Kuningatarten kaupunki kukkuloiden sylissä

Veszprém, saman nimisen lääninsä pääkaupunki, tunnetaan kuningatarten kaupunkina. Se on ollut Unkarin kuningatarten suosiossa siitä lähtien, kun heistä ensimmäinen, Gizella, kruunattiin Veszprémissä. Gizella oli ensimmäisen kristityn kuninkaan, Tapanin, baijerilainen puoliso. Yksi kyseisen naimakaupan tavoitteista olikin juurruttaa kristinusko Unkariin ja sitoa maa osaksi katolista valtapiiriä.

Linnan portti on vuonna 1936 rakennettu uudelleen 1400-luvun aikaisen portin kivistä.

Eikä ole ihme, että kuningattaret Veszprémissä viihtyivät – minäkin saattaisin viihtyä pidempäänkin, niin kaunis se on. Ensimmäistä kertaa siellä ilmaa haistellessani tiesin heti, että tästä kaupungista minä todella pidän.

Budapestiin on matkaa noin 110 km, Balatonin pohjoisrannalle vain 15 km. Ja kuten Rooma tai Turku, myös Veszprém sijaitsee seitsemällä kukkulalla, se kellii eteläisten ja pohjoisten Bakony-kukkuloiden välissä, suojassa vihollisilta ja muukalaisilta (tai niinhän sitä luulisi).

Pyhän kolminaisuuden pylväs (Szentháromság szobor). Pyhimyksiä kerrakseen.

Matkalla navigaattori kertoi, että ajelen yli 400 metrin korkeudessa merenpinnasta. Kaupungin keskeinen nähtävyys, erittäin hyvin säilynyt linnavuori (Várhegy) on taatusti sitäkin korkeammalla. Vaikka Veszprém on yksi Unkarin vanhimpia kaupunkeja ja perustettu jo keskiajalla, sen rakennukset edustavat pääasiassa barokkia, sillä turkkilaiset valloittivat kaupungin vuonna 1552 Ali-Pashan johdolla, Hapsburgit räjäyttivät Veszprémin linnan vuonna 1702 ja loput keskiaikaisesta kaupungista tuhoutui melko perusteellisesti ns Rákóczy-sodassa 1703 -11. Ottomaanien aikana kaupungin päällikkyys vaihtui 17 kertaa. Armotonta menoa!

Pyhä Imre ei diggaa lohikäärmeistä.

Linnavuorella on kirkkoa, katedraalia, kappelia, piispan palatsia ja luostaria vieri vieressä, joten menin pikkuisen sekaisin mikä oli mikäkin. Turistikauden ulkopuolella ne eivät ole edes auki. Merkittävin on kuitenkin Pyhän Miklóksen katedraali – sen vanhimmat osat ovat keskiajalta, mutta se on rakennettu moneen kertaan uudelleen. Osa sen ulkomuurista on jätetty keskiaikaiseen asuun. Se on Unkarin vanhin tuomiokirkko ja Veszprémin linnavuori laajin yhtenäinen linna-alue Budan linnan jälkeen.

Tätä paikkaa kutsutaan "Maailmanlopuksi".

Missasin siis kuningatar Gizellan muumioituneen käden, jota säilytetään Veszprémissä Gizellan kappelissa. Tämä reliikki-juttu on jotakin, jota en edes yritä ymmärtää katolisuudessa. Voitteko kuvitella – Gizellan käsi rahteerattiin Veszprémiin Baijerin Passausta (jonne muut jäänteet jätettiin) vuonna 1996 ja samaan paikkaan tuotiin myös siipan oikea käsi Budapestistä pariskunnan 1000-vuotishääpäivää juhlistamaan (he avioituivat Veszprémissä vuonna 996). Tavallaan tosi herttaista, mutta kuitenkin ihan älyttömän makaaberia.

Kuningas Tapani ja kuningatar Gizella ovat patsastelleet Maailmanlopun tasanteella vuodesta 1938 (Tapanin kuolemasta 1000 vuotta).

