Köszönöm, pörkölt és töltött csütörtökön!

Unkari  – tuo kaukainen sukulaiskielemme – on huomattavasti miellyttävämpää korvalle kuin silmälle. En ole ihan varma, onko otsikon esimerkkilause viimeisen päälle oikein, todennäköisesti ei, mutta kuulija ymmärtäisi varmasti, että haluan torstaina unkarilaisia perinneruokia (pörköltistä ja töltöttistä lisää joskus myöhemmin).

Ö-röykkiöhän näyttää aivan kauhealta, mutta minun korvaani unkari on eksoottisen soljuvaa suhinaa erilaisten s-äänteiden, joita unkarissa on peräti kahdeksan erilaista, sekä liudentuneiden gy-, ty- ja ny-äänteiden ansiosta.

Kunnianhimoinen tavoitteeni on oppia unkaria sille tasolle, että selviän arkipäiväisistä asioiden hoitamisesta sekä kykenen keskustelemaan ainakin pinnallisista ja konkreettisista asioista. Jos jollain elämän alueella olen oikeasti lahjakas, niin kielten oppimisessa, joten en pidää tehtävää ollenkaan mahdottomana.

Toistaiseksi olen opetellut kieltä vasta ns luonnon menetelmällä: kuuntelemalla ihmisiä/radiota/televisiota, lukemalla katukylttejä, ruokapakkauksia, ilmaisjakeluita. Jos huomaan jonkin sanan toistuvan enkä millään keksi sen merkitystä, katson sen sitten vasta sanakirjasta. Mutta on paljon hauskempaa oivaltaa sanojen merkityksiä ilman sanakirjaa! Yksi ensimmäisistä oivalluksistani oli Shellin pihalla olevassa kyltissä teksti ”käsinpesu”, joka siis unkariksi on kézimosó. ”Kéz” = ”käsi”, mikä on yksi niistä harvoista suomen ja unkarin yhteisistä sanoista.

Erotan tutut sanat puheen lomasta, usein saatan jopa arvata oikein kontekstin. Ei hullummin kuukauden oleskelun jälkeen?

Kyllä, unkari on vaikea kieli, vähintään yhtä vaikea kuin suomi. Mutta toisaalta, kielisukulaisuus suomen kanssa helpottaa oppimista jonkin verran. Ei niiden kuuluisien yhteisten sanojen takia (joita on tosiaan hyvin vähän), vaan samankaltaisen syntaksin ja kielen peruslogiikan ansiosta. Sanat taipuvat sijoissa (joita on kolmisenkymmentä), prepositioita ei ole, ei myöskään sukuja, sanajärjestys on melko vapaa. Äänteet ovat osittain samankaltaisia.

Tässä vaiheessa vaikeimmalta tuntuu oppia hahmottamaan miten erilaiset s-äänteet kirjoitetaan ja lausutaan. ”Sz” on kuin tavallinen suomalainen sibilantti-s, sen jo osaan lukea ja lausua oikein automaattisesti, mutta pelkkä ”s” onkin suhu-s, eli äänne, jota suomessa ei edes ole (Kielitoimistokin suosittaa kirjoittamaan ja lausumaan ”samppanja” ja ”sampoo”.)

Gy-, -ly  ja -ny -äänteiden lausuminen on minulle tuttua lapsuuden musiikkiharrastuksen ansiosta. Nykysäveltäjä György Ligeti lausutaan suurinpiirtein ”djördj” ja unkarin kansallislaulun säveltäjä Zoltán Kodály ”kodaaj”. (Unkarin sotien jälkeinen kommunistihallinto pyysi Kodály’ta säveltämään uuden kansallislaulun, sillä ”Himnusz” on sanoitukseltaan hyvin uskonnollinen. Kodály kieltäytyi – mutta jäi henkiin! Ennen sosialistisen järjestelmän romahtamista kansallishymniä esitettiinkin vain instrumentaaliversiona.)

