Unkari ja minä

Ostetaan: käytetty piano (tai flyygeli)

Tullessani Unkariin, ajattelin, että minähän en tiedä tästä maasta muuta kuin pääkaupungin nimen ja paprikan, ja kieltä osaan tasan yhden sanan verran (köszönöm = kiitos).

Tarkemmin ajatellen, pieniä yhtymäkohtia Unkariin on ollut elämäni varrella useita.

Ensimmäiset näkemäni unkarilaiset ihmiset olivat kaikki musiikin opettajia musiikkioppilaitoksessa, jossa itsekin lapsuudessani opiskelin. En ollut heidän opetuksessaan, mutta yksi taisi joskus olla arvosteluraadissa suorittaessani jotakin kurssitutkintoa. Muistan, ettei minulle koskaan selvinnyt, kumpi oli etunimi ja kumpi sukunimi, sillä näin heidän nimiään kirjoitettavan sekä suomalaisella että unkarilaisella tavalla.

Lukiossa rinnakkaisluokillani oli muutamia unkarilaisia nuoria. Unkarilaiset pojat olivat mielestäni koulun komeimpia enkä varmaan ollut ainoa, joka oli tätä mieltä 😉

Lapsena minulla oli hevosaiheiset pelikortit, joihin oli koottu eri maanosien hevosrotuja perheiksi. Eurooppalaisia hevosrotuja edustivat muun muassa Lipizzan hevonen (lipizzalaiset ovat kyllä varsinaisesti Sloveniasta, vaikka rotu on yleinen myös Unkarissa) ja kaikista ihanin – shagya. Jälkimmäinen on sertifioitu arabi-jaloste, jonka rotumääritelmä on hyvin tiukka – aidon shagyan sukutaulussa vähintään 7 sen 16 esivanhemmasta tulee olla shagya-kantakirjassa. Shagyoiden koti on Unkarin Babolnan siittola, jonka olen jo listannut ensi kesän matkakohteisiini (matkaa sinne on noin 60 km).

Alakoululaisena veisasin antaumuksella laulua Joska-pojan junamatkasta. Häävalssini oli unkarilainen. Se oli unkarilaissyntyisen Imre (Emmerich) Kálmánin operettisävelmä teoksesta ”Mustalaisruhtinatar”. Ja kuinka ollakaan: olen soittanut pianolla Unkarin kansallislaulua usein. Tämä muistui mieleeni, kun kuulin sen taannoin televisiosta (se soitetaan aina puolen yön jälkeen ainakin uutiskanava HírTV:lla.)

Näköjään lähes kaikki ennakkoetiäiseni Unkarista liittyvät musiikkiin. Se on pitkäaikaisin ja rakkain harrastukseni, ja nyt on jo alkanut kaduttaa, etten pakannut pianoani muuttokuormaan (mikä ehkä oli ihan fiksuakin, sillä kun on muutakin kuin tunnearvo.) Olenkin jo alkanut etsiskellä käytettyä pianoa tai flyygeliä, jonka voin sitten vaikka jättää tänne, ne kun eivät täällä paljon maksa. Asun omakotitalossa, joten minulla olisi pitkästä aikaa tilaisuus soittaa vaikka keskellä yötä niin kovaa kuin soittimesta lähtee.

Musiikilla on niin suuri merkitys unkarilaiselle psyykelle, etten sitä kai osaa edes kuvailla. Väitänkin, että maailmassa ei ole toista tämän kokoluokan kansakuntaa, joka olisi tuottanut niin valtavan määrän tunnettuja säveltäjiä (Liszt, Kodály, Bartók, Ligeti jne) ja muusikkoja. Mutta musiikki ei ole täällä vain pienen eliitin hieno harrastus – se on koko kansakunnan omaisuutta. Kuten Zoltán Kodály sanoi: ”Legyen a zene mindenkié!” eli ”Musiikki kuuluu kaikille!”

Mainokset
Kategoria(t): hevoset, musiikki, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

13 vastausta artikkeliin: Unkari ja minä

  1. Paletti sanoo:

    Minulla on se käsitys, että Unkarissa opetetaan nuotinlukuakin kaikille jo alakoulussa. Suomessa sitä taas tunnutaan pitävän jonain erityistaitona, jolla ei ole mitään sijaa perusopetuksessa, ken haluaa oppia niin raahautukoon musiikkioppilaitokseen. 🙂 Harrasta siinä sitten musiikkia lukutaidottomana, ainakin nostaa kynnystä aloittaa esim. aikuisena!

