Mi az Ön édesanyjának a lánykori neve?*

Aloitin muutama viikko sitten sitten unkarin kielen alkeiskurssin eli opiskelen kieltä vihdoin organisoidusti, en pelkästään pitämällä silmiä ja korvia auki. Ensimmäisillä tunnilla on käyty läpi aakkosia, äänteitä ja alkeellisimpia sanontoja, eli vielä en ole ottanut itseäni kiinni, sen verran sentään jo osasin.

Olen paljastunut yli-innokkaaksi kielifriikiksi, joka on aina se, jolla on tassu pystyssä, kun opettaja kysyy onko kellään mitään kysyttävää. En voi sille mitään, että minulle ei riitä sekalainen merkkijono, jonka tiedän tarkoittavan jotakin. Haluan tietää mistä osista se koostuu, mikä on perusmuoto, mikä objektin tunnus, mikä monikon jne. Minun oppimistani pitkän sanan selittäminen paloina edistää enemmän kuin merkityksettömän ritirimpsun ulkoaopettelu. Ja unkarilaiset sanat ovat aivan älyttömän pitkiä…

Eikä tässä vielä kaikki – kiusaan opettajaparkaa kysymyksilläni etymologiasta 😉 Huomasin nimittäin, että sanat etelä ja puolipäivä ovat unkariksi sama: ”dél”. Koska aurinko paistaa puolen päivän aikaan etelästä, etymologia on mielestäni ilmeinen.

Kapteenin sotilasarvo on ”százados”, ja koska sana ”száz” merkitsee sataa, olisi loogista olettaa, että kyseessä on ”sadanpäämies”.

Harmikseni opettajamme ei osannut vastata näihin kysymyksin, ja voipa hyvinkin olla, että kieltä opiskeleva ulkomaalainen huomaa kielessä piirteitä, joita natiivi-puhuja ei pane lainkaan merkille.

Otetaanpa esimerkiksi suomalaiset kuukausien nimet. Väitänpä, että harva nykyajan ihminen osaisi tehdä sanatarkan käännöksen kaikista 12 kuukaudesta. Minulla ei ole hajuakaan mitä maalis ja huhti ovat, toukotöistä sentään olen kuullut, jotenkin maatalouteen se liittyy 😉 Ja taannoin huomasin olevani aivan änkkänä, kun yritin kertoa unkarilaiselle, mitä suomalaiset kuukausien nimet tarkoittavat kirjaimellisesti. Tammi ja helmi olivat vielä helppoja, mutta sitten tulikin tenkkapoo, ja jouduin vastaamaan toistuvasti, että jaa-a, en minä vaan tiedä mitä tämä tarkoittaa 😉

Unkarilaiset muuten ovat lainanneet kuukausien nimet latinasta, eli he käyttävät tuttuja január, február jne -nimiä, mikä minulle oli yllätys. Sentään jotain helppoa unkarin kielessä!

Tuntuu kuin olisin tällä hetkellä aika herkässä kielen oppimisen vaiheessa. Hetkittäin ymmärrän ihmisten puheesta hämmästyttävän paljon – hetkittäin en yhtään mitään. Verbin taivutuksessa on jotain hyvin luontaista, en ole sitä sen kummemmin opetellut, mutta persoonapäätteet tuntuvat osuvan ainakin minun kielitajuuni loogisesti.

Lisäksi on jo asioita, joiden nimet tiedän unkariksi, vaan en englanniksi, en välttämättä edes suomeksi. Tällainen asia on muun muassa pihapuussani pesivä lintu, ”fülesbagoly”. Samasta puusta myös putoaa kesemmällä mömmöä, joka on nimeltään ”gyanta” (no, sen sentään tiedän, että se on suomeksi pihkaa).

Tällä hetkellä olisin taipuvainen sanomaan, että väite unkarin kielen suunnattomasta vaikeudesta on myytti. Sillä ei, unkari ei ole mitenkään erityisen vaikea kieli. Ei ainakaan suomen puhujalle. Itse olen kokenut esimerkiksi ranskan paljon, paljon vaikeammaksi! Se, että jokin on erilaista, ei automaattisesti tee siitä vaikeampaa. Unkari on harvojen osaamaa, siinä on joitakin oudon näköisiä kirjaimia, ja sen ääntäminen on vaikeata esimerkiksi englannin puhujalle.

