Puolikielinen kielipuoli

Se on alkanut – hetkittäin jokin muu kieli kuin suomi alkaa tuntua luontevammalta. Joku aika sitten tätä blogia kirjoitellessani mieleeni tulvi jatkuvasti englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia. Tuntui suorastaan kiusalliselta, kun jonkin asian kirjoittaminen englanniksi tuntui houkuttelevammalta ja helpommalta vaihtoehdolta! Miten hienosti tämä ajatus kääntyisikään englanniksi! Miksei suomen kielessä ole tätä sanaparia? Pakostakin tuottamani teksti muistuttikin sitten käännöstä, vieläpä kömpelöä sellaista, ainakin omissa silmissäni. Ja se oli sentään suomea, rakasta äidinkieltäni, jota olen kirjoittanut 6-vuotiaasta!

Ilmeisesti osasin ennakoida täysin oikein, kun kirjoitin ensimmäisessä postauksessani, että yksi tämän blogin kolmesta tarkoituksesta on olla portti ajatuksiini suomeksi. Minun kotimaani on hyvin vahvasti äidinkielessä, ei niinkään maantieteellisessä alueessa, jota Suomeksi kutsutaan. Suomi on aina mukanani, ajatuksissani, asenteissani ja ennen kaikkea suomen kielessä. Se on unieni, tunteideni, lapsuuteni ja syvimpien ajatuksieni kieli, jossa elää niin itäinen (tarkalleen ottaen kylläkin kaakkoishämäläinen eli kymenlaaksolainen) kuin läntinenkin (Tampereen kiäli) murreperintö.

Täällä Unkarissa työkieleni on englanti, jota puhun ja kirjoitan päivittäin. Englannin taitoni oli jo tullessani erittäin vahva, mutta se on parantunut entisestään, esimerkiksi romaanien luku sujuu yhtä nopeasti kuin suomeksi. Valitettavasti lausumiseni on taipumassa brittiläisestä amerikkalaiseen yhdysvaltalaisten kollegoiden takia. Olen aikamoinen apina kielten puhumisessa – aksenttini muokkautuu hyvin helposti puhekumppanin nuottiin täysin tiedostamattomasti. (Joku on joskus jopa luullut, että v****ilen matkimalla toisen aksenttia.)

Etenkin epämuodollisemmissa keskustelutilanteissa työkieli vaihtuu kuitenkin ruotsiin, jos keskustelussa on vain ruotsalaisia tai norjalaisia kollegoita. Ruotsini on lähes suomen tasolla, mutta eipä sekään harjoittelematta pysy yllä. Hyvää harjoitusta siis, mutta skandinaavienkin kanssa keskustellessa minä olen kuitenkin aina se ainoa ilmaisuvoimaltaan vajavainen ”altavastaaja”, joka ei puhu äidinkieltään. Lennosta sitten vaihdetaan takaisin englantiin, jos joukkoon liittyy joku ei-skandinaaviskaa taitava.

Lisätään soppaan vielä saksa! Tuo ihanan looginen, suorastaan matemaattisen järjestelmällinen kieli! Itävallassa käydessäni olen yllättynyt ja aina hieman nolo – enkö minä osaakaan ja ymmärräkään enää saksaa, joka minulla sentään oli lukioaikoina vahva ja sujuva? Sain tähän vastauksen käydessäni tällä viikolla Saksassa: kyllä, minä puhun ja ymmärrän edelleen oikein hyvin saksaa, mutta en itävaltaa 😉 Itävallan saksa oli minulle uusi tuttavuus, itävaltalaiset tuntuvat nielevän puolet sanasta vähän kuin tanskalaiset.

Pian maustan kielisekametelisoppaa vielä unkarilla, sillä ensi viikolla aloitan unkarin kielen opiskelun alkeiskurssilla. Tähän asti olen oppinut unkaria luonnon menetelmällä, mutta enää ei kielitaitoni juuri kehity vain kuuntelemalla ja muutamia fraaseja toistelemalla. Saapa nähdä, miten unkari alkaa taipua!

On toki hienoa, että kielitaito kehittyy, oppii uusia ja treenaa vanhoja, mutta saan näköjään ihan tosissani tehdä töitä, ettei suomi tönkköydy. Joskus jo joudun hakemaan suomalaisia sanoja ja ilmauksia. Taannoin kirjoittelin Unkarin EU-presidenttiydestä (EU presidency), ja ihmettelin kyllä koko ajan, että jotain outoa tässä on, mutten keksinyt mitä. Sitten hieman googlasin, ja hoksasin, että aivan, kyse on suomeksi EU-puheenjohtajuudesta.

Jotakin merkittävää alitajunnassani on ilmeisesti muutenkin tapahtunut, sillä uneni ovat alkaneet sijoittua Unkariin. Tähän asti olin uneksinut ihan tavallisia Suomeen sijoittuvia unia, joissa seikkali esim peruskoulun ala-asteen aikaisia luokkatovereita, joita en ole tavannut sen koommin.

