Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa

Tältä minusta toisinaan tuntuu. (Copyright: Luonnontieteellinen keskusmuseo)

… mutta kyseessä ei tainnut olla unkarilainen äiti. Seuraavaksi aion purkaa ahdistustani asiasta, joka joko on täysin mielikuvitukseni tuotetta tai erittäin ärsyttävä kansallinen piirre unkarilaisessa tapakulttuurissa. Nimittäin tuijotus.

Huomasin tuijotuksen jo tänne saavuttuani, mutta pidin sitä luonnollisena: tämä on pikkukaupunki ja minä olen uusi ulkomaalainen. Totta kai sitä uutta ulkomaalaista tuijotetaan kuin kaksipäistä vasikkaa, kunnes siihen totutaan.

Mutta madjaarien tuijotus jatkuu. Ihan joka paikassa, minne vasikka kaksine päineen ilmestyy. Kaupoissa, bensiksellä, kadulla, postissa, pankissa, ravintoloissa, puistossa lenkillä. Riippumatta siitä, miten olen pukeutunut tai olenko meikannut paljon, vähän vai en ollenkaan.

Minulla on jatkuvasti tunne, että vetoketjuni on auki, lahkeestani roikkuu vessapaperia, suupielessäni on lusikallinen kastiketta tai olkapäälleni on laskeutunut ulkoavaruuden olento. En ole ulkonäöltäni huomiotaherättävän kaunis sen paremmin kuin rumakaan, jotta sen takia tuijotettaisiin.

Sanomattakin kai selvää, että koen tuijotuksen äärettömän kiusalliseksi. En ole koskaan nauttinut katseen tai kameran kohteena olemisesta. Kiusallisinta tuijotus on tietysti tilanteissa, joissa muutenkin haluaisi vajota maan alle (kun vaikkapa haluaisit vain ostaa muovikassin ostoksiasi varten, niitä ei näy missään, kaupan kassa ei tajua mitä haluat ja takanasi odottaa kymmenen metrin jono tuskastuneita, tuijottavia unkarilaisia).

Eivätkä unkarilaiset taida edes tajuta tuijottavansa. Kun olen varovasti täkäläisiltä yrittänyt kysellä, miksi he tuijottavat, onko se täällä ihan korrektia, niin eivät he oikein tunnu ymmärtävän mitä horisen. Joka tapauksessa he ovat vakuutelleet, että mahdollinen tuijotus on kuitenkin ystävällismielistä ja uteliasta, eikä siitä pidä loukkaantua tai kiusaantua.

Tämä tuijotus-gate kuitenkin on paljastanut minulle taas yhden piirten suomalaisuudesta, jota en ehkä muuten olisi niin selvästi ikinä tajunnut. Nimittäin suomalaisen hienotunteisuuden. Suomessa kun joku onneton sählää kassalla, muut kassajonossa katselevat muualle, vaihtavat vaivihkaa toiseen jonoon ja ovat niin kuin eivät olisikaan. Lapset sosiaalistetaan tähän varhain, ”tuijottaminen on rumaa”. Rakastan tätä piirrettä! Toki sen kääntöpuolena tulee tietty välinpitämättömyys myös silloin, kun ehkä pitäisi puuttua siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Naapuri saa ihan rauhassa hakata vaimoaan, juhlija saa sammua lumihankeen, ei kuulu minulle. Hienotunteisuutta pahassa.

Kai sitä vain on erityisen sensitiivinen asioille, jotka ovat erilaisia, kuin omassa kulttuurissa. Esimerkiksi täkäläiset amerikkalaiset puhuvat toistuvasti siitä, kuinka unkarilaiset eivät hymyile. Hmm, ihan tosi, ai eivät vai? Kas kun en ole huomannutkaan!😉

This entry was posted in arki, Unkari and tagged . Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Äiti neuvoi, että tuijottaa ei saa

  1. tikitys sanoo:

    Hmm, olen kahdesti kuullut ulkomaalaisen väittävän, että suomalaiset tuijottavat erityisen paljon. Ehkä tuijottaminen jakautuu epätasaisesti siten, että tiettyjä ihmisiä tuijotetaan enemmän kuin toisia? Kohteena olo on varmasti rasittavaa.