Mutta yhtä lailla siinä on helppojakin puolia: ei sukuja, vain yksi yksikön kolmannen persoonapronomini ”ö”, joka on myös sanan ”se” vastine (tuossa pitäisi olla oikeasti pitkä öö mutta näppäimistöni ei tuota sitä).

* Otsikko tarkoittaa: ”Mikä on äitisi tyttönimi?” Se on täällä Unkarissa lause, joka kannattaa osata, sen verran usein sitä kysytään (kaikkiin virallisiin papereihin).

Mainokset
Kategoria(t): kieli, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

14 vastausta artikkeliin: Mi az Ön édesanyjának a lánykori neve?*

  1. Paletti sanoo:

    Hih, isän ammatti ja äidin tyttönimi, näitä siellä aina kysyttiin 10 vuotta sitten eikä tilanne ilmeisesti ole siltä osin miksikään muuttunut. 🙂 Koskaan ei selvinnyt, miksi…

    • Paletti sanoo:

      Ja aika hauska sana tuo ”édesanya”!

    • ferrugo sanoo:

      Kappas! Jotain sentään on muuttunut, sillä isän ammattia ei ole minulta kysytty missään! Voi olla joku todella vanha perinne, sillä suurin osa sukunimistähän on täällä ammattinimikkeitä, tiedä häntä. Äidin tyttönimi on sosiaaliturvatunnuksen korvike (sellaista täällä taas ei edes ole). Tää on todella hupsu juttu ja tulee tietysti ensimmäisenä vastaan kaikille Unkariin muuttaville 🙂

  2. tikitys sanoo:

    Mulla on aika samanlainen asenne kielten oppimiseen. Ulkoa oppiminen ei riitä, vaan kieli ja sanat pitää hajottaa palasiksi ja luoda merkitysopillisia verkostoja.

    Edellisellä italian tunnillani menin solmuun verbien taivutuksen kanssa, sillä esimerkkilauseista ei käynyt ilmi, kuka puhuu ja kenestä ja kenelle, joten vaihtoehtoisia verbimuotoja oli kaksi. Molemmat oikein, mutta toista vain haettiin.

    Samaten viikonpäivien nimien ulkoaopettelu tuntui rasittavalta, ennen kuin keksin, että italiassa arkipäivien nimet on johdettu kuun ja planeettojen (tai ehkä roomalaisten jumalien nimistä). Esimerkiksi giovedì eli torstai tarkoittaa mitä ilmeisimmin Jupiterin päivää.

    Iltapäivää tarkoittava sana pomeriggio taas pilkkoutuu mielessäni po-etuliitteeseen, joka ehkä tarkoittaa jälkeen tulemista, ja meriggio-sanaan, jonka on pakko olla johdettu meridiaania tarkoittavasta sanasta, ja tähtitieteessä puhutaan jonkin taivaankappaleen olemisesta meridiaanissa, kun tarkoitetaan, että se on etelässä. Aurinko on meridiaanissa puolen päivän aikaan, joten pomeriggion muistaa, kun ajattelee jälkeen-etelässä-olemista.

    • ferrugo sanoo:

      Kas, samaa tematiikkaa pyöritellään italiassakin tuon etelän ja vuorokauden aikojen kanssa. Ihmisillä taitaa olla eri strategioita kielten oppimiseen, mutta etenkin aikuisena haluan opiskella kieltä aika perusteellisesti jo heti alussa. Lapsena se varmaan olikin enemmän sellaista luontaista apinointia.

  3. Bea sanoo:

    Olen samaa mieltä tuosta vaikeuden myytistä. Mulle ainakin unkarin lausuminen ja toistaiseksi juurikin päätteet sun muu kielioppi on ollut ainakin espanjaa ja hiukan ehkä saksaakin helpompaa ja tullut sisäistettyä nopeammin. Se on helppoa, kun saa kätevästi verrattua omaan äidinkieleen. Ja jos ei siihen, niin näistä monesta opiskelemastani kielestä lähes aina jonkun kanssa natsaa! 😉

    • ferrugo sanoo:

      Hyvä, että joku on samaa mieltä 😉 Täällä mua pidetään lähinnä friikkinä, kun sanon, ettei se unkari nyt mitenkään mahdotonta ole, on niitä vaikeampakin (esim mulle juuri ranska). Ai niin, ja unkarin vokaalisointu tuntuu ihanan tutulta, ja vaikka siihen on ”systeemi”, niin valitsen oikean muodon yleensä ihan automaattisesti.

