Mi az Ön édesanyjának a lánykori neve?*

Aloitin muutama viikko sitten sitten unkarin kielen alkeiskurssin eli opiskelen kieltä vihdoin organisoidusti, en pelkästään pitämällä silmiä ja korvia auki. Ensimmäisillä tunnilla on käyty läpi aakkosia, äänteitä ja alkeellisimpia sanontoja, eli vielä en ole ottanut itseäni kiinni, sen verran sentään jo osasin.

Olen paljastunut yli-innokkaaksi kielifriikiksi, joka on aina se, jolla on tassu pystyssä, kun opettaja kysyy onko kellään mitään kysyttävää. En voi sille mitään, että minulle ei riitä sekalainen merkkijono, jonka tiedän tarkoittavan jotakin. Haluan tietää mistä osista se koostuu, mikä on perusmuoto, mikä objektin tunnus, mikä monikon jne. Minun oppimistani pitkän sanan selittäminen paloina edistää enemmän kuin merkityksettömän ritirimpsun ulkoaopettelu. Ja unkarilaiset sanat ovat aivan älyttömän pitkiä…

Eikä tässä vielä kaikki – kiusaan opettajaparkaa kysymyksilläni etymologiasta 😉 Huomasin nimittäin, että sanat etelä ja puolipäivä ovat unkariksi sama: ”dél”. Koska aurinko paistaa puolen päivän aikaan etelästä, etymologia on mielestäni ilmeinen.

Kapteenin sotilasarvo on ”százados”, ja koska sana ”száz” merkitsee sataa, olisi loogista olettaa, että kyseessä on ”sadanpäämies”.

Harmikseni opettajamme ei osannut vastata näihin kysymyksin, ja voipa hyvinkin olla, että kieltä opiskeleva ulkomaalainen huomaa kielessä piirteitä, joita natiivi-puhuja ei pane lainkaan merkille.

Otetaanpa esimerkiksi suomalaiset kuukausien nimet. Väitänpä, että harva nykyajan ihminen osaisi tehdä sanatarkan käännöksen kaikista 12 kuukaudesta. Minulla ei ole hajuakaan mitä maalis ja huhti ovat, toukotöistä sentään olen kuullut, jotenkin maatalouteen se liittyy 😉 Ja taannoin huomasin olevani aivan änkkänä, kun yritin kertoa unkarilaiselle, mitä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat kirjaimellisesti. Tammi ja helmi olivat vielä helppoja, mutta sitten tulikin tenkkapoo, ja jouduin vastaamaan toistuvasti, että jaa-a, en minä vaan tiedä mitä tämä tarkoittaa 😉

Unkarilaiset muuten ovat lainanneet kuukausien nimet latinasta, eli he käyttävät tuttuja január, február jne -nimiä, mikä minulle oli yllätys. Sentään jotain helppoa unkarin kielessä!

Tuntuu kuin olisin tällä hetkellä aika herkässä kielen oppimisen vaiheessa. Hetkittäin ymmärrän ihmisten puheesta hämmästyttävän paljon – hetkittäin en yhtään mitään. Verbin taivutuksessa on jotain hyvin luontaista, en ole sitä sen kummemmin opetellut, mutta persoonapäätteet tuntuvat osuvan ainakin minun kielitajuuni loogisesti.

Lisäksi on jo asioita, joiden nimet tiedän unkariksi, vaan en englanniksi, en välttämättä edes suomeksi. Tällainen asia on muun muassa pihapuussani pesivä lintu, ”fülesbagoly”. Samasta puusta myös putoaa kesemmällä mömmöä, joka on nimeltään ”gyanta” (no, sen sentään tiedän, että se on suomeksi pihkaa).

Tällä hetkellä olisin taipuvainen sanomaan, että väite unkarin kielen suunnattomasta vaikeudesta on myytti. Sillä ei, unkari ei ole mitenkään erityisen vaikea kieli. Ei ainakaan suomen puhujalle. Itse olen kokenut esimerkiksi ranskan paljon, paljon vaikeammaksi! Se, että jokin on erilaista, ei automaattisesti tee siitä vaikeampaa. Unkari on harvojen osaamaa, siinä on joitakin oudon näköisiä kirjaimia, ja sen ääntäminen on vaikeata esimerkiksi englannin puhujalle.

Mutta yhtä lailla siinä on helppojakin puolia: ei sukuja, vain yksi yksikön kolmannen persoonapronomini ”ö”, joka on myös sanan ”se” vastine (tuossa pitäisi olla oikeasti pitkä öö mutta näppäimistöni ei tuota sitä).

* Otsikko tarkoittaa: ”Mikä on äitisi tyttönimi?” Se on täällä Unkarissa lause, joka kannattaa osata, sen verran usein sitä kysytään (kaikkiin virallisiin papereihin).