    Niistä unkarilaisista sukunimistä vielä: mua huvitti suunnattomasti, kun aikanaan opin, että Franz Liszt eli Liszt Ferenc on suomeksi Ransu Jauho 😀 . Sitä ennen se oli kuulostanut jotenkin romanttiselta nimeltä…

    • ferrugo sanoo:

      Mulla ihan sama Lisztin kanssa! Kyllä lässähti kun oppi mitä nimi tarkoittaa 😉

      Olen samassa käsityksessä musiikin opetuksen kanssa, ei se musiikkikansan maine tyhjästä tule. Ja esim täkäläisen Idols-kilpailun taso oli valovuosia suomalaista edellä – ja kuitenkin kuulin paikallisilta, että tänä vuonna taso oli tosi huono 😉

  2. Bea sanoo:

    Oih! Pidän peukut pystyssä pianon löytymiselle – keskiyöllä täysillä soittaminen on ihaninta, mitä tiedän! Tosin Helsinkiin muuton jälkeen (kerrostalo) sitä en ihan viitsi tehdä, mutta viikonloppuisin kotikotona aina senkin edestä! 😉 Ihania nämä merkintäsi!

    • ferrugo sanoo:

      Jep, toivottavasti löytyy kelvollinen, ei sen priima tarvitse olla, mutta täysin suttakaan en halua. Ei mulla absoluttinen korva ole, mutta sen verran hyvä kuitenkin, että täysin epävireessä oleva häiritsee korvaa.

      • tikitys sanoo:

        Olisiko sähköpiano hyvä ratkaisu? Ne lienevät varmaan jo aika hyviä pianon korvikkeita, ja sähköpianon voisi tuoda Suomeenkin muiden matkatavaroiden mukana.

        • ferrugo sanoo:

          Tätä on moni ehdottanut. Olen sen verran old school, että en pysty kuvittelemaan omalle kohdalleni.

  3. Riikka sanoo:

    Ai kun olisi kiva päästä käymään tuolla siittolassa, oikea hevosihmisen paratiisi! Sulle tulee varmasti kiva kesälomareissu.

  4. Heidi sanoo:

    Mielenkiintoinen blogi, löysin tämän sattumalta. Olet ilmeisesti hevosihminen? Unkarihan on vanha hevosmaa ja unkarilaiset hevoset ovat uskomattoman upeita(oma suosikkini unkarilaisista roduista on Gidran).
    Oletko harrastanut ratsastusta Unkarissa? Suosittelen, Unkari on ratsastajan paratiisi. Paljon edullisempaa kuin Suomessa ja maastoratsastukseen on ihan toisenlaiset mahdollisuudet kuin meillä. Itse olen käynyt Unkarissa ratsastuslomilla Zalaszentlászlóssa, se on Länsi-Unkarissa vähän Balaton-järvestä eteenpäin.

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos vinkistä, Zalaszentlászló ei ole kaukana! Expatrioidun tänne juuri talven ja joulun kynnyksellä, joten olen pääsemässä takaisin satulaan vasta nyt, eli ensi viikolla! Siitä varmasti tulossa juttua tänne, paikka on keskellä ei mitään Bakony-kukkuloilla. Gidranit ovat tosi kauniita myös, mulle täällä on moni suositellut Kisberin puoliverisiä, ovat kuulemma tervepäisiä ja monikäyttöisiä.

  5. Heidi sanoo:

    Hienoa että tämän blogin pitäjä on hevosharrastaja! Joo, tuota Zalaszentlászlón paikkaa voin todella suositella, se on iso hevostila ja siellä on siis myös majoitusta jos haluaisit mennä vaikka koko viikonlopuksi tms. Hevosia on todella monenlaisia, on noita gidraneitakin, tosi harvinainen rotu muuten. Maastoratsastuksen lisäksi järjestävät myös ihan opetusta sekä esteissä että koulussa. Hevoset vaikuttivat olevan siellä todella tyytyväisiä oloonsa, ne kun saavat viettää aitoa hevosen elämää, olla isolla laitumella kavereiden kanssa. Ja se kyllä näkyy hevosten käytöksessä, onnellisia hevosia. Tuolla Zalan alueella on aivan ihanat maisemat ja sitä ratsastukseen sopivaa maastoa tosiaan riittää, toisin kuin Suomessa. Tuon tallin mainoslausekin on ”Lovaglás határok nélkül” eli ratsastusta ilman rajoja. Sellaisen käsityksen olen saanut että Unkarissa ratsastukseen suhtaudutaan huomattavasti myönteisemmin kuin Suomessa, mikä näkyy esimerkiksi juuri siinä että ratsastukselle ei ole asetettu sellaisia rajoituksia kuin meillä.
    Unkarin hevoskulttuuri on kyllä todella mielenkiintoinen, ja unkarilaiset ovat syystäkin ylpeitä hienoista hevosistaan. Hevosethan ovat aina olleet olennainen osa sitä kulttuuria. Tunnetko paljonkin paikallisia hevosihmisiä? Unkarissa järjestetään todella paljon myös erilaisia hevosiin liittyviä tapahtumia ympäri maata, kun olen käynyt paikallisilla hevosaiheisilla nettisivuilla niin tuntuu että sitä tarjontaa on ihan valtavasti.