      • Paletti sanoo:

        Minäkin allekirjoitan tuon, että unkarin lausuminen on suomalaiselle helppoa, varsinkin vokaalien osalta. Ä:t ja ö:t ovat tosi hankalia sellaisille, joilla ei äidinkielessään niitä esiinny. Huonona puolena juurikin se jossain tekstissä mainitsemasi seikka, että kun saa yhden lauseen muodostettua niin vastapuoli alkaa polottaa täysillä unkaria kun kuvittelee että tuohan osaa hyvin! 🙂

        Se mikä hämäsi ja hidasti paljon omaa puhumiseen ryhtymistä oli, ettei unkarissa oikein ole apuverbejä (vai mitä ne nyt on) vaan kaikki mahdollinen informaatio pitää tunkea siihen yhteen ja samaan verbiin… eli ettei voi aloittaa lausetta tyyliin ”I would… ”, ”I should…” ja miettiä loppua sitten lennossa. Onneksi sentään ”szeretnék” on kätevä aloitus monissa tilanteissa!

        • ferrugo sanoo:

          Tosiaan, suurin osa vokaaleista on todella helppo oppia, ja pikkuhiljaa alan tavoittaa myös sen ää-mäisen lyhyen e:n ja o-maisen a:n. Sellaiset sanat ovat pirullisia, joissa on sekaisin lyhyttä ja pitkää e:tä! ”Egészségedre!” on aika paha ja on niitä paljon pahempiakin 😉

          Apuverbittömyyshän muistuttaa aika lailla suomea? Konseptina se siis on tuttu, mutta juuri noiden kaikkien päätteiden lisääminen heti kättelyssä on varmasti hankalaa. Hiljaa hyvä tulee 😉

  4. Bisquits sanoo:

    Tuosta etymologiasta mieleeni tuli, että oikeastaan on melko kummallista, jos opettajasi ei osaa siitä keskustella. Onkohan hän ihan pätevä? Tunnen monia unkarin opettajia, ja kaikki ovat aikoinaan opiskelleet ainakin etymologian perusteet. Ja jos ei jotakin tiedä (eikä kaikkien sanojen alkuperää voikaan tietää), kieli-ihminen pystyy kyllä päättelemään yhteydet. On helppo päätellä, miksi vaikkapa ’toll’ tarkoittaa unkarissa niin kynää kuin linnun sulkaa. 😉

    • ferrugo sanoo:

      Olet oikeilla jäljillä – minusta tuntuu, että olen ryhmämme kunnianhimoisimpia opiskelijoita, ja opetuksen taso ja tyyli taas on selkeästi ”survival in Hungarian” eli arkipäiväisistä tilanteista selviytymistä. Olen alkanut kartoittaa intensiivikursseja kesälomalle, sillä hurjat kielioppipläjäykset ovat minun makuuni 😉 Budapestissa on useita kielikouluja, jotka toki maksavat kohtalaisen paljon, mutta ilmeisesti opetuksen tasokin on kova (esim Debrecenin kesäyliopiston kurssit).

      • Bisquits sanoo:

        Jos vaan suinkin kykenet kesäopiskeluun, suosittelen kyllä lämpimästi Debrecenin kursseja. Itsekin olen niillä ollut, ja siellä todella oppii! Yhtenä keväänä olin jopa superintensiivikurssilla, muistaakseni kahden viikon ajan, ja silloin opetusta oli 10 tunnin ajan päivässä. Kuulostaa teoriassa aika kauhealta, mutta oikeasti se oli mukavaa. 🙂

        Haaveilen, että vielä joskus pääsen menemään uudestaan kesäyliopiston kursseille yhdessä siippani kanssa. Hänkin harrastaa hungarologiaa, mutta Debrecenin kesäkursseilla hän ei ole koskaan ollut. No, ehkä joku päivä! Tällä hetkellä ylläpidän unkarin taitoani vain juttelemalla ystävieni kanssa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s