Silmiinpistävin ero suomeen on kuitenkin vokaalien yläpuolella näennäisen mielivaltaisesti suihkivat ´-merkit. Ne eivät ole aksentteja, sillä paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla (kuten suomessakin), vaan pidennyksiä. Á = aa, é = ee, í = ii jne. Y kirjoitetaan saksalaisella ü:lla eikä pitkää ä:tä ole. Pelkkä ”e” lausutaan lyhyenä ä:nä, esim maan pääkaupunki lausutaan lähinnä ”budapäsht”. Siksi lyhyttä e:tä ei ole, ei myöskään ä-kirjainta. Toinen merkittävä ero on artikkelit, jotka ovat tulleet unkarin kieleen ilmeisesti naapurimaiden kielien vaikutuksesta. Ng-äännettä ei ole – arvasin sen siitä, että useimmat unkarilaiset lausuvat esimerkiksi englanninkielisen sanan ”wrong” ilman ng-ännettä, eli ”wronkg”.

Advertisements
Kategoria(t): kieli, Unkari. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Köszönöm, pörkölt és töltött csütörtökön!

  1. Bea sanoo:

    Ihanaa lukea näitä sun merkintöjäsi! Blogisi on tällaiselle Unkari-hullulle aivan mahdottoman mahtava juttu. Oletko koskaan opiskellut unkaria ennen reissuun lähtemistä?

    Mulla tavoitteet ovat jotakuinkin samat, ja tällä hetkellä osaan jo kielen alkeet. Mitä postauksesi ensimmäiseen virkkeeseen tulee – niin totta! Kiitos, että jaksat kirjoittaa näin aktiivisesti! Pahastutko, että lisäsin blogisi linkin omaani?

    Legyen szép napod!

    • ferrugo sanoo:

      Kiitos kommentistasi! Kielestä kirjoitan varmasti lisää usein, on se niin kiehtova aihe! Ennen lähtöä osasin sanoa kiitos ja päivää ja muistin lukion äidinkielen tunnilta ne perinteiset ”kala-käsi-veri” -vertailut unkarin ja suomen samankaltaisista sanoista. Eli lähtökohdat eivät olleet kummoiset 😉

      Toki saa linkittää! En ole muuten ainakaan itse löytänyt muita tällä hetkellä päivittyviä Unkari-blogeja, oletko sinä?

      • Bea sanoo:

        Ei ole sattunut silmään, ja siitäkin syystä mulla kävi oikein kunnon tuuri, kun sattumalta tänne sinun blogiisi löysin!

        Mielenkiintoista seurata kielitaitosi kehittymistä ajan myötä! Onko sulla siis miten pitkä Unkarissa asuminen tiedossa? Entä käytkö tai aiotko osallistua jollekin varsinaiselle kielikurssille?

        • ferrugo sanoo:

          Mulla on kahden vuoden pesti, ehkä mahdollisuus jatkaa vielä vuosi sen jälkeen, se riippuu monesta asiasta. En pidä yhtään mahdottomana, että haluaisin jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.
          Expat-blogeja tuntuu olevan satoja (ellei tuhansia…), mutta muita Unkarissa oleskelevia en tosiaan ole minäkään löytänyt, ehkei niitä ole.
          Toistaiseksi en käy kielikurssilla, sillä tämä asettuminen ja alkuhässäkkä on ollut aika aikaa vievää puuhaa. Toin Suomesta Unkarin kielen oppikirjan ja sanakirjan, ja alan kohta lueskella niitä. Myöhemmin olen ajatellut ottaa yksityistunteja paikalliselta opettajalta, sillä erilaiset palvelut ovat Unkarissa erittäin halpoja. Esim melkein kaikilla expateilla käy siivooja, hieronnat ja kauneushoidot ovat tosi halpoja myös.

  2. Bea sanoo:

    Oho! No tuo oli totaalinen yllätys, vaikka halpa hintataso on jaksanut joka käyntikerralla yllättääkin. Täytyypä pistää korvan taakse siltä varalta, että sinne suunnalle joskus eksyn opiskelemaan…

    • ferrugo sanoo:

      Jep, palveluiden ”ilmaisuus” on sikälikin yllättävää, että ne eivät tunnu olevan missään suhteessa yleiseen, kuitenkin edulliseen hintatasoon. Noin karrikoidusti täällä saa hierojan puoleksitoista tunniksi kotikäynnille samaan hintaan kuin Suomessa saa ehkä vartin päähieronnan 😉 Muistaakseni eläinlääkärin extra-veloitus kotikäynnistä on tuhannen forintin luokkka (≈3,6 EUR), tosin en ole onneksi vielä kyseistä palvelua tarvinnut. En uskalla edes ajatella, mitä vastaava maksaisi Helsingissä? Ei taitaisi 50 EUR riittää?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s