Advertisements
Kategoria(t): arki, kieli Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

8 vastausta artikkeliin: Puolikielinen kielipuoli

  1. ansku sanoo:

    Hienoa, että pääset harjoittamaan kielitaitoasi ja oppimaan unkaria. Tosi mielenkiintoista lukea näitä sun juttuja. Itselläni ei mikään kieli ole vahva, ymmärrän hyvin englantia, ruotsia ja saksaakin, mutta kun en joudu käyttämään, puhetta ei tahdo tulla. Meillä oli koulussa ensin ruotsi ja sitten saksa ja viimeisenä englanti, jota oikeasti en ole juurikaan kovin paljon lukenut/opiskellut kouluaikana. Lukiossa (kävin Hesassa Sibeliuslukiota) tuli italia, josta tykkäsin, mutta se loppuikin siihen kun muutettiin Hesasta pois. Minusta on hienoa kun ihmiset osaavat kieliä ja harmittaa, etten joskus nuorempana panostanut enemmän kielitaitoon, vielähän sitä ehtisi 🙂 mutta ehkä mä pärjään tällä passiivisellakin täällä kotomaassa 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Jep, kyllä ne kielet tuppaavat ruostumaan, jos niitä ei vuosiin – tai peräti vuosikymmeniin – käytä. Me suomalaiset vielä tupataan olemaan vähän arkoja puhumaan, jos emme osaa täydellisesti, kun omankin kielen puhumisen kanssa ollaan vähän pidättyväisiä 😉 Ja jos ei ole mitään erityistä tarvetta oppia, ei ole motivaatiota vain huvikseen opiskella. Unkarin suhteen motivaationi on kyllä todella kova, sillä täällä puhutaan hyvin huonosti vieraita kieliä, joten jos haluaa hoitaa asioitaan ja päästä edes vähän sisälle yhteiskuntaan ja kulttuuriin, on unkaria oikeastaan pakko osata.

      Turkua en oppinut koskaan – ei muuten kuulu sinunkaan puheessa varsinaissuomalaisia vaikutteita 😉

  2. KirsiBee sanoo:

    Ai kui? Kyl määki Turus. Tänään meillä on muuten Turku 2011 kulttuuripääkaupungin avajaiset jokirannassa. Ajattelin tallustella katsomaan, vaikka pakkasta on miinus kuusitoista – matkaa kun on vaivaiset pari korttelia.

    Puhun sitten turkua sinunkin puolestasi!

    • ferrugo sanoo:

      Juu, avajaishumu on kantautunut tänne asti 😉 Hieman harmittaa, että kerrankin kun Turussa on äksöniä vaikka kuinka, minä olen jossain aivan muualla! Pelin henkeen tuntuu kuuluvan sekin, että kulttuuripääkaupunkivuosi oli juuri päättymässä Etelä-Unkarin Pécsissa, kun minä saavuin maahan 😉

      Juhlallisia ja ikimuistoisia avajaisia sinne!

  3. ansku sanoo:

    NO mähän en ole mistään kotoisin, Turussa asunut nyt 10 vee enkä tunne itseäni vieläkään mitenkään turkulaiseksi. Olen kait niin kauan asunut ja elänyt Helsingissä, että se tuntuu kodilta edelleen, vaikka täällä tykkään asuakin. Porin murre saattaa hieman tarttua jos jonkun porilaisen kanssa puhun. Nyt katsomaan Turku 2011 avajaisia.

    • ferrugo sanoo:

      Turussa kuulemma pitää asua kolmekymmentä vuotta, jotta on edes jossain määrin turkulainen, eli on sullakin vielä aika lailla lusittavaa 😉

      Juhlallisia ja ikimuistoisia avajaisia sinne, koitahan tareta!

  4. tikitys sanoo:

    Tuo aksentin tarttuminen on jännä juttu, niin tapahtuu minullekin, jos en ole varovainen.

    Joskus käy niinkin, että luen jotakin vieraalla kielellä, jota en osaa aivan sujuvasti, mutta en tunnista sitä ihan heti vieraaksi kieleksi. Ihmettelen vain, miksi lukeminen tuntuu jotenkin hitaalta. Yksi hyvä esimerkki on tuoteseloste ruotsiksi.

    Minun kymenlaaksolainen murteeni hävisi Helsingissä asuessa, eikä ole oikein tullut takaisin. Tänne k-laaksoon paluumuuttaneena olen syystä tai toisesta jopa alkanut puhua stadilaisemmin kuin Helsingissä asuessani. 🙂

    • ferrugo sanoo:

      Aksentin tarttuminen liittyy minun käsittääkseni musikaalisuuteen. Korva erottaa nyanssit, ja ääntämiskoneisto kykenee tuottamaan samanlaisen äänen.

      Minulle taas kävi niin, että tamperelaismurteeni vahvistui, kun muutin Helsingistä Turkuun. Veikkaan, että kyse oli samasta ilmiöstä kuin monilla maahanmuuttajilla: he radikalisoituvat joutuessaan kauaksi kotikonnuistaan, vieraaseen ja erilaiseen, ehkä vihamieliseenkin ympäristöön. Oma kulttuuri- ja kieliperintö tuo turvaa. (Turussa aloin myös syödä mustaa makkaraa, eli koin hyvin tyypillisen ”tamperelaisradikalisoitumisen”, jolla halusin erottua alkuasukkaista.)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s