroopassa, ja esim italiassa bad debt on operaattoreilla paljon suurempi kuin unkarissa, tsekeissa ja muissa entisissa itablockin maissa)

    • ferrugo sanoo:

      Hyvä tietää, että pitkän aikavälin laskun saa. Joskus kielimuuri hieman haittaa asioiden hoitoa, saattaa olla helpompi sanoa, että jokin homma ei onnistu ollenkaan, kuin alkaa järjestää asiakkaalle ulkomaan kielistä asiointia. Tämä koskee aika moniakin asioita mun mielestä (asun pienessä kaupungissa, jossa vieraiden kielten taito on harvinaisempaa kuin esim pääkaupungissa, vaikkei se sielläkään tosiaan mikään oletusarvo ole). Joo, tuo tarkkailuaika kuulemma kestää noin puoli vuotta. Tai ehkä enemmän. Tai ehkä vähän vähemmän 😉 (Sain tällaisen vastauksen kun kysyin miten pitkään homma menee näin…)

  3. Tom sanoo:

    Ei sita ihan varmasti tieda, se on aina ns. asiakaskohtainen arvio luottokelpoisuudesta koska loppujen lopuksi heilla on aika vaikeata saada rahoja perittya, useimmilla se kestaa noin puoli vuotta, jos matkustelet paljon, niin kannattaa soittaa operaattorille etukateen ja pitaa huolta, etta maksut tulevat hoidetuksi ajallaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s