Veszprémissä on nykyään noin 65 000 asukasta ja siellä on muun muassa piispan istuin ja yliopisto. Sen kulttuurielämä on vireää ja sitä sanotaankin festivaalien kaupungiksi. Siellä järjestetään Kabóciadé-lastenfestivaali, tanssifestivaali, katumusiikkifestivaali, Veszprémin kesäfestivaali, Kansainvälinen kuorofestivaali Vivace sekä Veszprémin juhlaviikot. Yhtä juhlaa siis! Ja lappilaista oveluutta rovaniemeläisiltä valita tällainen ihastuttava kaupunki ystävyyskaupungikseen!

Maailmanloppu näyttää tältä.

Kaupungissa on myös lukuisia taidegallerioita sekä modernin taiteen museo, László Vass -kokoelma. Veszprémissä jopa eläimet ovat taiteilijoita: sen eläintarha on kuuluisa maalaavasta apinastaan, Böbestä. Eläinharvinaisuuksia siellä edustavat Siperiantiikeri, impala ja Iberiansusi.

Näkymä länteen Betekints-laaksoon.

Kaupungissa liikkeissä ja ravintoloissa tuntui puhuttavan myös kohtalaisen hyvin englantia, vaikka nykyään kyllä tsemppaan joka paikassa puhumalla unkaria minkä pystyn.

(On muuten jännä, miten liikuttavan polleita monet unkarilaiset ovat englannin kielen taidostaan – ja syytä onkin, niin harvinaista se on! Monesti esimerkiksi tarjoilija jatkaa asiallisesti englannin puhumista, vaikka kuinka sönkkään unkaria enkä suostu vaihtamaan englantiin. Voi tietysti olla, että olen vain niin surkea, ja raiskaan unkarilaisten äidinkieltä niin törkeällä tavalla, että sitä on sietämätöntä kuunnella ;))

Jos luulit, että Unkari on pannukakku... Benediktuksen kukkula todistaa muuta!

Päiväretki Veszprémiin todisti myös miten erilaisia maisemia Unkarissa on. Jos luulit, että Unkari on kauttaaltaan lattea kuin pannukakku, vieraile Veszprémissä! Oma asuinalueeni kuuluu pannukakku-Unkariin, joten yllätyin iloisesti kun korvissa alkoi humista ajomatkalla.

Alueella sanotaan myös olevan suotuisa mikroilmasto. Säätila saattaa olla täysin erilainen – ja yleensä miellyttävämpi kuin parinkymmenen kilometrin päässä laakeammalla alueella. Tyypillisissä Unkari-mielikuvissa maa on yhtä pustaa, mutta mielikuva on todella väärä. Toki, Unkarin pusta on laaja ja maailmankuulu, mutta maassa on paljon muutakin. Ja hienointa tässä kompaktissa maassa on, ettei tarvi ajaa muutamaakymmentä kilometriä kauemmaksi löytääkseen ihan uudenlaisia maisemia.

Kaupungin itäosa edustaa viehättävää sosialistista realismia.

Veszprémissä oli myös lukuisia pieniä antiikkiliikkeitä. Ja ne eivät olleet mitä tahansa romukauppoja, vaan niissä oli myös hyvin kiintoisan näköisiä tavaroita: vanhoja soittimia, miekkoja, kansallispukuja ym käsitöitä, taidokkaita intarsia-huonekaluja, taidelasia, maalauksia. Valitettavasti tietoni keski- ja itäeurooppalaisesta taiteesta ja antiikista ovat minimaaliset, joten en ainakaan ihan vielä uskalla ostaa sikoja säkissä. (Lisäksi antiikille taitaa olla joitakin vientirajoituksia…)

Hä hä Häme, hiljaa hiipii ilves... ei kun, kyllä tämä taitaa olla ihan jokin muu kissa. Ei meitin Ilves jäisi tuommoiseen kiipeliin kivipaasi harteille.

Muutaman kilometrin päässä Veszprémistä luoteeseen sijaitsee myös ”Unkarin Arabia”, eli Herendin posliinitehdas museoineen. Tämäkin oli näin talvella kiinni, mutta ehdottomasti ”to do” -listallani. (Posliini – aina yhtä kätevä muuttotavara…)

Advertisements
Kategoria(t): historia, matkustaminen, Unkari Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s