Small talkia presidentin kanssa

Paiskasin sitten eilen tassua Unkarin tasavallan presidentin, Pál Schmittin kanssa! Hän oli tutustumassa työpaikkaani, ja juuri ennen kuin presidentti seurueineen lähti, hän yhtäkkiä kiinnitti katseensa minuun, ojensi kätensä, ja sanoi ”Kézet csókolom!”

Onneksi refleksini olivat tallella, ja kun tilanne tuli yllättäen, en kerinnyt jännittää, vaan kajautin iloisesti varmuuden vuoksi opettelemani lauseen ”Jó estét kívánok, köztársasági elnök úr!” (”Hyvää iltaa, herra tasavallan presidentti!”) Presidentti oli ilmeisen otettu ja juttelimme siinä hetken aikaa unkariksi. Kotimaani tuli selvitettyä ja kiitokset tuli kielitaidosta, mihin vaatimattomana vitsailin, että ”Suomen kieli ja unkarin kielihän ovat veljeksiä. Tai no, serkuksia.” Ei ole kuulkaas turhaan vietetty tunteja unkarin opintojen parissa!

Täytyy sanoa, että unkarilaisilla on erinomaisen edustava presidentti. Pitkä, harmaapäinen, kielitaitoinen ja karismaattinen herrasmies, joka tuntuu osaavan luontevasti huomioida ihmisiä, säilyttäen silti arvokkuutensa. Siis erityisen ”kansanomaiseksi” en häntä arvioisi. Presidentti Pál Schmitt on kokenut diplomaatti, ja löytyypä hänen meriittilistaltaan olympiavoitto joukkuekalpamiekkailussa vuosina 1968 ja 1972.

Presidenttinä hän on tuore. Parlamentti valitsi hänet neljävuotiskaudeksi viime kesänä. Presidentin valtaoikeudet ovat Unkarissa kapeahkot, mutta hän on maassaan tärkeä keulakuva.

Mainokset
Kategoria(t): Unkari, yhteiskunta Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Small talkia presidentin kanssa

  1. tikitys sanoo:

    Hieno homma ja hyvin treenattu! Ovatko unkarilaiset noin ylipäätään mielissään, jos joku unkaria on viitsinyt opetella?

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos. Kyllähän unkarilaiset ovat erittäin otettuja vähäisestäkin unkarin taidosta ja siitä, että edes yrittää. Suurin ulkomaalaisryhmä täällä on amerikkalaiset, jotka eivät ole tunnettuja yritteliäisyydestään opetella vieraita kieliä, joten me, jotka viitsimme, saamme melkein sädekehän pään päälle 🙂 Mutta samahan se on Suomessa, jos joku osaa edes vähän, se on meidän mielestä aivan fantastista! Mutta jos mietitään vaikka ranskalaisia – he eivät tunnu arvostavan ranskan alkeita, vaan täydellisesti pitäisi osata ennen kuin arvostusta heruu.

      Amerikkalaisten asenne kyllä välilllä suututtaa. Siis se, kuinka he marisevat siitä, että unkarilaiset eivät juuri puhu englantia. Aina tekee mieli kysyä, että ”niin, montakos vierasta kieltä itse puhut?” Mutta ettei nyt ihan yleistämiseksi mene, tunnen kyllä muutaman amerikkalaisen, jotka näkevät vaivaa, vaikka esim ö-kirjain on heille todella vaikea.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s