    • ferrugo sanoo:

      Itse asiassa karjalaista verta (sitä rajantakaista) oleva kaverinikin sanoi, että kyl hyö karjalaiset tuijottaa että kuka sie oot ja mistä sie tuut😉 Itse olen kasvanut Länsi-Suomessa, jossa mielestäni vieraan ihmisen katsomista vältetään. Helsingissähän se on ihan taidetta mihin sen katseensa laittaa vaikka metrossa istuessa (tosin tämä on varmaan yleinen suurkaupunki-ilmiö). Tuntuu, että vaikka olemme tottuneet pitämään Suomea tapakulttuuriltaan hyvin yhtenäisenä, ei se sitä ehkä olekaan, vaan jakaantuu Länsi- ja Itä-Roomaan😉

  2. Bea sanoo:

    Haha! Ei ole totta! Jotenkin, huolimatta siitä, että ymmärrän yskäsi täydellisesti, pistää merkintäsi naurattamaan. Se vaan osuu niin naulan kantaan! Saanko udella (olen jo ehkä kysynytkin…), missä päin Unkaria siis asustatkaan? Onko paikkakunta oikeasti niin pieni, että kaikki tietävät toisensa ja sitä kautta myös ”uudet” kasvot huomataan? Kiintoisaa ja varmasti hyvinkin kiusallista.

    • ferrugo sanoo:

      (Vastasin sulle meilitse tarkemmin :))

      Kaupunki ei ole pienenpieni, mutta suurin osa täällä asuvista ulkkareista on helppo tunnistaa😉 Hyvä kun jollain muullakin on samoja kokemuksia, sillä mietin tosi pitkään, kirojoitanko tästä ollenkaan, koska mietin, että jos nyt kuitenkin ihan vaan kuvittelen koko jutun tai olen yliherkkä. Sitä muuten en sitten tiedäkään, kohdistuuko tuijotus jotenkin enemmän naisiin vai yhtäläisesti myös miehiin. Unkari kuitenkin on siinä mielessä perinteistä Itä-Eurooppaa, jossa naiset ehkä jossain määrin nauttivatkin katseen kohteena olemisesta.

  3. Bisquits sanoo:

    En tiedä, huomaatko näin vanhaan tekstiin tulleita kommentteja, mutta kommentoinpa kuitenkin… Lueskelen nimittäin vanhoja postauksiasi parasta aikaa. 😉 Huomasin ihan saman jutun aikoinaan D:llä alkavassa Unkarin kaupungissa asuessani… Paikalliset ystäväni sanoivat monesti, että minun kanssa liikkuessa on kuin olisi julkkiksen seurassa, kaikki tuijottavat. Ja todettakoon vielä, etten minäkään ole mikään henkeäsalpaava ilmestys vaan ihan tavallinen vaalea nainen, haha! Unkarilaiselta en kuitenkaan näytä ollenkaan, se on selvä. Kai se on niin, että ulkomaalainen on jännä juttu, ja sitä on katsottava!

    • ferrugo sanoo:

      Tosi lohdullista kuulla😉 Siis etten ole vain omahyväisyyksissäni kuvitellut, että minua tuijotetaan. Ulkonäköni ei ole ihan tyypillisen suomalainen, ja kuulemma voisin mennä ihan unkarilaisestakin (koska täällä on niin monennäköistä ihmistä). Pienessä kaupungissa kaikki kuitenkin tietävät, että ”tuo on uusi ja niitä ulkomaalaisia”. Vietin juuri 6 päivää Budapestissa, ja siellä tuijotus oli selvästi vähäisempää. En siis loppujen lopuksi tiedä, onko tuijotus erityisesti unkarilainen vai pikkukaupunkilainen ilmiö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s