    • ferrugo sanoo:

      Vaikuttaa tosi kiinnostavalta tilalta ja matkaakaan ei ole kuin 72 km, ja suomalaisen suositus on aina suomalaisen suositus 🙂 Vaikka kokemusta ei vielä ole, niin laji on aika lailla erilainen kuin Pohjoismaissa, se käsitys minullakin on. Tarjontaa tosiaan on, mutta juuri joulu – helmikuu on hiljaista, koska täällä ei samalla tavalla mennä pakkasessa ratsastustunnille kuin Suomessa 😉 Hevosia aika pitkälti ulkoilutetaan talvella esim siten, että yksi otetaan ratsuksi ja loput tulee perässä metsässä. Tarkoitus on tosiaan aktivoida harrastus intensiiviselle tasolle nyt kun kausi alkaa. Paikkakuntani pienissä ratsastuskouluissa vain on vähän kielimuuri vastassa, eikä unkari vielä ihan taivu…

  6. Heidi sanoo:

    Tuo Zalan alue on kyllä ihanan kaunista seutua ja siellä on paljon mielenkiintoista nähtävää, olet onnekas kun asut niin lähellä ilmeisesti naapuriläänissä. Ihania maastoretkiä siellä sai tehdä, ei sellaisia maisemia ole Suomessa. Tämä talli järjestää myös pitkiä vaelluksia joilla pääsee tutustumaan laajempaan alueeseen, en ole itse sellaisella ollut mutta ne jotka ovat ovat ovat tykänneet paljon, tallilla tapasin erään suomalaisryhmän jotka kävivät säännöllisesti sellaisella.
    Kielimuuri kyllä ihan tosiaan vaikeuttaa ratsastuksen harrastusta jos siis haluaa osallistua myös ratsastuksen opetukseen maastoilun lisäksi. Tuolla Zalaszentlászlón tallilla puhutaan vieraana kielenä saksaa, esimerkiksi tallin omistaja puhuu sitä täydellisesti ja sillä kielellä pidetään myös ratsastustunnit unkaria osaamattomille. Ihan kunnon ratsastustunneilla käynti maastoratsastuksen lisäksi on siis mahdollista myös muillekin kuin unkarilaisille. Oma saksankielentaitoni on kyllä niin surkea että niillä ratsastustunneilla joilla kävin ymmärsin vain kaikkein yksinkertaisimmat käskyt ja unkariksi ymmärrän vain käynnin, ravin ja laukan. Tietysti toisten perässä tekemälläkin jotenkin sujuu. Eihän sellaisesta isossa ryhmässä mitään tulisi, siinähän olisi koko ajan vain muiden tiellä mutta onneksi tallilla saa helposti vaikka yksityistunnin tai sellaisen että ratsastajia on vain pari. Itse sain sellaisen käsityksen että ylipäänsä Länsi-Unkarissa saksa on yleisimmin osattu vieras kieli, mikä johtunee paitsi Itävallan läheisyydestä myös siitä että valtaosa alueen turisteista tulee saksankielisistä maista, monilla heistä on esimerkiksi kesäasunto siellä. Tuolla tallillakin on todella paljon vakioasiakkaita Itävallasta, Saksasta ja Sveitsistä. Moni heistä tulee monta kertaa vuodessa. Joillakin on siellä oma hevonenkin, tallilla kun on sellainen täysihoitosysteemi että ulkomaalaisellekin on mahdollista pitää siellä omaa hevosta, kaikki hevosen hoito ja liikutus on tallin puolesta ja omistaja käy vain lomillaan tai viikonloppuisin. Ilmeisesti myös hevosten paremmat ulkoilumahdollisuudet ovat vaikuttaneet siihen että hevosta pidetään Unkarissa eikä esim. Saksassa jossa on paljon talleja joilla hevoset eivät pääse juuri koskaan edes tarhaan, mikä on kyllä täysin hevosen luontaisen käytöksen ja tarpeiden vastaista.
    Heillä on muuten maneesi joten ratsastus onnistuu myös huonolla säällä näin talvellakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s