Arjen pieniä riemuvoittoja

Löysin taannoin postilaatikostani E-on -energiayhtiön lappusen. Sanakirjan avulla ymmärsin, että paikalla oli käynyt mittarinlukija, mutta koska en ollut paikalla, pitäisi soittaa johonkin puhelinnumeroon, joka oli kirjoitettu lappuun käsin. Tyypillinen unkarilainen käsiala ei muuten ole kovinkaan helppoa tavata, se poikkeaa hyvin paljon suomalaisesta tyyppikirjaimistosta (niin uudesta kuin siitä, minkä minä olen koulussa oppinut).

Perjantai-iltapäivänä kännykkäni soi (olin sopivasti puolipukeissa kuntosalin pukuhuoneessa), ja minulle jutusteltiin noin minuutin verran unkariksi. Ilmoitin unkariksi, etten ymmärrä ja kyselin josko toisessa päässä puhuttaisiin englantia tai saksaa (”Nem értem. Beszélsz angolul vagy németül?”) mutta unkarin polotus vain jatkui. Kykyni apinoida eri kieliä potkaisee joskus pahasti omaan nilkkaani, sillä jos lausun tyylikkäästi lähes ilman vierasta aksenttia, etten ymmärrä, niin eihän siitä ole mitään hyötyä.

Erotin kuitenkin puheen lomasta sanat ”E-on”, ”gáz”, ”méter” ja ”kilowatt” ja totesin ”Egy pillanat!” (Pikku hetki!), kiirehdin kotiin, ja soitin numeroon, josta minulle oli soitettu. Tiedustelin vielä kerran vieraiden kielen taitoa, mutta sitten otin härkää sarvista, marssin mittareille ja aloin luetella lukemia unkariksi. Osaan numerot ykkösestä kymmeneen jo suht koht sujuvasti, ja toisessa päässä tunnuttiin olevan tyytyväisiä, köszönöm ja viszontlátásra, kiitos ja näkemiin.

Uskonpuutehan näissä tilanteissa meinaa tulla joka kerta, mutta suomalaisella sisulla ja hämäläisellä hötkyilemättömyydellä tästäkin taas selvittiin! 😉

Advertisements
Kategoria(t): arki, kieli, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Arjen pieniä riemuvoittoja

  1. Kuulostaa tutulta tuo vieraalla kielellä pakon edessä toimiminen 😀 Kummasti se kieli rupee sujumaan jos on pakko, mutta muuten tulee kyllä ihan autuaasti vastattua englanniksi. Tai ainakin itselläni on tuollainen paha tapa.

    • ferrugo sanoo:

      Tuo sinnikäs englannin puhuminen ei välttämättä ole hullumpi yritys, kun yhteistä kieltä ei löydy. Jonkin verran nimittäin täällä törmään siihen, että vaikka unkarilaisen suusta ei tule ainuttakaan englannin sanaa, hän tuntuu ymmärtävän jotakin. Joskus myös tuskastuneena jatkan englannin puhumista, vaikka tiedän, ettei toinen ymmärrä – niinhän hänkin jatkaa minulle vieraan kielen puhumista.

      Kerjäläiset karkotan täällä sitten ihan suomalaisilla kirosanoilla 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s